28. lokakuuta 2014

TARINOOTA JURVANPERÄLTÄ OSA 4



Vuosituhannen vaihteessa oli kolme pientä tyttöä, keskenään erilaisia, mutta silti hyviä ystäviä. Tytöt yökyläilivät toistensa luona usein, ja meno oli silloin suorastaan välkkyvää. Ja ei, nyt en tarkoita että tytöt olisivat hirveän välkkyjä olleet, ei suinkaan. Tunnelma oli kirjaimellisesti välkkyvää. Antakaas kun selitän.

Vaikka tytöt keskenään erilaisia olivatkin, heillä oli yhteinen unelma. He tahtoivat olla laulajia. Usein he viettivät illan kolmestaan, vanhempien lähtiessä töihin tai muualle. Heti, kun auton takavalot hävisivät näkyvistä, kaivettiin esiin cd-soitin ja muutama lempparilevy. Näitä oli muun muassa Smurffit ja Nylon Beat. Levy laitettiin soittimeen ja väännettiin volume-nappulaa niin, että musiikki raikasi varmasti monen kilometrin päähän, ja tyttöjen laulu vielä pidemmälle, jos mahdollista. Totta kai täytyi olla kuin olisi oikeasti lavalla esiintymässä, joten kaapista kaivettiin ainoa värillinen valo, mikä talosta löytyi: monivärinen, välkkyvä jouluvaloletku. Se, jos mikä toi tunnelmaa. Tytöt nousivat sohvalle esiintymään, sillä täytyihän olla korkeammalla kuin yleisö oli - tai olisi ollut jos sellaista olisi.

Kuten jo kerroinkin, Nylon Beat oli kovassa soitossa tytöillä, ja kai he halusivat olla seuraava Nylon Beat. Tämän takia jokaisella kerralla käytiin sama keskustelu. Ensin ongelmana oli, että heitä oli yksi liikaa ollakseen Nylon Beat, mutta jotenkin se saatiin junailtua, joku olisi sitten vain uusi jäsen tai toisen laulajan kauan kadoksissa ollut kaksoissisko. Toisena ongelmana oli, että kuka oli Jonna ja kuka oli Erin. Jostain syystä jokainen heistä halusi olla Erin, ja siitä saatiin aina pienoinen väittely aikaan. Usein argumentteina oli "sun pitää olla Jonna, koska sulla on vaaleimmat hiukset" tai "mä saan päättää, kun mä ehdotin tätä leikkiä" tai muuta vastaavaa. Kuitenkin he saivat asian sovittua, aina luvattiin että ensi kerralla toinen saa sitten olla Erin.

Ajan myötä Nylon Beat ja Smurffit unohdettiin, mutta ystävyys jäi. Nykyään jokainen heistä - tai pitäisikö sanoa meistä - saa ja tahtoo olla ihan vain oma itsensä.
TYTÖTT
Tämä kuva on hieman vanhempi kuin tekstissä kerrottu tarina, mutta samat kaverukset kyseessä kuitenkin!
Onko teillä samanlaisia muistoja lapsuudesta? Oliko Nylon Beat ja Smurffit teillekin se juttu, vai kenties joku muu? 


27. lokakuuta 2014

TULOSSA: SUURUUTES ÄÄRELLÄ



Sulje silmäsi. Kuvittele mielessäsi parhain tapahtuma, johon olet koskaan osallistunut. Palaa mielessäsi siihen hetkeen, tunne se tunnelma joka sun ympärillä vallitsee. Näe vieressäsi tuhannet ihmiset, näe ilo heidän kasvoillaan. Näe ne kauniit valot, kuule kuinka kaikki soittimet soivat täydellisesti yhteen, kuule laulajien heleät äänet. Tunne, kuinka te kaikki olette siinä yhdessä, mielessä yhteinen päämäärä. Kuinka te kaikki puhallatte yhteen hiileen. Tunne se, kuinka olet juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan. Avaa silmäsi ja kuuntelepa hetki. Väitän, että jotain vielä mahtavampaa on tulossa. 

Tapahtuma, johon jokainen on tervetullut. 
Tapahtuma, joka ei maksa mitään. 
Tapahtuma, jossa kaikilla on hyvä olla. 
Tapahtuma, joka muuttaa elämiä. 
SUURUUTES ÄÄRELLÄ2 Lisätietoa tapahtuman Facebook-sivuilta ja Instagramista @seinajoenilta! Sä et todellakaan halua missata tätä!


24. lokakuuta 2014

ASIAKASPALVELUA, KIITOS!


Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa asiakaspalvelusta - tai tässä tapauksessa sen puutteesta - ja nyt kun Verkkosilmin-blogissa oli teksti aiheesta, päätin itsekin ottaa kantaa. Käykää ihmeessä lukemassa myös tuo Verkkosilmin-blogin teksti, pääset suoraan siihen tuosta linkistä.

Mua on jo todella pitkään ärsyttänyt tämä asia, joka on enemmän sääntö kuin poikkeus, ainakin oman kokemukseni mukaan. Otetaan tilanne, jossa kävelen kaupassa hyllyjen välissä, ja vastaan tulee myyjä. Otan katsekontaktin, ja sen saatuani hymyilen myyjälle. Ja mitä tekee myyjä? Ei, hän ei hymyile takaisin, saati tervehdi, vaikka kaiken järjen mukaan hänen pitäisi. Hän tekee pikemminkin juuri päinvastaista; kurtistaa kulmiaan, katsoo minua kummastuneena ja kääntyy pois, sanaakaan sanomatta.

Miksi? Eikö tuo ole juuri kaikkien asiakaspalveluopetusten vastaista? Olen itse ammatiltani merkonomi, eli olen kolme vuotta opiskellut asiakaspalvelua. En tiedä, miten muualla tehdään, mutta meille ainakin opetettiin heti ensimmäisistä tunneista lähtien, että asiakasta tulee tervehtiä. Ja vaikka työskentelisi kaupassa ilman kyseisen alan ammattia, luulisi silti että tajuaisi tervehtimisen kuuluvan asiakaspalveluun. Olen myös huomannut, että usein vanhempia ihmisiä tervehditään, mutta nuoria ei. Ymmärrän ettei tervehditä, jos asiakas kävelee vaikka puhelintaan näppäillen, katse maahan painettuna, huomioimatta ympärillä olevaa maailmaa, mutta mä ainakin usein otan juuri tuon katsekontaktin myyjään, joten luulisi olevan helppoa tervehtiä.

