31. joulukuuta 2014

MENNEISYYDEN HAAMUT


Näitä paluu vuoteen 2014 -postauksia löytyy varmasti jokaisen nurkan takaa, mutta kannan silti korteni kekoon, nyt löytyköön siis vielä yksi lisää! Kuvia ei jokaiselta kuukaudelta löydy tarpeeksi, joiltakin ei ollenkaan, joten kirjoitan vain mieleenpainuvimmista hetkistä. Niistäkin tulee vain murto-osa, sillä tästä postauksesta tulisi tuhottoman pitkä, jos kaikesta kertoisin, mutta nämäkin tiivistää hyvin sen, millainen vuosi on ollut.

Elimme kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä, jolloin sää tuntui todella lämpimältä, vaikkei mittari näyttänyt kuin noin kymmentä astetta. Otimme päivällä aurinkoa Jennan takapihalla, minä, Taru ja Jenna. Aurinko alkoi vetäytymään puiden taakse ja viileä ilma nosti ihomme kananlihalle. Puimme hieman lisää vaatetta päälle ja navigoimme keskustaan, pelaamaan koripalloa. Ei me oikeastaan edes pelattu, vähän heittelimme koreja vain. Yhtäkkiä sain pähkähullun, mutta mielestäni oikein mahtavan idean. Sanoin tytöille suurin piirtein näin: "Hei! Mitä jos... Älkää nyt sitten heti tuomitko... Mut mitä jos mentäis... Uimaan?" Ilmeet Tarun ja Jennan kasvoilla olivat ikimuistoiset, ja näin kuinka heidän aivonsa raksuttivat, mutta jotenkin he kuitenkin päätyivät sanomaan: "No mennään vaan!" Ja niin sitä mentiin, huhtikuun 25. päivänä.
UIMAAAN
Toukokuun alussa oli kauan odotettu Springfest, Seinäjoen Illan järjestämä nuortentapahtuma. Olimme niin innoissamme siitä, että eräänä yönä kävimme äskeisen tarinan neitien kanssa piirtämässä Seinäjoen koulujen pihoihin asfalttiliiduilla jäätävän kokoiset mainokset tulevasta tapahtumasta ja kyllähän ihmiset ne huomasivat! Levitimme myös muutamia muita mainoksia ympäri kaupunkia. Itse tapahtumassa oli muun muassa karnevaalit, joissa olimme myymässä lakuja. Se se olikin kivaa hommaa, tykkäsin niin paljon, että hyppäsin puikkoihin jo ennen vuoroani ja jatkoinkin hieman pidempään kuin olisi tarvinnut, hehe!
DSC_7505 Eräänä aamuyönä ajelimme Seinäjoella tylsistyneinä miettien, mitä tekisimme. Joku meistä heitti ilmoille idean, että lähdetäänpä käymään Vaasassa ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo perillä. Sitten tulikin kysymys, mitä nyt. Maassa oli järkyttävät määrät pulloja ja tölkkejä, ja saimme idean, että keräämme ne ja viemme pullonpalautukseen. Näin teimme ja tuulettelimme jo hienoa saalistamme, kunnes karu totuus paljastui palauttaessamme pullot, sillä pullonpalautuskuitti puhui ihan omaa totuuttaan. Rahaa kasaan saimme huikeat 7,45 euroa ja pantittomia pulloja ja tölkkejä oli satakaksi (102) kappaletta. Ensin ärsytti, sitten suututti, mutta myöhemmin asia vain huvitti. Tästä lähin katson, että pullot ovat suomalaisia ja niistä todella saa pantin!
2014-11-14 02.26.45 1 Kesän alussa päätimme lähteä käymään Kokkolassa. Sillä matkalla sitten sattui ja tapahtui. Lyhyestä virsi kaunis (hah, ei yhtään sovi minun, joka rakastan tarinointia, suuhun!), ensin rämmimme pitkin metsiä hyttysten syötteinä etsien tietämme Harrbådan majakalle, ja kun olimme lähes perillä, tajusimme että paikalle pääsi autollakin. Kokkolasta pois lähtiessämme yhtäkkiä Taru huutaa, että mikä tuolla on. Painan jarrut pohjaan ja pysähdymme juuri sen kohdalle, missä se jokin oli. Tien vieressä lähellä meitä seisoi suurin hirvi, jonka olen eläessäni nähnyt, tuijottaen meitä. Jos Taru ei olisi huomannut sitä, todennäköisesti en nyt kirjoittaisi tätä - tai mitään muutakaan.
fgyhu Heinäkuussa kävin ensimmäisen kerran Haaparannassa, Torniossa ja Rovaniemellä, tai muutenkaan niin korkealla. Oli kummallinen tunne, kun oli lähes kolmekymmentä astetta lämmintä ja tonttupukuiset ihmiset pyörivät ympärillämme ja joululaulut raikasivat. Kyllä, kävimme Joulupukin Pajakylässä! Heinäkuussa koimme myös palan lapsuutta uudelleen, kun hypimme vesilätäköissä välittämättä siitä, kastuuko vaatteet.
ghjkolp Syyskuussa Jenna, Nana ja Taru järjestivät minulle yllätyssynttärit! Olin ollut koko illan huonolla tuulella, koska myöhästyimme Seinäjoen Illasta, enkä yhtään osannut ajatella, että olisi jokin yllätys tulossa. Illan päätyttyä Jenna nosti laukustaan esiin prinsessakruunun ja painoi sen päähäni, enkä vielä siinäkään vaiheessa ihan tajunnut, mistä on kyse, kunnes tytöt sanoivat "hyvää syntymäpäivää!" haha! 
OLLI Marraskuussa oli toinen mahtava tapahtuma, jonka myös järjesti Seinäjoen Ilta, nimittäin Suuruutes Äärellä! Siitä olenkin blogiini kirjoittanut, joten tyydyn vain toteamaan, että voi pojat, mikä ihana viikonloppu! Vuonna 2014 tapahtui paljon muutakin mukavaa, mutta ehkä on paras, että jätän tämän tähän. Mahtavaa uuttavuotta!

Mitä teillä jäi päällimmäisenä mieleen vuodesta 2014?