Tein pienen testin eräässä päivittäistavarakaupassa, kohtasin silmästä silmään viisi asiakaspalvelijaa, joista yhden kaksi kertaa. Katsoin heistä jokaista silmiin ja hymyilin. Ainoastaan yksi heistä reagoi tervehtien, ja hän oli kassatyöntekijä. Muut eivät reagoineet mitenkään. Toinen tapaus on, kun kävimme jokin aika sitten siskoni kanssa kiertelemässä erään nimeltämainitsemattoman kaupungin vaatekauppoja. Kävimme monessa kaupassa, ja huvikseni laskin, kuinka moni myyjä meitä tervehti. Niitä oli muistaakseni kolme tai neljä. Kuitenkin vastaan tuli ainakin kymmenen, ehkä jopa kaksikymmentä asiakaspalvelijaa. Niin kuin tuossa Haloo Helsingin biisissäkin ihmetellään, samaa mietin itsekin "miksi on niin hel***in vaikeeta katsoo silmiin, tai sanoa moi?!"

Vielä ärsyttävämpää on se, jos kassahenkilöt eivät saa suutaan auki. Eräässä kaupassa, jossa tulee melko usein käytyä, on eräs myyjä, joka ei ikinä tervehdi, kiitoksesta puhumattakaan. Yleensä hän ei sano hintaakaan, ainakaan jos asiakas maksaa kortilla. Siis miettikää nyt, hän ei ota katsekontaktia asiakkaaseen, ei tervehdi, ei hymyile, ei sano hintaa, ei anna kuittia tai jos antaa, ei kysy tarvitseeko asiakas kuittia, ojentaa sitä vain. Voin kertoa, ettei todellakaan ole asiakaspalvelu se hänen juttunsa. Lisäksi hän on ihan sietämättömän hidas liikkeissään. Jos asiakas ostaa vaikka kolme maitopurkkia, keskenään samanlaisia, hän lukee jokaisesta erikseen viivakoodin, vaikka paljon nopeammin saisi näppäilemällä määrän kassaan. Ymmärtäisin, jos hän olisi juuri aloittanut työnsä siellä, mutta hän on ollut siellä jo monta kuukautta. 

Ymmärrän, että joskus on huono päivä ja mieli maassa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa työhön. Olen itse ollut kaupassa töissä, ja kyllä mä pyrin siihen, että huomioin jokaisen asiakkaan. Kun olin kassalla töissä, usein ostoksia koneelle näppäillessäni juttelin asiakkaalle kaikenlaista. Jos asiakas oli sellainen, joka kävi usein asioimassa siellä, saatoin jutella hänelle melko tuttavallisestikin, toki tilanteen mukaan edeten. Jos asiakas taas oli täysin tuntematon, saatoin kehua vaikkapa jotain hänen ostamaansa tuotetta tai jutella säästä, ihan mitä vaan. Usein huomasin, kuinka asiakkaan kasvoilla ilme muuttui, kun hänelle jutteli, ja uskon sen piristäneen monen päivää. Kyllä mä ainakin tykkään, jos myyjä juttelee mulle jotain.

Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin, sanotaan. Siksipä kerron positiivisenkin asiakaspalvelutilanteen. Kävimme Tarun kanssa Subwayssa viikolla syömässä, ja meitä palveli tuntematon, noin parikymppinen nainen. Hän oli ensisilmäyksestä asti ihanan positiivinen, jutteli meille kaikenlaista liittyen niihin leipiin, syksyyn ja kylmään ilmaan, sekä jo kulman takana häämöttävään jouluun. Hän kertoi aika tuttavallisesti itsestään, kuinka ei ole jouluihmisiä ja ostaa aina lahjatkin viime tingassa. Mielestäni tämä oli todella mukavaa, vaikka en tyttöä tuntenutkaan. Mieluummin käyn asion tuollaisen myyjän kassalla, kuin sellaisen jörmyn, joka ei puhu eikä pukahda mitään. Tähän loppuun vielä kuva ilmeestä, joka asiakaspalvelijoilla liian usein on, hah!
20141004_184740_1

Minkälaisia kokemuksia teillä on asiakaspalvelijoista, huonoista tai hyvistä?


MORE ABOUT ME

Nyt, kun teitä lukijoita on jo jonkin verran siunaantunut, ja suurin osa teistä ei mua tunne, niin ajattelin että voisin hieman kertoa taas itsestäni. Koska olen ihan tavallinen Tanja Tavis, enkä juuri osaa itsestäni kertoa, päätin kertoa 20 faktaa musta. Let's get started!

1. Mun nimi on, niin kuin ympäri blogiakin lukee, Tanja Katariina Luoma, asun Seinäjoella ja olen 22-vuotias. Olen valmistunut merkonomiksi pari vuotta sitten ja tällä hetkellä olen työtön lusmu. Toivottavasti en kovin pitkään...

2. Olen todella sotkuinen ihminen. Tässä kohdassa äiti nyökyttelee päätään kiivaasti ja saattaa pienehkön aamenenkin huokaista. En siis osaa pitää huonettani siistinä, ja usein (kuten nytkin) huoneeni lattialla on iso vaatekasa. Mutta minkäs teet, siitähän ne löytää helpommin, vaatekaapissani on niin pienet hyllyt, kun jotain tiettyä vaatetta etsii, täytyy nostaa kaikki muut sivuun. Toki mulla olisi tuo pieni vaatehuonekin (siis todella pieni), mutta se on täynnä muuta tavaraa. 

3. Värjään todella usein hiuksiani. Olen varmaan kokeillut jokaista väriä mitä markkinoilla on. Tätäkin blogia olen pitänyt vasta kuukauden, ja olen sinä aikana kerennyt jo vaihtamaan hiusväriäni. Mutta hei, olihan mulla ne pinkit jo kuukauden olleetkin! 
IMG_304950901133170
4. Rakastan laulamista ja musiikkia muutenkin, mutta en osaa laulaa enkä soittaa mitään. Usein kuitenkin kotona tai automatkoilla laulan taustalla soivan musiikin tahdissa. Melkein säälin kanssamatkustajia, ei varmasti ole kovin kaunista kuultavaa...

5. Olen kielipoliisi. Näen punaista erityisesti silloin, kun yhdyssanat on kirjoitettu erikseen. Usein lähipiirini saa minulta äkäistä palautetta, jos vaikkapa Facebook-päivityksessä on väärin kirjoitettuja sanoja. Sorry I'm not sorry. En myöskään voi sietää tiettyjä ihan tavallisia sanoja väärinkirjoitettuna, esimerkiksi enään, kuullostaa, viellä, aijon, perjaatteessa... Lista on loputon!

6. Olen koukussa ruskeisiin Turkinpippuri-tikkareihin. Olen se ärsyttävä asiakas, joka tulee tuhannen tikkarin kanssa kassalle hidastaen kaikkien kaupassakäyntiä hieman. No, yleensä otan kuitenkin saman makuisia, ettei tarvitse muuta kuin yksi koodi näppäillä, niissä kun ei ikinä se viivakoodinlukija toimi. 
TURKINPIPPURI 7. Olen uskovainen. Uskon siis, että Jeesus on kuollut ristillä mun syntien puolesta, että mä pääsisin jonakin päivänä taivaaseen.

8. Mulla on kolme siskoa, Katja, Niina ja Taru, sekä kaksi veljeä, Jere ja Micke. Vaikka olenkin suuresta perheestä ja uskovainen, emme kuitenkaan ole lestadiolaisia. Ei siis sillä, että heissä olisi jotain vikaa, tätä on vain usein kysytty multa joten ajattelin selventää heti kättelyssä. 

9. Olen kotihiiri. Usein joku kutsuu minut tai meidät kylään tai johonkin, mutta mukavuudenhaluisena päätän jäädä kotiin. Lähtiessä täytyisi kuitenkin olla sosiaalinen, eikä se nyt niin vain käy. No ei, olen jossain määrin sosiaalinen, sillä mielestäni sovin hyvin asiakaspalvelutyöhön ja small talk onnistuu kyllä, mutta se on sellaista turhanpäiväistä juttelua, jota ei ole tarkoitettu kestämään kovin kauaa.

10. En juo humalahakuisesti. Todella harvoin saatan juoda yhden siiderin "saunakaljana" tai kaverien kanssa ollessani, mutta en ole ikinä ollut kännissä. 
2014-10-09_01-39-44 11. Olen tänä syksynä innostunut neulomisesta. Ennemmin en ole saanut oikeastaan mitään valmiiksi, mutta nyt olen tehnyt jo kahdet lapaset ja yhdet sukat. Vielä on kesken kahdet sukat ja ainakin lapaset pitäisi niiden jälkeen neuloa kaverille.

12. Rakastan kirjoittamista, ja se onkin suurin syy sille, että kirjoitan blogia. Ennen kirjoitin vain omaksi ilokseni, mutta positiivinen palaute ja siskoni Tarun painostus sai minut aloittamaan blogin kirjoittamisen. Toivon, että jonakin päivänä saisin kirjan kirjoitettua ja jopa julkaistua! 

13. Rakastan kissoja, mutta valitettavasti olen allerginen niille. Minulla oli hetken aikaa omakin kissa, mutta jouduin antamaan sen pois. Onneksi sen otti yksi parhaista kavereistani ja näin ollen näen sitä kuitenkin silloin tällöin. Tässä kuva pikkuisesta Aatu-kissasta.
aatu 14. Vihaan puhelimessa puhumista ja suurimmaksi osaksi vain viestittelen kaverieni kanssa. Erityisesti vihaan soittaa virallisia puheluita, kuten lääkäriin tai työpaikkoihin. Hrr, nytkin pitäisi varata aika hammaslääkäriin, mutta kun...

15. Haluaisin jonkun hyvän kameran, jolla voisin sitten kuvailla vaikkapa... No, vaikka huoneeni seiniä, kun en täältä jaksa poistua, hah. No ei kai, voisin kuvata esimerkiksi luontoa, eläimiä tai ihmisiä. Toki siihen vaadittaisiin myös se, että osaisin kuvata. Ehkäpä jätän sen homman niille, jotka sen osaa.

16. Tykkään lukea paljon ja usein mulla onkin monta kirjaa samaan aikaan kesken. Nytkin taitaa olla kolme, ehkä neljäkin kirjaa. Oikeastaan mulla on sellaisia kausia, jolloin tykkään lukea tavallista enemmän, ja välillä taas saattaa mennä kuukausiakin niin, etten lue yhtään kirjaa. 
PUHDISTUS 17. Tykkään väkertää pieniä välipala-annoksia, esimerkiksi pilkkoa erilaisia hedelmiä ja asetella ne hienosti lautaselle. Vihaan kuitenkin leipomista ja kokkaamista, koska en ole niissä kovin hyvä. Kerran keitin kananmunia, ja ajattelin että maustan ne valmiiksi, ja lisäsin keitinveteen suolaa. Eipä se pahemmin kuoren läpi imeytynyt.

18. Katson paljon sarjoja. Tällä hetkellä katson Netflixistä How I Met Your Mother -sarjaa ja DVD:ltä 90210 -sarjaa, jonka tuotantokaudet lainasin ystäviltäni. Tuosta jälkimmäisestä tulikin mieleen, että mulla meni todella kauan ennen kuin tajusin, että alkutunnarissa kuvataan nuo numerot erilaisista asioista, muun muassa nollana on vedessä kelluva uimarengas ja ykkösenä käsillään seisova nainen. 

19. Seuraan montaa erilaista blogia, ja ihan oikeasti luenkin niitä kaikkia, mitä seuraankin. Haen niistä inspiraatiota omaan blogiini, ja minusta on muutenkin kiva lukea blogeja. Liityn aika helposti lukijaksi, mutta jos blogissa on sekava ulkoasu tai paljon kirjoitus- ja/tai yhdyssanavirheitä, pakenen paikalta välittömästi. 