30. joulukuuta 2014

ODOTUS


38 minuuttia. 38 pitkää minuuttia. Niin kauan kesti neljän hengen Skip-Bo-peli äskettäin. Ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta voi pojat, kyllä tuntui. Kun pelaajia oli niinkin paljon, suurin osa ajasta kului odottaessa muiden tekevän siirtojaan ja vain pieni osa ajasta siihen, kun itse sai lyödä korttejaan pöytään. Prisman nettisivuilla kuvaillaan Skip-Boa sanoin "Skip-Bon parissa aika rientää!" Ehkä näin onkin joskus, mutta ainakin noin monen kanssa pelatessa aika tuntuu pikemminkin matelevan. 

Omaa vuoroa odotellessani ajatukseni risteilivät asiasta toiseen ja lopulta päädyin pohtimaan odotusta. Olen tainnut teille kertoakin, että olen äärimmäisen kärsimätön ihminen. Ja nyt tarkoitan sen "äärimmäisen" oikein isoilla kirjaimilla. Jo muutaman minuutin turha odottelu saa savun nousemaan korvistani ja menetän hermoni asoihin, joihin en yleensä edes kiinnittäisi mitään huomiota, jopa sellaisiin, jotka eivät mitenkään liity sen hetkisen odotuksen kohteeseen.

Oikeastaanhan ihmisen elämä on koko lailla pelkkää odottamista. Odotetaan linja-autoa saapuvaksi. Odotetaan sen saapumista määränpäähän, esimerkiksi kouluun. Odotetaan oppitunnin alkavan. Odotetaan oppituntien olevan ohi. Odotetaan vuoroa kassajonossa. Odotetaan koetuloksia koulusta. Odotetaan lääkärin soittoa sairaalassa käynnin jälkeen. Odotetaan suosikkiyhtyeen tai artistin uuden albumin ilmestymistä. Odotetaan uuden kiinnostavalta vaikuttavan elokuvan saapumista elokuvateatteriin. Odotetaan kouluun, yläasteelle, lukioon, ammattikouluun, ammattikorkeakouluun tai yliopistoon pääsyä. Odotetaan valmistumista. Odotetaan työn saantia. Odotetaan eläkettä. Odotetaan unelmien prinssin tai miksei myös prinsessan ratsastavan paikalle valkealla ratsulla. Odotetaan kosintaa. Odotetaan hääpäivää. Odotetaan vauvan syntymää. Odotetaan joulua, juhannusta, pääsiäistä, kesää, talvea, syntymäpäivää.

Odotuksesta on tehty satoja, tuhansia, ehkä jopa miljoonia lauluja. Uskon, että jokainen odottaa jotain elämältään, oli se sitten pieni tai iso asia. Vanha sanonta väittää, että odotus palkitaan. On pakko vähän kyseenalaistaa tätä. Milloin, missä tai miten se palkitaan? Palkitaanko sittenkään? Vai olenko vain liian kiireinen odottaessani uusia asioita, etten tajua saavani palkintoa edellisestä odotuksesta? Ehkä pitäisi lakata odottamasta, ja olla vain kiitollinen siitä, mitä on jo saanut.
SORMI

Mitä sinä odotat?

29. joulukuuta 2014

TÄHDENLENTOJA VOINKO TOIVOA

TIKKU PARENPIPERSEMVEräänä iltana tekemisen puutteesta kärsiessäni muistin tähtisadetikut, jotka ostimme samana päivänä kauppareissultamme. Ehdotin Tarulle, että menisimme ottamaan kuvia niistä ja Taru innostuikin asiasta lähes välittömästi. Kiskoimme lämpökerrokset päällemme, kaivoimme kaapista ulkotulen helpottamaan tikkujen sytyttämistä, nappasimme tähtisadetikkupaketit mukaamme ja suunnistimme pihalle. Muutaman tikun jouduimme polttamaan, ennen kuin saimme kameran asetukset tilanteeseen sopivaksi, mutta oikeiden asetusten löydyttyä ei tarvinnut muuta kuin nappia painaa, ja kuvista tuli sellaisia kuin pitikin. On se hyvä, että on hyvä kamera, niin voi kuvitella olevansa hyvä kuvaaja, haha. Kuvia tuli monta sataa, mutta nämä yllä olevat nousivat lemppareikseni!

Mitäs mieltä olette? Ja mikä kuva on teidän mielestänne hienoin?

28. joulukuuta 2014

ETTETTE UNOHTAISI MILTÄ NÄYTÄN


En olekaan pitkään aikaan lisännyt tänne mitään niin kutsuttuja normaaleja kuvia itsestäni. Eilen, kun olimme lähdössä kauppareissulle, näin Tarun kihartavan hiuksiaan meidän uudella kihartimellamme, niinpä halusin itsekin kokeilla, miltä kiharat näyttäisivät minun hiuksissani. Hiukseni ovat niin lyhyet, ettei niihin kovin hienoja kiharoita ole ennen saanut, mutta näistä kyllä tykkäsin todella paljon! Hiuksia laittaessani käytin joululahjaksi saamaamme Babyliss Style Mix setin lainekihararautaa, ja tällaiset niistä nyt sitten tuli! 

HE MOI

Mitä sanoinkaan niistä normaaleista kuvista, heh. Tällä hetkellä hiusten värikin on ihan passeli, valitettavasti se vaan haalistuu niin nopeasti, ettei parin seuraavan pesun jälkeen ole muuta kuin häivähdys väristä jäljellä. Välillä meinaa hiukkasen hermoja kiristellä, kun joudun värjäämään viikon, tai korkeintaan kahden viikon välein tämän kuontaloni. Mutta ei auta, ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön!

Törmäsin tuohon Terapian timanttiseen kappaleeseen Spotifyn radiota kuunnellessani ja pakkohan se oli tänne linkittää. Tuli niin elävästi mieleen yläaste tuosta biisistä ja tietenkin bändistäkin, Terapiaa tuli silloin kuunneltua jonkin verran! En tiedä teistä, mutta ainakin Lapuan rippileireillä taidetaan kuunnella tai laulaa tuota kappaletta, sillä sitä sai kuulla välitunneilla kesän jälkeen, erityisesti niiltä, jotka olivat olleet riparilla sinä kesänä. Itsehän en ole luterilaisen kirkon riparia käynyt, joten en tiedä mitä siellä oikeasti tapahtuu, haha. Oli miten oli, hyvä biisihän se edelleen on!

Mitäs tykkäätte hiuksistani? Ja oliko teille entuudestaan tuttu kipale ja liittyykö siihen kenties jotain muistoja? Sana on vapaa! 