20. Huh huh, viimeistä viedään! Minusta on todella rasittavaa ottaa kuvia. Tässä kohdassa luottokuvaajani Taru nyökyttelee kiivaasti ja saattaapa hänkin aamenen ilmoille huokaista. En osaa olla luontevasti kuvassa, vaan jäädyn aina kun kamera otetaan esille, seison mitä kummallisimmissa asennoissa ja heilun koko ajan puolelta toiselle kysellen kuinka mun täytyisi olla. Siksi yleensä kuvistani ei onnistu kuin murto-osa, eikä kovin paljoa mun kuvia näin ollen blogissa tule näkymään. Sanojen painoksi siis yksi sellainen tähän.
IMG_20141019_020115  
Pystyttekö samaistumaan mihinkään kohtaan? 


22. lokakuuta 2014

#ÄÄNINIILLE



En tiedä, kuinka moni teistä on kuullut tästä Avainmedian #Ääniniille -kampanjasta. Mutta siltä varalta, että joku ei ole kuullut, kerron hieman siitä. Kampanjassa siis kerätään rahaa tytöille, jotka asuvat turvakodissa sen vuoksi, että ovat tulleet raiskatuiksi muslimimiehen taholta, eivätkä enää ole paikalliskäsityksen mukaan kunniallisia tyttöjä. Kukaan ei palkkaa tyttöjä töihin eikä huoli vaimokseen, eikä Arabiyhteiskunnassa naimaton nainen voi asua yksin. Lahjoitettujen rahojen ansiosta tytöt saavat ruokaa, vaatetta ja koulutuksen turvakodin kautta.

"Jasminelle tapahtui koulumatkalla se, josta tuhannet kristittytaustaiset egyptiläiset tytöt näkevät painajaisia pikkutytöstä saakka: muslimimies kidnappasi Jasminen, hiljensi tytön huumaamalla hänet ja vei hänet kotiinsa. Siellä mies raiskasi tytön ja alkoi heti pakottaa Jasminea kääntymään muslimiksi. Islamilaisen sharia-lain mukaan tyttö kuului nyt hänelle."* 

Avainmedian sivuilla kerrotaan Jasminesta, yhdestä tällaisen kohtelun kokeneesta tytöstä. Hän joutui muuttamaan pois vanhempiensa luota, koska hänet raiskattiin ja tämän tehnyt muslimimies etsi häntä, koska lain mukaan Jasmine olisi nyt hänen vaimonsa. Onneksi Jasmine pääsi turvakotiin, jossa hänestä pidetään huolta. Myös me voimme pitää hänestä ja muista saman kohtalon jakaneista huolta, kun lahjoitamme edes pienen summan rahaa Avainmedian kautta. Kampanjaan voi osallistua myös sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Instagramissa, ottamalla kuvan itsestään, missä on peittänyt suun kädellä. Kuvaan lisätään hashtag #ääniniille. Annetaan ääni niille, joilla ei omaa ääntä ole. Niille, jotka sen ansaitsevat.

IMG_20141021_111851 Lisätietoa saa osoitteesta TÄÄLTÄ ja siellä voi myös tehdä lahjoituksen tyttöjen hyväksi!
*Suora lainaus aani.avainmedia.org


21. lokakuuta 2014

ENDLESS WATERFALL

Tässä kuunnellessani Softenginen uutta albumia, mieleeni nousee eräs hetki. Tämä hetki sijoittuu kevääseen 2012, paikkana Ylistaron Koulukeskus. Seisomme sisareni kanssa salin takaosassa, kun bändi kapuaa lavalle. Katsahdan ympärilleni, ja tajuan ettei yleisöä juuri ole muita kuin me ja ennemmin esiintyneiden bändien jäsenet. Hetken päästä soitto alkaa ja laulajan ääni täyttää salin. Vau, ajattelen, vaikka olin kuullut heidän musiikkiaan ennemminkin. Mieletön ääni ja laulutaito! Pojat vaikuttavat hieman ujoilta, mutta soittavat kuin sali olisi täynnä yleisöä. Ajattelin, että tämä bändi ansaitsisi niin paljon enemmän huomiota.

Siirrytään vuoden 2013 joulukuuhun. Olin juuri kuullut, että Softengine on yksi niistä kahdestatoista esiintyjästä, jotka pääsevät kilpailemaan Uuden Musiikin Kilpailuun. Tiesin, että nyt on Softenginen aika, nyt se saavat sen huomion minkä ansaitsevatkin. Ja niin kuin varmasti tiedättekin, niin juuri asia oli! Ensin UMK:n voitto, sitten Euroviisuissa esiintyminen joka johti 11. sijaan, ja nyt vihdoin levy. Tokihan pojat on tehnyt myös omakustannealbumin vuonna 2012, sehän se vasta on meidän autostereoissa soinutkin! 

Heti ensimmäisellä kuuntelukerralla nousee ehdoton suosikkikappale levyltä: In Disarray. Kuulin kyseisen kappaleen keväällä heidän keikallaan ja olin heti myyty, aivan loistava kappale! Olen kuunnellut kappaletta todella paljon, ja jokaisella kuuntelukerralla se kuulostaa aina vain paremmalta. What can I say, mä vaan rakastan tätä biisiä.

Toiseksi suosikiksi nousee kappale Phone Call from Unknown. Ihanan erilainen kappale, jossa Topin ääni pääsee oikeuksiinsa. Rakastan kertosäkeen korkeita kohtia, ihan kylmät väreet juoksee pitkin selkää sitä kuunnellessa. Plussaa täytyy antaa myös ensimmäisen (Our New Age) ja toisen (Broken Reflection) kappaleen siirtymästä, kuulostaa todella siistiltä, ihan suu loksahti auki kun ensimmäisen kerran kuulin!

Huonoja kappaleita ei levyltä, eikä kyllä koko bändiltäkään, löydy ollenkaan. Jokainen on eri tavalla hyvä, eikä kappaleisiin kyllästy vaikka niitä kuunteleekin paljon. Pakko nostaa vielä muutama kappale sieltä omakustannelevyltä, jotka on mielestäni ihan loistavia. Ensinnäkin ensimmäinen sinkku Endless Waterfall. Huh huh, heti ensikuulemalta olin myyty! Myös Unique You ja Falling up ansaitsee paikkansa tässä postauksessa. Molemmat kappaleet on jossain vaiheessa mun elämää ollut aika isossa osassa ja onhan ne nyt ihan mahtavia kipaleita! Harmi, ettei tuota omakustannetta löydy Spotifysta tai Youtubesta, enkä tiedä myydäänkö sitä missään, mutta keikoilta luultavasti voi ainakin tuon Endless Waterfallin bongata.



Tykkäsittekö te tuosta levystä? Ja kertokaa ihmeessä teidän suosikkikappaleenne! 

Edit. Löysinkin Youtubesta näitä vanhempiakin kappaleita! Valitettavasti Endless Waterfall ei ole ihan kokonaisena, mutta kyllä tuostakin aika hyvän kuvan saa!

 

20. lokakuuta 2014

MAAILMAN PARAS KAAKAO



Tänään tuleekin hieman erilainen postaus, kuin mitä olen ennemmin tehnyt. Vähän tekstiä ja paljon kuvia, eli täysin päinvastainen verratessa vanhoihin postauksiin, mutta ehkä tämä on ihan kivaa vaihtelua. Teimme siis tänään siskoni Tarun, joka on siis myös mun kämppikseni, kanssa maailman parasta minttukaakaota. Tämä oli todella helppo tehdä (...hyvä mun sanoa, kun Taru ne oikeastaan teki), eikä maksakaan hirveästi. Tässä talossa kun ei ihan hirveästi tuota kaakaota mene, päädyimme ostamaan valmiskaakaota, mutta varmasti parempaa saa itse sekoittamalla omaan makuun sopivan määrän kaakaojauhetta veteen tai maitoon. Myös kermavaahdon ostimme valmiina, koska tällä oli helppo pursottaa vaahto kaakaon päälle. Tässä siis tarvikkeet:
TARVIKKEET Otetaan sopiva määrä kaakaota kattilaan ja kiehautetaan. Sitten lisätään oman maun mukaan Pätkis-karkkeja ja yritetään sulattaa ne kaakaon joukkoon. Siksi sana 'yritetään', että meillä ne ei ainakaan ihan täysin sulanut, mutta se ei haittaa. 
KATTILA
Sitten kaadetaan kaakao mukiin, tai tässä tapauksessa tyylikkäästi tuoppiin, lisätään vaahtokarkit ja päälle kermavaahtoa.
TUOPPI Päälle murustetaan hieman Avec-pastilleja ja koristellaan kaakao piparminttutangoilla, voilà! Ei muuta kuin juomaan.
KUPIT VALMIS  
Mitäs tykkäätte tän tyylisistä postauksista? Ja onko teillä lemppariherkkua, vaikkapa jotain tiettyä kaakaota? 


18. lokakuuta 2014

MULLA ON TUNNE, ET TÄNÄÄN ON PÄÄPÄIVÄ

Kuten jo eräässä aiemmassa postauksessani kerroinkin, päätin siis luopua noista ihanista vaaleanpunaisista hiuksistani. Rakastin sitä väriä ja mielestäni se sopi minulle hyvin, mutta nyt oli aika jatkaa eteenpäin. Pinkki on kuitenkin melko vaikea väri ylläpitää, eikä mun maantienharmaa tyvikasvu oikein kivalta sen kanssa näyttänyt. Kuten monet varmasti tietävätkin, kun lähtee vaihtamaan hiusväriä, ei kaikki aina suju niin kuin Strömsössä. Niin ei myöskään tällä kertaa. Alla olevan kuvan tunne oli monta kertaa käsillä, ja kävi jo mielessä kokonaan kaljuksi leikkaaminen. No, kerron koko tarinan...

IMG_305079976869839

Aloitin värjäysurakan torstaina, ja jo värinpoistoa levittäessäni tajusin, että edessä olisi pitkä ja kivinen tie, eikä mikään tule sujumaan niin kuin olin suunnitellut. Olin siis antanut pinkin värin haalistua hiuksissani niin, että jäljellä oli vain pieni häivähdys väristä. Kuitenkin kun pesin värinpoiston pois, hiukseni olivat kirkkaan pinkin ja oranssin sekoitus. Tulos oli todella järkyttävä, joten vastoin kaikkia ohjeita laitoin vaalean hiusvärin saman tien hiuksiini. Käytin Schwarzkopfin Million Colorin sävyä 10-1 Ultra Blonde. Tämän värin jälkeen latvani olivat jo ihan kivan väriset, mutta tyvi edelleen vaaleanpunainen. 

Perjantaina pidin välipäivän värjäyksen suhteen, mutta jotain tein hiuksilleni silloinkin. Tai siis äitini teki. Hän leikkasi hiukseni melko lyhyeksi polkkatukaksi, sillä halusin eroon hamppulatvoistani. Nyt olisi helpompi kasvattaa hiuksia, kun ne ovat suunnilleen saman mittaisia joka puolelta. Ja kyllähän nämä ovat nyt paljon parempi kuntoiset!

Tänään laitoin hiuksiini hopeanharmaan Colorgloss -maskin. Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla latvoista tuli kivan harmaat, mutta tyvi oli keltainen. Toisella kerralla onnistui vähän paremmin, mutta on nämä vielä vähän kellertävät tyvestä. No, ehkä näitä hetken katselee...


20141016_144854_1 20141018_154724_1 20141018_154255(0)_1 Mitäs tykkäätte? Alempi kuva antaa mielestäni realistisemman kuvan väristä, ylempi on vähän ylivalottunut. Tähän loppuun linkitän vielä Softenginen uudelta levyltä loistavan biisin In Disarray! Softenginesta lisää sitten vielä myöhemmin... 


17. lokakuuta 2014

TARINOOTA JURVANPERÄLTÄ OSA 3

Oli hyytävän kylmä ja myrskyisä talvipäivä joskus 90-luvun puolivälissä. Lunta tuli kuin sieltä tunnetusta Esterin peräluukusta, ja tuuli tuiversi lähes kaataen kaikki lähiseudun puut, jotka yrittivät epätoivoisesti pysyä pystyssä toisistaan tukea ottaen. Kaikkea tätä uhmaten, kuin Selviytyjien kilpailija konsanaan, minua muutaman vuoden vanhempi siskoni päätti lähteä hiihtäen Jurvanperän tarinoiden ensimmäisestä osastakin tuttujen naapurien luokse. 