HERKUTTELUA PINTERESTIN TYYLIIN

Muutaman viime viikon aikana olen suorastaan hurahtanut Pinterestin ihmeelliseen maailmaan, ja vietänkin siellä hetken jos toisenkin päivieni aikana. Suurimmaksi osaksi selailen sieltä kaikkia söpöjä pikkusnackseja, joita voisin itsekin yrittää tehdä. Siinä inspiraatiopäissäni päätin toteuttaakin muutaman ohjeen. En ymmärrä, miten kaikki muut saavat tekeleistään niin kauniita, kun tuntuu että nämä mun omat on toinen toistaan rumempia. Tällaisia kuitenkin olen saanut aikaan. Alla olevaan rekeen inspiraation sain tästä kuvasta (klick)! Kaupasta ei löytynyt tuollaisia keksejä kuin kuvassa, joten jouduin vähän soveltamaan. Ei ihan samalta näytä, haha.

REKI
KIIVIT

Nämä kiivit maistuivat hyviltä, kun  ne olivat olleet noin tunnin ajan pakastimessa, mutta sen jälkeen maku muuttui todella kitkeräksi, eikä niistä tainnut kukaan enää välittää. Tällaista olen kokeillut myös banaanilla, se oli ainakin todella hyvää! Seuraavan kuvan aineksista tein smoothien, mutta eipä sekään niin hyvää ollut kuin kuvittelin. Menetteli kuitenkin, sillä lähes mikä vain on hyvää, jos siinä on banaania ja mansikkaa, heh!

7UP

Nämä alla olevat vaahtokarkkiaskartelut teimme Tarun kanssa oikeastaan koristeiksi, mutta näköjään ne katosivat parempiin suihin joulun aikana... Niin kuin melkein mikä tahansa tässä talossa, haha. Lumiukot laitoin omaan huoneeseeni joulutunnelmaa tuomaan, ja siellä ne nököttää vieläkin. Näitä oli aika kiva tehdä, ei ollut mitään pikkutarkkaa näkertelyä vaan sai tehdä vähän sinne päin, ja sehän sopii mulle! En yleensä jaksa keskittyä, jos jotain tarkkaa pitäisi tehdä.

TATIT2 UKOT

Haetteko tekin inspiraatiota Pinterestistä tai joltain muulta sivulta? Tykkäättekö te askarrella tuollaisia pieniä makupaloja? 


27. joulukuuta 2014

MURREHIRMUN JOULULAHAJAT

Annettihin vihriätä valoa tälle mun lahajapostaukselleni niin notta kirjootetahan ny sitte! Jottei tämä ny niin pitkäveteeseksi menisi niin kirjootan nyt pohojammaan murtehella, niin on jotaki hauskaa niillekkin ketä ei nämä mun lahajat kiinnosta. Emmä halua mitenkään rehvastella, mutta olokaa nyt eres vähä kateellisina siällä! Moon täälläkin jo kertonut, notta mä viätän joulua täällä Pohojammaan syrämessä, Hirvijoella, äiteen ja isseen luana. Aattona täällä oli meteliä ja melskettä, mutta oliko se ny mikää ihime, olihan meitä paikalla kymmenen aikuusta ja kolome kersaa. 

No ei kai, eihän tuollaista kukaan jaksa lukea, ainakaan jos ei pohjanmaan murretta puhu. En minäkään oikeasti murretta puhu enkä edes osaa sitä kunnolla, vaikka pohjanmaalla olenkin koko elämäni asunut.  Mutta se murteesta, mennäänpä niihin lahjoihin. Yllätyin lahjojen määrästä, vaikka suurimman osan olin itse kärryihin nostanut, heh. Pahoittelut jo etukäteen huonoista kuvista, mutta selitän kuvien alle vielä mitä ne sisältävät.
LAHJA Osa lahjoista oli minulle ja Tarulle yhteiseksi, niin kuin esimerkiksi tässä kuvassa niitä ovat tuo veitsisetti ja nuo dvd:t, Tähtiin kirjoitettu virhe ja Aikuisten poika. Molemmat leffat katsoimmekin jo ja olihan nuo molemmat ihan hyviä. Toisaalta en ymmärrä tuon Tähtiin kirjoitetun virheen hypetystä, olen sen kirjankin lukenut, enkä silti ymmärrä, mikä siinä nyt niin koskettavaa tai ihanaa oli. Surullinenhan se oli, mutta ei mielestäni mitenkään erityinen.

Sitten sain nuo ihanat mustikan tuoksuiset shampoon ja hoitoaineen, joita lahjatoivepostauksessanikin toivoin. Tuon harmaan lompakon, meikkivoiteet ja kulmakarvavärit nostin itse kärryihin, kuten myös nuo Babylips-huulirasvat. Tykkäsin enemmän noista Babylipseistä kuin niistä, mitä tuli ennemmin, sillä nuo sisältävät mentolia ja ovat siksi hoitavampia. Tuon tonttupurkin ja sen sisällä olleet Hopeatoffee- ja Tsinuskitoffeepötköt sain Katjalta, tai "tontuilta" niin kuin lahjapakkauksessa luki, hah. LAHJAT2 Nuo harmaat viltit olivat taas minulle ja Tarulle yhteisiksi, samoin kuin Käen kutsu ja Makeannälkä -kirjat. Seppo Jokisen Hervantalainen -pokkarin nostin tarjouskorista kärryyn jo reilu kuukausi sitten, ja silloin äiti sanoi laittavansa sen joululahjaksi vasta. Sitten sain leggingsit, parit sukkahousut, sukkia, alushousuja, rintaliivit ja kauan kaipaamani tyynyn. Nyt toivottavasti niskakivut hieman helpottaa!
LAHJAT3
Nämä kaikki taas olivat yhteisiä lahjoja eli Abalone, Pohjanmaan tähti, Alias ja Trivial Pursuit Party -pelit sekä Babylissin Style mix -muotoilusetti, jossa on muutama eri vaihtopää kihartamista tai suoristamista varten. Näiden lisäksi saimme vielä Glee-sarjan neloskauden, mutta se oli jäänyt kaapin pohjalle eikä siksi ole kuvissa. Peleistä kokeilimmekin jo jouluna kaikkia muita, paitsi tuota Abalonea, ja kyllä desibelit nousi vähän turhankin korkealle. Tuo Pohjanmaan tähti oli aika kiva peli! Se oli kuin Afrikan tähti, mutta joissakin kohdissa tuli Pohjanmaa-aiheisia kysymyksiä, joihin oikein vastaamalla sai rahaa. Mietittiinkin porukalla, että olisi kiva pelata tuota peliä jonkun sellaisen kanssa, joka ei koskaan ole Pohjanmaalla asunut, sillä voisin kuvitella, etteivät he osaisi vastata kovinkaan moneen kysymykseen oikein, hah!

Mitäs te saitte joululahjaksi?


26. joulukuuta 2014

ONKO MARSISSA LUNTA

Joulupäivänä, kun kaikki juhlavieraat olivat jo lähteneet ja muut läsnäolijat kellahtaneet kyljilleen kukin omaan sänkyynsä tai sohvaansa päiväuniansa tavoittelemaan, minäpoika yritin keksiä itselleni tekemistä. Kummempia ajattelematta kaivoin kameralaukusta tuon aikamme valokuvauskoneen, heitin ohuen syystakkini niskaani, kiskoin vanhan Mic Mac-piponi - jota käytin viimeksi luultavasti neljännellä luokalla ollessani - syvälle päähäni, työnsin pikkuruiset jalkani noin viisi numeroa liian suuriin Reinoihin ja navigoin itseni pihalle.

Heti pihalle astuttuani kylmyys löysi tiensä luihin ja ytimiin, vaikka kuinka olen yrittänyt lämpörasvakerrosta luideni ympärille haalia. Hetken pihalla seisoskelun jälkeen olin niin kohmeessa, ettei sormeni enää liikkuneet, eikä ihme, sillä elohopea oli lasketellut mittarissamme jo kymmenen pakkasasteen alapuolelle. Uhmasin kuitenkin tuota jäätävää ilmaa sormienikin menettämisen uhalla ja lähdin kiertämään kotimme ympäristöä kamera kaulassani. 

Silloin oli kaunis iltarusko, josta yritin kovasti kuvia räpsiä. Ei kuitenkaan tainnut olla ihan parhain objektiivi kamerassa kiinni noin niin kuin maisemakuvaukseen, sillä mukana oli se 35mm putki, jossa ei siis zoomausmahdollisuutta ole. Muutaman lähes siedettävän kuvan sain kuitenkin napsaistua, joten esittelenpä ne nyt teillekin.

HARPPOEN LATO

Vaikka tämä armas kotiseutuni tavallaan onkin ihan kaunis paikka, täältä on todella vaikeaa löytää kuvauskohteita, minkä vuoksi lähes poikkeuksetta kuvaamaan mentyäni päädyn kuvaamaan tuota matalaa latoa ja sen vierellä virtaavaa jokea. Tai ehkä olen vain niin mielikuvitusköyhä, että en osaa luopua hyväksi todetusta kuvauspaikasta. Kuvia siitä yllä mainitsemastani iltaruskostakin otin, mutta niistä ei niin hienoja tullut, että olisin niitä jaksanut tänne jakaa. Ja nyt, kun vihdoin valkoinen lumivaippa peittää maan, tajusin kuinka vaikea onkaan muokata talvimaisemista otettuja kuvia, ainakaan niin ettei niistä heti näe, että ne on muokattuja.

Meinasin kertoilla tänne saamistani joululahjoista, mutta ketäpä ne nyt kiinnostaisi, hah. Kuvat niistä toki otin jo, että jos siellä nyt jostain syystä halukkaita kuulijoita on, niin toki voin tehdä niistäkin postauksen. Mielipiteitä vain tulemaan! Ja hei, mitenkäs teidän joulu on mennyt?


25. joulukuuta 2014

IT'S OVER


Huhhuh, nyt se on ohi. It's over, finished, done, finito, caput. Ei enää joulukalenteria. Täytyy myöntää, että olen semisti helpottunut, ettei tarvitse enää tehdä sitä. Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastan bloggaamista ja oli todella kivaa tehdä joulukalenteri tänne, mutta jossain vaiheessa matka alkoi käydä hieman raskaaksi. Aloittaessani joulukalenteria mulla ei ollut aiheita ihan jokaiselle päivälle, mutta ajattelin niiden tulevan ajan kanssa mieleeni. Olin myös kuvitellut tekeväni pikkujouluviikkomme jokaiselta päivältä oman postauksensa, mutta päädyinkin lyhentämään sen pariin postaukseen. Sitten aiheita ei luukkuihin tullutkaan mieleen, stressi alkoi nostamaan päätään ja olin varma, etten saisi joulukalenteria loppuun mitenkään, mutta koska olin luvannut joka päivä postata, minä myös postasin jokainen päivä.

En tiedä huomasitteko, mutta osa postauksista oli hieman väkisin puserrettuja, enkä ole yhtään tyytyväinen niihin. Normaalistihan postailen melkein joka päivä, mutta nyt kun oli "pakko", niin ei se sitten niin hyvin onnistunut, mutta turha sitä on enää surkutella - julkaistu mikä julkaistu, nyt mennään eteenpäin. On kuitenkin ollut mahtava huomata, että joulukalenterini on kiinnostanut teitä, sillä vaikka rekisteröityneitä lukijoita onkin vain pari kymmentä, päivittäin blogissani on ollut näyttökertoja noin pari sataa! Ja menipä 10 000 näyttökertaakin muutama päivä sitten rikki, huh huh... Kuulostaa todella paljolta, eihän bloginikaan ole ollut kuin vasta kolmisen kuukautta pystyssä!

RAKKAUSIMURI IMURI

Meillä oli aika hauskaa Tarun kanssa, kun otimme näitä kuvia kuun alussa. Halusin ottaa jonkinlaisia pelleilykuvia, ja kun imuri makasi jaloissani käyttöä odotellen, Taru käski ottaa imurin käteen ja poseerata sen kanssa. Tällaisia näistä nyt sitten tuli, haha! Tahdoin myös tietää, miltä tuntuisi olla kultakala ja sukelsin meidän boolimaljaamme. Aika jännittävä tunne, kannattaa kokeilla... Ostimme tuollaisen kivan jouluvalojohdon marraskuun lopussa Halpa-Hallista ja jo joulukuun puolessa välissä ne hajosivat, eivät vaan enää syttyneet eikä auttanut vaikka kuinka pyöritteli. Laatukamaa, etten sanoisi.