Hän puki päälleen tuhottomasti vaatteita, pitkistä kalsareista aina toppahaalariin ja villasukkiin. Kun hän viimein oli valmis lähtemään, hänellä oli niin paljon vaatetta, että hän näytti kolme kertaa suuremmalta kuin oikeasti olikaan. Pyysin äidiltäni lupaa lähteä myös naapurireissulle mukaan, mutta äitini kielsi minua lähtemästä. Olin niin pieni, etten tainnut kunnolla osata pukea vielä itse, hiihtämisestä puhumattakaan, joten helpommalla pääsi, kun vain siskoni lähti. Eikä hän olisi edes jaksanut odottaa että olisin valmis, sillä hän olisi hionnut pienen lammikon odottaessaan eskimovaatteissaan. 

Niinpä siskoni lähti matkaan, hytisten välillä kylmän takia. Vaan hänpä ei huomannut, että joku seurasi häntä, katsellen jokaista sauvan heilautusta ja suksien liikettä. Matkaa naapuriin oli noin pari kilometriä, joten aikaa kului luultavasti noin puoli tuntia. Äiti ei ilmeisesti ollut huomannut sinä aikana, ettei kaikki ollutkaan kotona (siis ei hänellä, vaan meillä. Ei kun siis... No, olkoon) ja yllättyi suuresti naapurin tädin soittaessa hänelle. 


Olin nimittäin seurannut siskoani kävellen aina naapuriin asti, eikä minulla ollut ylläni muuta kuin alushousut. Väitinpä vielä ettei minulla ollut kylmä, kun naapurin täti puki minulle tyttärensä vaatteita. No, ehkä minulla ei ollutkaan kylmä. Ehkä nuori rakkaus lämmitti. Kuten jo ensimmäisessä osassa tarinasarjaakin kerroin, olin hieman ihastunut naapurin poikaan. Ja turha kai kertoa, että tämä tapahtui ennen tuon ensimmäisen osan tapahtumia...

20141017_131440_1

Mitäs hullua tai tyhmää te olette pienenä tai vähän suurempana tehneet?  


14. lokakuuta 2014

SUUT MAKIAKS

Vaikka en jäätelöstä sellaisenaan hirveästi pidä, rakastan erilaisia jäätelöannoksia, jossa on mukana vaikka jotain hedelmänpaloja tai muita höysteitä. Usein laitan jätskin sekaan mitä nyt sattuu kotoa löytämään, yleensä banaania ja kinuskikastiketta. Tällä kertaa kuitenkin oli hieman enemmän vaihtoehtoja lisukkeiksi, joten rakensin niistä mieleni mukaisen annoksen. Ja voi pojat, se oli niin hyvää! 

Laitoin sekaan tummia viinirypäleitä, mustikoita, banaania ja Kartanon Peanut Cruncheja. Vaikka nyt itse sanonkin, se oli ihan täydellistä. Nuo pähkinät toivat ihanan lisän suolaisen makealla maullaan, nehän siis maistuu aikalailla samalta kuin Snickers-patukan sisältö. Suosittelen kokeilemaan, jos yhtään Snickersistä tai muutenkaan pähkinöistä tykkää!
 2014-10-25_12-32-09 IMG_20141025_115609 Miettiessäni jotain teemaan sopivaa kappaletta selasin Youtubesta videoita hakusanalla 'jäätelö', ja törmäsin tällaiseen vanhaan mainokseen. En tiedä kertooko se mun huonosta huumorintajusta vai liian lyhyistä yöunista, mutta nauroin tälle ihan ääneen... Tai ehkä se kertoo vain mun luonteesta, oon tätä kirjoittaessani jammaillut Vanilla Icen 'Ice Ice Baby' -biisin tahtiin. Tiedänkin, mikä soi päässä loppupäivän.


Onko teillä jotain lempparijätskiannosta? 


13. lokakuuta 2014

TÄSSÄ ON NYT JOTAIN MÄTÄÄ, SEN ILME EI VÄRÄHTÄNYTKÄÄN

Kävimme eilen vanhempieni ja siskoni kanssa Keskisellä kaupassa. Siinä kävellessäni äitini kanssa Keskisen Kyläkaupan kultakatuja aivan normaalisti (...miksi mun täytyy todistella ettei meidän käytöksessä ollut mitään outoa tai erikoista?) kun aivan yllättäen takaamme tuli joku tuntematon nuorimies lausuen sanat "Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!" Minä ja äitini katsoimme häntä kuin kaksi kävelevää kysymysmerkkiä, sitten toisiamme ja taas häntä. Sanojensa painoksi hän toi vaaleanvioletin lompakkonsa pääni viereen, kuin verraten niitä keskenään. 

Päässäni raksutti vimmatusti, aivojen moottori pyöri tuhatta ja sataa, ja kun viimein sain suuni auki, tuli sieltä niinkin järkevä vastaus kuin "jaa" pienen naurahduksen kanssa. Joko tämä nuorukainen oli erittäin tyytyväinen vastaukseen tai sitten ei ollenkaan, mutta ainakin sen kuultuaan hän katosi aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Emmekä näin ollen saaneet ikinä tietää mitä hänen päässään liikkui tai kuka hän oikeastaan edes oli. 

IMG_20141010_15000920141011_160329(1)_1

Myöhemmin samalla reissulla hiusvärini herätti mielenkiintoa kahdessa pikkupojassa. Heidän äitinsä oli valitsemassa itselleen hiusväriä vallaten koko käytävän, mukaan lukien sen kohdan mistä olisin erään tietyn hiusvärin tarvinnut. Suomalaiseen tapaan en tietenkään pyytänyt häntä väistämään, vaan odottelin vieressä kyllästyneen näköisenä. Tämä äiti siinä sitten mietti, millä pehkonsa värjäisi, niin pojilta tuli vastaus: "Värjää äiti pinkiksi... Pinkiksi! ÄITI VÄRJÄÄ PINKIKSI!" Nainen yritti hieman hyssytellä poikakultiaan, mutta ei kertonut syytään miksi ei värjäisi. Veikkaan että jos en olisi vieressä ollut, hän olisi saattanut sanoa poikkipuolisen sanan vaaleanpunaisesta väristä hiuksissa. No, tämä tietenkin on vain arvelua. Nainen otti mukaansa vaaleanruskean värien ja kun he lähtivät viimein pois, nuorempi pojista osoitti vielä minua ja sanoi "Olisit värjännyt ton väriseksi!"