KALAANENÄ


Palaillaan taas normaalien postausten merkeissä ennemmin kuin arvaattekaan!


24. joulukuuta 2014

#24: SANOMA JOULUN


Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he pelästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luuk. 2:1-20) 

Aamen. Siinä se on, syy minkä takia mä juhlin joulua. Joulun todellinen tarkoitus. Joulun lapsi. Joulun ihme. Joulun sanoma. Ihanaa ja rauhallista joulua teille jokaiselle! 
RAAMATTU

 Joulua viettäen

23. joulukuuta 2014

#23: HUOMENNA ON JOULU


Huomenna on joulu, huomenna on jouluaatto, pientä puuhaa riittää tänään... Siinä taas yksi lempijoululaulu lapsuudesta. Ai että, sen kun kuulee, tulee aina mieleen ne lapsuuden joulut, kun aattoa odotettiin kuin kuuta nousevaa, eikä millään meinannut pysyä housuissaan. Kieltämättä taas on vähän sellainen olo, vaikkei tämän ikäisenä olekaan enää mitään niin jännittävää luvassa jouluaattona.

Mutta se ei ole tämän päivän luukun pääpointti, vaan Seinäjoen Illan järjestämät pikkujoulut, jotka olivat siis viime lauantaina. Niissä pikkujouluissa on joka vuosi ollut joku teema, jonka mukaan pukeudutaan ja sen ympärillä koko ilta pyöriikin. Tänä vuonna teemana oli "minä vanhana", ja tarkoitus oli pukeutua niin, että näyttäisi 80-vuotiaalta. Itse en teemasta oikein aluksi innostunut, sillä vietin pikkujouluja edeltävän viikon Hirvijoella, josta en päässyt kirppareita kiertämään eikä äidinkään vaatekaapista juuri mitään löytynyt. Halusin kuitenkin jotenkin panostaa, joten tässä on tulos!
MUMMO
TURHAANKO MÄ ODOTAN
Taru-mummu malttamattomana odottaa kyytiä pikkujouluihin ja laulaa, kuten niin usein ennenkin, kerro turhaanko mä odotan....
Illan aikana ohjelmaan kuului muun muassa näytelmiä, joululauluja, bingo ja Sinkkupapan joulu -video. Yleensä näissä pikkujouluissa olemme nähneet Sinkkumiehen tai -naisen joulu -videon, mutta nyt kun teema oli vanhuus, oli videon pääosassakin vanha papparainen. Valitettavasti videota ei ainakaan vielä ole nähtävissä Youtubessa, mutta erään vuoden sinkkujoulu löytyy tästä (klick), kannattaa katsoa! 
MUMMOT ORRELLA Pikkujoulujen jälkeen menimme mäkkäriin syömään (kuten aina...) ja sen jälkeen kävimme muutamassa paikassa ottamassa kuvia, joista ei kyllä kovinkaan moni onnistunut. Tai no okei, ehkä ne onnistuikin, en ole vain jaksanut käydä niitä vielä läpi, hah. Ehkä postailen niitä joskus muulloin, ehkä jätän ne vain arkistojen helmiksi. Aika näyttää.

Kuka meistä näytti teidän mielestä eniten mummolta? Ja onko teillä ollut teema(pikkujoulu)bileitä tänä vuonna, ja millä teemalla?

Joulua odottaen

22. joulukuuta 2014

#22: YHDESSÄ KUOLATAAN



Tiedättekö sen tunteen, kun odotatte jotain kuin kuuta nousevaa? Kuinka sen lähestymisen voi aistia ilmassa, joka ikään kuin väreilee tulevan nautinnon ansiosta. Kuinka viisarit liikkuvat yhä hitaammin kohti määränpäätä, sitä kellonaikaa kun odotus vihdoin palkitaan. Kuinka vesi herahtaa kielelle ja valuu siitä pitkin leukaa, kun ajattelee tulevaa. Tiedättekö sen tunteen, kun joulukinkku vihdoin otetaan pois uunista, sen tuoksu täyttää koko talon ja kun otat ensimmäisen palan vielä kuumasta kinkusta? Kuinka se pala maistuu ihan niin hyvältä, kuin muistelitkin - lähes täydellistä. 

Ei liene tarpeellista kertoa, ainakaan ylläolevan tekstin jälkeen, etten ole mikään kasvissyöjä. Mikään ei ole parempaa, kuin hyvä liha! Siksipä yksi joulun kohokohdista mulle on meidän perinteiset kinkunvalvojaiset. Odotetaan, että tuo jouluruokien kuningas on vihdoinkin kypsää, ja maistetaan juuri uunista tullutta kinkkua. Ai että!

Täällä Luoman perheessä joulukinkku paistetaan yleensä aatonaattona niin, että se on valmista joskus keskiyöllä tai jopa sen jälkeen. Vaikka kuinka silmiä painaisi väsymys, on silti valvottava siihen asti, että kinkku on valmista. Ja kyllähän se on aina sen odotuksen arvoista, ehdottomasti! Ei onneksi tarvitse enää kauaa odotella... Nam nam.
SIKA

Tykkäättekö te kinkusta? Odotatteko te vesi kielellä, että saatte maistaa juuri uunista tullutta kinkkua?

Joulua odottaen

21. joulukuuta 2014

#21: NOVELLI: JOULUKSI KOTIIN OSA 3

(Tämä on jatkoa viime sunnuntaiden teksteille, joten jos et ole niitä vielä lukenut, suosittelen että luet ne ensin, että tajuat tästä jotain. Ensimmäinen osa löytyy täältä (klick) ja toinen osa täältä (klick).)

Käyn vielä kerran läpi taskuni ja laukkuni, mutta lompakkoani ei vain löydy mistään. Myyjä katsoo minua tylynä, luulee varmaan että vain temppuilen hänen kanssaan. Linda on onneksi takanani jonossa, joten hän lupaa lainata rahat ostoksiini. Suostun tähän, sillä jono takanamme on jo kasvanut todella pitkäksi, ja ihmiset huokailevat ja naputtavat jalallaan kärsimättöminä. Pakkaamme ostoksemme ja juoksemme takaisin laivan kahvilaan, jossa olimme ennen tax free-myymälään tuloa. Ja kumma kyllä, lompakkoni on siinä pöydällä, missä istuimme hetkeä aiemmin. Tarkistan sisällön, ja huokaan helpotuksesta kun kaikki kortit ovat paikoillaan. Ainoastaan käteisenä olleet pari sataa kruunua olivat kadonneet, mutta se oli pientä sen rinnalla, jos koko lompakko olisi kadonnut taivaan tuuliin.