Tämän kaltainen huomio yllätti minut, sillä hiukseni ovat olleet pinkit jo reilun kuukauden ajan, enkä sinä aikana ole suuremmin huomiota kanssaihmisissä herättänyt. Itse kun on jo niin tottunut hiusten väriin ettei huomaa niissä mitään erikoista. Ja onhan nyt tämän väriset hiukset aika yleisiä nykyään. Tavallaan rakastan tätä väriä, mielestäni se sopii minulle hyvin ja tuo eloa kasvoilleni, mutta toisaalta olen äärimmäisen kyllästynyt. Siksipä ostin uuden hiusvärin, josta lisää sitten tuonnempana... Vi ses!


10. lokakuuta 2014

TÄSTÄ KAIKESTA

Juha Tapio. Kun miettii tuota nimeä, tulee mieleen erilaisia adjektiiveja kuvaamaan sitä. Rehellinen, aito, avoin, positiivinen, sydämellinen, rohkea, kekseliäs, mahtava... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Juha Tapio on yksi niistä suomalaisista artisteista, joita olen ihaillut jo monen monta vuotta. Juhassa on jotain, joka vetoaa minuun, jotain, jota arvostan syvästi. Luen tällä hetkellä juuri Juha Tapion elämästä kertovaa kirjaa nimeltään Ohikiitävää, ja kirjaa lukiessa arvostus kyseistä herraa kohtaan vain kasvaa koko ajan. 

2014-10-10_03-29-45

Muistan olleeni todella pieni tyttö, kun ensimmäisen kerran olin Juhan keikalla. Keikka oli jollain urheiluhallilla, olisiko ollut Nurmossa. Se oli pienelle tytölle iso keikka, muistaakseni ensimmäisiä kertoja ikinä kenenkään keikalla. Se keikka on painunut mieleeni, enkä usko unohtavani sitä ihan heti. Muistan kuinka Juha lauloi kappaleen Syksy kyseisellä keikalla, ja en ainakaan tiedä kuulleeni kappaletta sitä ennen. Kuitenkin huomasin muutamankin viikon päästä muistavani kappaleen kertosäkeistön ulkoa, vaikka en siinä välissä biisiä ollut kuunnellut. En tiedä miksi juuri se biisi päähäni jäi, mutta jotain siinä oli.

Vaikka olen joskus vain väsynyt mies
Tahdon loppuun asti käydä koko tien
Siinä vahvistakoon mua se suurin
Joka kyllä tietää, mitä tiellä vaaditaan

Yritin eilen miettiä parasta kappaletta Juhalta. Se oli todella vaikeaa, koska mielestäni hänellä ei ole muuta kuin hyviä kappaleita. Suosikeiksi kuitenkin nousevat Juhan ensimmäiset levyt. Ehkä se johtuu siitä että olen kasvanut niiden kappaleiden kanssa. Ehkä se johtuu selkeämmästä sanomasta biiseissä. Ehkä nykyiset on liian samanlaista kuin muidenkin artistien biisit. Ken tietää, vaan ei mulle ole kertonut. Nostan nyt kuitenkin muutaman suosikkikappaleen, ja kerron miksi niistä pidän.



Kelpaat kelle vaan. Heti kun ensimmäiset soinnut lennähtävät ilmoille, kylmät väreet hiipivät selkärankaa pitkin, silmät kostuvat ja jotain liikahtaa syvällä sisimmässä. Niin mielettömän kaunis kappale. Niin lohduttavia sanoja. Kappale on antanut voimaa jaksaa monessa eri tilanteessa, ikään kuin se tulisi lähelle, kiertäisi käden hartioille ja puristaisi. Olisi siinä läsnä, kuuntelisi ja lohduttaisi. Tämän kappaleen tahtoisin soittaa jokaiselle kiusatulle, jokaiselle masentuneelle, jokaiselle petetylle.

 
Vuodet vieriä saa. "Vuodet vieriä saa, toiveena mulla on jokainen niistä vierelläs taivaltaa. Sinuun nähdä kun saan ja nähdyksi tulla, kaksi pelkonsa voittaa..." Mielestäni tämä kappale kuvaa hyvin vanhempieni suhdetta; he ovat olleet naimisissa jo yli 30 vuotta ja heistä näkee vieläkin kuinka paljon he rakastavat toisiaan. Sellaisen parisuhteen mäkin haluan. "Kun vuosia karttuu, kun päät harmaantuu..."

 
Tästä kaikesta. Loppu peleissä mulla on kaikki hyvin, ihana perhe ympärillä ja mahtavia ystäviä. Saan olla niin kiitollinen tästä kaikesta.

 
Kirkkain silmin. Kappale kertoo todella kaunista tarinaa, jättäen kuitenkin kuuntelijalle tulkinnanvaraa niin, että sen voi sovittaa myös omaan elämään. "Pienen pienen kyyneleen huomaamatta pyyhkäisen, kun lapsi kertoo kirkkain silmin; pihalla näin enkelin..." Muistuu mieleen hetki lapsuudesta. Taisin nukkua takapenkillä, kun yllättäen heräsin siihen kun ajoimme perheeni kanssa ojaan. Tietenkin säikähdin tilannetta, mutta kun katsoin ikkunasta pihalle, näin enkelin auton vieressä, kuin varjellen ettei auto mene syvemmälle ojaan tai kaadu kyljelleen. Minut täytti rauha ja iloisena huudahdan "Pihalla on enkeli."


8. lokakuuta 2014

RANDOM FACTS

Ajattelin, että näin blogin alkumetreillä olisi hyvä kertoa hieman itsestäni. En oikein tiennyt mitä kerrottavaa mulla olisi, tai miten mä sen kertoisin, joten listaan nyt muutamia satunnaisia faktoja itsestäni. Nämä nyt ei hirveästi minusta oikeasti kerro, mutta ehkä jotain kuitenkin.

En osaa käyttää pullonavaajaa. No joo, tää on nyt vähän jyrkästi sanottu. Kyllä varmasti saisin pullon auki avaajalla kun hetken aikaa yrittäisin. Kuitenkin aina kun yritän käyttää pullonavaajaa, sählään kauan yrittäen sovittaa avaajaa väärin päin korkin ympärille, eikä näin ollen hommasta tule mitään. Senpä takia avaan yleensä pullot hampaillani tai esimerkiksi pöytää vasten.