"Pitäisköhän sitä vaan mennä nukkumaan, kun tuntuu ettei tänään mikään suju?" ehdotan Lindalle.
"Ehkä niin olis parasta" naurahtaa Linda. Suunnistamme kohti hyttiä ja laitamme herätyskellon herättämään kuudelta, sillä laivan pitäisi olla Turussa seitsemältä. Painumme pehkuihin ja nukahdamme lähes välittömästi, onhan takana aika pitkä ja hermoja koetteleva päivä. Toivotaan, että huominen sujuu paremmin.

Aamulla aika kuluu kuin siivillä, eikä aikaakaan kun olemme jo Turussa. Yritämme metsästää lippuja juniin, mutta koska on jouluaatto, satamasta ei lähde kuin muutama juna kohti Tamperetta, ja ne ovat aivan täynnä. Siirrymme bussilla Turun rautatieasemalle, mutta sieltäkään emme saa lippuja Tampereen suuntaan meneviin juniin. Katsastamme bussiliikenteen, tuloksetta.

"Voi Sara, mitä me nyt keksitään?" Linda harmittelee "mulla on akkukin ihan tyhjä, ei voi ees porukoita soittaa hakemaan."
"Kyllä me jotain keksitään, älä murehdi" yritän lohduttaa häntä, vaikka minulla ei ole mitään käsitystä, miten pääsemme Tampereelle. Öisen myrskyn takia puhelinlankoja on mennyt poikki, ja tietenkin meidän tuurilla juuri meidän liittymämme ovat mykkinä. Kävelemme hetken aikaa yrittäen suunnistaa kohti Tamperetta, kunnes saan idean.

"Mitä jos liftattais?" ehdotan Lindalle puoliksi vitsaillen.
"Onkohan se kovin turvallista..." pohtii Linda, "no, ei kai tässä muukaan auta!"
Seisomme tien vieressä peukalot pystyssä kuin kaksi muskettisoturia, kun auto toisensa jälkeen ajaa kylmästi meidän ohi. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen viimein näemme, että punainen Nissan hiljentää ja pysähtyy meidän kohdalle.

"Ei voi olla totta, Sara ja Linda!" autosta kuuluu tuttu ääni. Se ääni kuuluu entiselle luokkakaverillemme Amandalle, ja kun tarkemmin katsomme, huomaamme että hänen poikaystävänsä Lauri istuu kuskin paikalla.
"Voi miten sattukaan sopivasti!" huudahdan, "ootteks te Tampereelle menossa?"

Saatuamme myöntävän vastauksen hyppäämme heidän Nissaninsa kyytiin. Matka sujuu rattoisasti jutellen mukavia ja kuunnellen joululauluja. Amanda kertoo, että hän sai Turusta opiskelupaikan ja Lauri töitä, ja että he ovat asuneet kesästä asti siellä. Heillä on mukanaan myös syötävän suloinen kissanpentu, jonka he ovat ostaneet vasta kuukausi sitten. Taas kissakuumeeni nostaa päätään, harmi ettei asuntooni saa ottaa eläimiä.

Viimeinkin saan astua vanhempieni ovesta sisään. Vastaan leijailee ihanat ruoan ja kuusen tuoksut ja vanhempani rientävät halaamaan minua. Saan istua valmiiseen ruokapöytään, ja kuinka olenkaan kaivannut äidin tekemiä ruokia. Vietämme ihanan joulun ja vielä ennen nukkumaanmenoa kirjaudun Facebookiin ja huomaan kirjekuoren päällä punaisen ykkösen, ilmoittaen yksityisviestistä. Avaan sen ja tunnen kuinka hymy levenee kasvoillani. Se viesti on Oscarilta. Olin oikeassa, tämä oli maailman paras joulu!

Hui kuinka vaikeaa olikaan päättää tarina... Mitäpäs piditte?

Joulua odottaen

20. joulukuuta 2014

#20: TARINA PIENESTÄ POJASTA



Olipa kerran kauan sitten pieni poika nimeltään Kasperi. Kasperi oli 10-vuotias ja hän asui äitinsä kanssa pienessä mökissä kaupungin laidalla. Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, ja sen vuoksi he olivat hyvin köyhiä. Köyhyyden voi huomata erityisesti näin joulun alla, sillä siinä kun muut lapset saavat läjäpäin lahjoja, Kasperin ainoa lahja on jämälangoista neulotut villasukat. Joskus Kasperia harmitti se, ettei hän saanut muita lahjoja, mutta hän tiesi että hänen äitinsä oli rakkaudella ne hänelle tehnyt. Koulussa luokkakaverit nauroivat hänen eri parisille sukilleen, mutta hän käytti niitä ylpeänä.

Tänä syksynä heillä oli rahaa tavallista vähemmän, ja vaikka Kasperin äiti säästi jokaisen pennin, jonka vain sai jostain nipistettyä, näytti siltä ettei rahat mitenkään riittäisi loppuvuodeksi. Kasperi tahtoi jotenkin auttaa äitiään, ja sitten hän keksi hyvän idean. Eräänä syksyisenä iltana hän nimittäin veti liian lyhyet toppahousut jalkaansa ja lähti kiertämään lähiseudun talot ovelta ovelle, kysyen olisiko heillä hänelle jotain pientä työtä tarjottavana, mistä hän voisi saada lantin tai pari palkaksi. 

Muutamasta talosta tarjottiin hänelle työtä, ja niinpä hän kävi kolme kertaa viikossa koulun jälkeen jossain naapuritalossa siivoamassa, haravoimassa tai lumitöissä, kertomatta äidilleen tästä mitään. Tätä jatkui syksystä aina jouluun saakka ja rahaa kertyikin ihan mukava summa. Aikaisin jouluaattoaamuna Kasperi laski rahat, laittoi ne kirjekuoren sisälle ja kirjoitti päälle haparoivin kirjaimin 'Äitille'. Sitten hän otti kuluneesta repustaan puukäsitöissä tekemänsä kynätelineen ja käveli äitinsä luo. Kasperi halasi tiukasti äitiään, ojensi kynätelineen ja kirjekuoren ja kuiskasi "Hyvää joulua, äiti!" Äidin poskilla virtasi kyyneleet, kun hän katsoi kirjekuoren sisään. Nyt heillä olisi varaa oikeaan jouluun.
MAISEMA
P.S. Hyvää synttäriä äiskä!

Joulua odottaen

19. joulukuuta 2014

#19: JOULUJA PIENIÄ


Vielä yksi postaus meidän pikkujouluviikoltamme! Toivottavasti ette ihan väsy näihin. Mutta tosiaan, pikkujouluihimme on kuulunut kaikenlaista pientä kivaa joulutekemistä ja -purtavaa. Teimme tuollaisia tikkareita, joihin olisi pitänyt askarrella vielä lumiukon naama jollain nonparelleilla, mutta ne vähän niin kuin unohtui... Tajusimme vasta kun valkosuklaa oli jo kovettunut, että ne olisi pitänyt koristella suklaan ollessa vielä sulanutta. No ensi kerralla sitten, hehe.
TIKKARIT Leivoimme myös pipareita ja joulutorttuja samana päivänä kuin noita tikkareitakin. Tätä hankaloitti se, ettei ollut kaulinta eikä muotteja, mutta onpahan ainakin oman näköisiä, vai mitä? Taikina kaulittiin samppanjapullolla, koska se oli ainut pyöreä, tarpeeksi kova ja painava esine, jonka löysimme. Muotoilu taas hoitui pitsaleikkurilla, minkä varmasti voi huomatakin, kun alla olevaa kuvaa katsoo. Mutta näiden tekeminen oli hauskaa ja sehän on pääasia!
RUOKAAA Lauantaina oli meidän niin sanottu pääpikkujoulumme, jolloin vaihdoimme lahjat ja juhlimme pikkujouluja niin kuin yleensä olemme juhlineet. Teimme tällaista jäätelöjuomaa, jonka ohjeeseen törmäsin Pinterestissä. Tähän tuli vaniljajäätelöä, spriteä, maitotiivistettä, mantelijauhetta, vettä, sokeria ja väriainetta. Maku oli melko samanlainen, kuin olisi vain sekoittanut jäätelöä ja limsaa sekaisin, niin me ainakin teimme pienenä. Ootteko te tehneet niin?
JUOMALASI OMNOM TANJAJAJENNA Sunnuntaina kävimme vielä Lapuan Helluntaiseurakunnan joulujuhlassa muistelemassa menneitä, sillä siellä tuli pienenä käytyä joka vuosi. Tällä kertaa emme saaneet joululahjapussia, millaiset pienenä saimme, mutta muuten juhla oli aika lailla samanlainen kuin mitä muistelinkin. Juhlan jälkeen oli pakko ottaa tällainen kuva, johon Taru sai idean jo aiemmin kun kävimme seurakunnalla. Miettikää, jos Jeesus olisi syntynyt someaikana!
KÄNNYKKÄ2  
Ootteko te kokeilleet leipoa tänä jouluna mitään uutta herkkua? Vai onko kenties piparit ja joulutortut teidänkin pöydällä tarjottavana? 

Joulua odottaen

18. joulukuuta 2014

LUONTOKUVAAJA TANJA ILMOITTAUTUU

Oi, katsohan lintua oksalla pu... Kröhöm, siis reunalla lintulaudan. Halusin laittaa ensimmäisen ns. normaalin postauksen nyt joulukalenterin aikana, luultavasti tämä tulee olemaan myös ainoa sellainen. Nyt, kun lunta sitten vihdoin ja viimein saimme tänne Suomeemme kaukaisehen, ja kun olin hereillä valoisaan aikaan, nappasin toisen Tarun kameroista mukaani ja hipsin pihalle! Onneksi olen Hirvijoella, jossa ainoat vastaantulijat ovat omia perheenjäseniä tai eläimiä, joten ei tarvinnut miettiä miltä näytti vaan sai lähteä lähes suoraan sängystä kuvailemaan.

LINTU LINNUT

Ja kyllä sitten onkin vikkeliä nuo tirppaset, talitinttejäkö ne nyt on? Seison hetken, jos toisenkin lintulaudamme välittömässä läheisyydessä odottaen, että edes joku pieni peipponen uskaltautuisi ruokiaan hakemaan. Kyllähän siinä muutama kävi, mutta kun ei nuo refleksit ihan niin hyvin pelaa, usein ne kerkesivät poistumaan, ennen kuin kamera napsahti kuvan ottamisen merkiksi. Onneksi sentään pari julkaisukelpoista kuvaakin sain, vaikka eihän nämä nyt mitään vallan mahtavia olekaan. Mutta harjoitus tekee metsurin, eiks niin?

Otin myös muutaman maisemakuvan, joista tulikin todella sinisiä, muokkauksesta huolimatta. No mutta sehän ei haittaa ollenkaan, sillä niitä katsellessa voi vaikkapa laulaa kun taas saapuu hetki sininen... Vielä kun olisi Fazerin suklaata kylkiäisenä, oi nam! Suklaasta tulikin mieleen, ettei taida minusta tulla leipuria. Sulatin tuossa eilen suklaata, eikä siinä mitään, ensimmäinen satsi onnistuikin ihan hyvin. Tarvitsin kuitenkin hieman lisää suklaata, joten laitoin muutaman palan vielä mikroon sulamaan. Niitä ei ehkä olisi kannattanut laittaa samalle lautaselle, jossa oli vielä hieman sitä jo sulatettua suklaata, eikä sen lautasen ehkä olisi tarvinnut olla mikrossa niin kauaa, kuin sen ensimmäisen... 

Puolustuksekseni voi sanoa, etteipä muutkaan tässä perheessä kovin taitavia leipureita ole. Äitini eräänä iltana leipoi Wilhelmiina-keksejä. Hän teki kaksinkertaisen annoksen taikinaa, ja neljän ruokalusikallisen sijaan laittoikin neljä desilitraa siirappia. Sekin huomattiin vasta, kun ensimmäiset keksit tulivat uunista, hah... No mutta, ei sen enempää tämän perheen leivontataidoista, tässäpä nämä sinisen hetken kuvat!

LUNTA SININEN MAISEMA

Palaillaan asiaan taas huomenna kello 12.00 joulukalenterin merkeissä! Ja heittäkää ihmeessä kommentteja kuvista, olisi kiva saada jonkinlaista rakentavaa palautetta, että voisi kehittyä kuvaajana!


#18: JOULUPERINNE: GLÖGI-ILTA


Niin kuin kakkosluukun joulufaktoissakin jo kerroin, meillä on siis muutaman vuoden ajan ollut perinteenä viettää glögi- ja juustoiltaa joulua odotellessa. Meitä on tällöin paikalla minä, siskoni Taru ja meidän vanhempamme. Ajankohta vaihtelee hieman, sillä joskus olemme viettäneet sitä aatonaattona, viime vuonna se oli itsenäisyyspäivänä ja tänä vuonna jo joulukuun ensimmäisenä päivänä. 

Tarjolla on yleensä kaikenlaista pientä purtavaa, kuten eri makuisia Tuc-suolakeksejä, muutamia ns. mauttomampia pikkuleipiä, erilaisia juustoja ja tietenkin glögiä. Joskus pöydästä löytyy myös jotain makeaa, kuten Dumle-karkkeja tai muita suklaita, mutta tänä vuonna meillä oli viinirypäleitä ja sipsejä. Tai no, ne sipsit oli oikeastaan vain koristeena, sillä eipä niitä hirveästi tullut syötyä.
TUC Tänä vuonna juustovalikoimamme ei ollutkaan ihan niin monipuolinen kuin muina vuosina. Tarjolla oli Creme Bonjourin ruohosipulin makuista tuorejuustoa, kahta eri Oltermannin kerma(putin)juustoa, kahta Valion Mustapekka-tuorejuustoa makuina mustapippuri ja makea chili sekä savujuustoa. Tuc-suolakeksejä löytyi makuina Original, Paprika, Sourcream & Onion ja Rosmariini & Oliiviöljy. Niiden lisäksi oli Kantolan Valitut-keksilajitelma, missä oli viittä eri pikkuleipää tai keksiä.

Yleensä ilta etenee niin, että ensin tuhoamme pöydän antimet, niin että olemme ihan täynnä, melkein halkeamaisillamme. Kun mahat on saatu täyteen, pelaamme jotain kivaa - tai vähemmän kivaa - peliä yhdessä. Joskus pelinä on ollut Skip-Bo, Yatzy tai Uno, tänä vuonna päädyimme Trivial Pursuitiin. Se peli kestikin sitten vaikka kuinka kauan, eikä lopulta kukaan oikein jaksanut enää keskittyä, niinpä päätimme, että peli loppuu heti, kun joku saa nappulansa täyteen. Siinähän se ilta sitten vierähtikin, heh.
PANNUU  
Onko teillä tapana pitää glögi-iltaa perheenne tai kaverienne kanssa? Vai maistuuko teille glögi ollenkaan?

Joulua odottaen

17. joulukuuta 2014

#17: TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MUN JOULUNODOTUKSENI

VALO
PicMonkey Collage2
1. Taiteilin tuollaisen kauniin poron liitutauluun ikkunatusseilla. 2. Silloin kun oli vielä lunta. Ja kun olin vielä blondi! 3. Samoilla ikkunatusseilla taiteiltu kuva olohuoneen ikkunassa. Meillä on siinä neljä ikkunaruutua vierekkäin, joihin piirsimme pienen tarinan. Ensimmäisessä osassa päähenkilö, eli tuo tyttö, on pieni vielä, toisessa teini, kolmannessa aikuinen ja viimeisessä vanhus. Lahjat ja muut vähenee, mutta kissat lisääntyvät! 4. Saahan tän ikäisellä olla suklaakalenteri, saahan?
PicMonkey Collage
1. Pieni yksityiskohta meidän olohuoneestamme. Meidän hyllyt on täynnä tuikkukippoja, ja siksi sieltä löytyy myös lasipurkki, mistä voi kynttilät lisätä tuikkuihin. 2. Meidän niin kaunis joulukuusemme... Okei, ei siitä ihan sellainen tullut kuin kuvittelin, mutta eihän se haittaa. 3. Jennan ja Nanan luona oleva sisustuselementti. 4. Myös Jennan ja Nanan luota, siellä kun on tullut aikaa vietettyä viime aikoina jonkin verran...
JOULUJA  
Miltä teidän joulunodotuksenne näyttää?

Joulua odottaen

16. joulukuuta 2014

#16: JOULUOSTOKSILLA

Eräänä pikkujouluviikkomme päivänä suuntasimme Bemarin nokan kohti Keskistä, eli siis Tuurin Kyläkauppaa. Tarkoituksenamme oli tehdä jouluostoksemme siellä, mutta loppujen lopuksi ei taidettu ostaa juuri mitään jouluista, paitsi ne maanantain postauksessa nähdyt kortit ja kaakaotarvikkeet. Oikeastaan tänä vuonna en ostanut muille lahjoja, kuin Jennalle, sillä olimme sopineet, että jokaiselle joku ostaa lahjan. No sitähän ei tietenkään voinut ostaa, kun Jenna oli itse mukana, joten ei paljoa tarvinnut jouluostoksia edes miettiä. 

Kaikki muutkin ostokset unohtuivat, kun pääsimme Joulumaassa sijaitsevaan pelinurkkaan! Siellä sai pelata ihan ilmaiseksi kaikkia kivoja pelejä, ja siellähän me sitten oltiin hetki jos toinenkin... Me ja muut pikkupojat, haha! Sieltä tuli otettua jonkin verran kuvia, ja tässä nämä helmet! Myös Nana oli menossa mukana, vaikkei kuvaa hänestä olekaan, hän kun kuvasi itsekin, eikä niin paljoa pelejä pelaillut.
AJELUU6 AJELUU10 AJELUKUVA AMPUMISTA3 Olimme kyllä kuin pienet lapset tuolla, juoksentelimme ympäri ämpäri ja halusimme kokeilla jokaista peliä. Hieman mua hävetti kun autopeliä pelatessani äänenvoimakkuuteni pikkuisen nousi ja eläydyin siihen peliin vähän liiankin hyvin, muistamatta ollenkaan missä olimme. Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan niitä, jos joskus Keskisellä liikutte! Tästä postauksesta nyt ei niin jouluinen tullut kuin oli tarkoitus, mutta eipä kai tuo haittaa. Loppuun vielä maailman hienoin meme, jonka ihan itse tein, haha!
AJELUU11

Ootteko te käyneet kokeilemassa noita videopelejä? Tai tykkäättekö ylipäänsä pelata mitään?

 Joulua odottaen