En osaa kontrolloida mun energiajuomien juomista. Joskus olen alkanut lakkoon ja silloin pystyinkin olemaan juomatta yli vuoden. Sitten halusin maistaa yhden, ikään kuin kokeillakseni vieläkö ne maistuu samalta. Maistuihan ne ja hyvältä maistuikin, sillä nykyään juon lähes päivittäin energiajuomaa. 

Olen hyvin kiusallinen uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka jollain tavalla miellänkin itseni melko sosiaaliseksi persoonaksi, usein ensitapaamisella olen outo ja kiusallinen. Small talk onnistuu kyllä vanhempien ihmisten kanssa, mutta kun tutustun saman ikäisiin ihmisiin, sanon mitä sylki suuhun tuo, jäätyilen, kerron surkeita vitsejä ja niin edelleen. Usein myöhemmin saa hävetä, että pitikin mennä sanomaan niin tai näin. Mutta toisaalta, ehkä jään myös mieleen paremmin kun sanon jotain tyhmää.

Olen stalkkeri. Kaveripiirissäni olen aina se, joka tietää kaikista kaiken. Ja jos en tiedä, otan selvää. Tiedän paljon asioita ihmisistä, joille en ole ikinä puhunut. Jos näen jossain kiinnostavan tyypin, hetken päästä tiedän hänestä jo paljon: iän, koulutuksen tai ammatin, asuinpaikan, kotiosoitteen, puhelinnumeron, kengännumeron, vanhempien nimet ja Instagram-tunnuksen. Tämä on osaksi huonokin asia, sillä kun oikeasti tutustuu johonkin, saattaa vahingossa puhua asioista, joita hän ei ole vielä itse maininnut. Awkward.

Olen Instagram-addikti. Tämä nyt saattaa liittyä vähän edelliseen kohtaan. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla selaan Instagramin. Ja noin miljoona kertaa siinä välissä. Aina. Koko ajan. Kaikkialla.

Googletan turhia asioita, jos on tylsää. Kerran googletin "tonnikala" kun söin tonnikalapizzaa. Sain selville, että tavallisesti tonnikalat kasvaa noin viisisataa kiloisiksi, ja painavin tonnikala painoi 680 kiloa. Makes sense. 

Mietin liikaa turhiakin asioita. Mitähän se lause tarkoitti? Miksi hän sanoi sen? Minkä kuvan annoin itsestäni? Mitähän tuo ajattelee? Miksi maailma on pyöreä? Onko Marsissa lunta? Miksi sekoituksella oleva soittolista soittaa vain samoja kappaleita? Kannattaako mun mennä kauppaan tänään? Sataakohan huomenna? Miksi tonnikalaa sanotaan tonnikalaksi?

Loppuun vielä satunnainen kuva viime syksyltä, millä ei ole mitään tekemistä tämän postauksen kanssa. 

IMG_142853834115236


7. lokakuuta 2014

KINGS & QUEENS


Pakko nyt jakaa tämä biisi täälläkin. Oon kuunnellut tätä noin tunnin ajan, ja jokaisella kuuntelukerralla kuulostaa aina vain paremmalta! Oon aina tykännyt Brooken musiikista, mutta tämä vie kyllä kirkkaasti voiton. Mukavan erilaista verrattuna hänen vanhempaan tuotantoonsa ja mielestäni tämä tyyli sopii paremmin hänelle.  Myös toinen uusi kappale Psychosocial on hyvä, vaikkei nyt ihan niin hyvä kuin tämä Kings & Queens. Nyt vain odotellaan, että uusi levy ilmestyy!

 
Jos Brooke ei ole jollekin entuudestaan tuttu, niin hän on levyttänyt aiemmin kolme studioalbumia, jotka on nimeltään What to Do with Daylight (2003), Albertine (2006) ja Flags (2010). Lisäksi hän on tunnettu Hillsongista, jossa hän on kirjoittanut lauluja ja laulanut. Hänen tunnetuin kappaleensa on Something in the Water, joka löytyy Flags-albumilta. Kuvailisin aiempaa tuotantoa genreltään kantrimusiikiksi, joten muutos on todella huomattava, vai mitä mieltä olette? 

 

6. lokakuuta 2014

DREAM BIG

Onko sulla unelma, jota et uskalla tavoitella, koska joku joskus sanoi ettei susta ole siihen? Tai ehkä joku joskus nauroi sun unelmalle, ja sen takia sä olet haudannut sen? Kenties sä vain itse ajattelit sen olevan hölmö, luulit että sua pilkattaisiin sen takia? Ehkä sua vain pelottaa ottaa sitä ensimmäistä askelta? Tai luulit, että sä et pystyisi siihen, ettei sulla ole tarpeeksi tahtoa, rohkeutta tai tahtoa? Että se olisi aivan liian iso unelma?

Mä itse uskon, ettei mikään unelma ole liian suuri tai liian pieni tavoiteltavaksi. Kun on sydän mukana ja usko omaan itseensä, jopa aluksi mahdottomilta tuntuvat asiat alkaa pala palalta muuttua mahdollisiksi. Vihaajia tulee olemaan aina, mutta niistä ei tarvitse välittää. Ehkä ne on just niitä ihmisiä, joilla ei ole itsellä rohkeutta toteuttaa omaa unelmaansa, ja sen vuoksi pilkkaavat muiden omia.

Just close your eyes and imagine
And never let the haters bring you down
Luck is related to passion
Keep aiming for the stars and you'll leave the ground
Isac Elliot - Dream big

Mulle kirjoittaminen on ollut unelmana jo pitkään. Kauan uskottelin itselleni, ettei ketään kiinnosta lukea mun juttuja tai etten olisi siinä tarpeeksi hyvä. Vaikka monet kehui mua ja sanoi mussa olevan ainesta kirjailijaksi, en vain uskonut sitä. Vasta nyt, kun uskalsin aloittaa tämän blogin, oon saanut hieman uskoa itseeni. Ehkä mä vielä joku päivä olen kirjailija! 

I see you goin through it, I know where you are
To me you’re like a diamond, no, a shooting star
Yea, and stars are meant to shine
We got a full house here tonight but none two of a kind
Everybody’s different, perfectly made
Example of perfection, hammocks in the shade
So get up, shake off your past
I’m telling you I got your back
LZ7 feat Guvna B - Whoever said

Tuo yläpuolella oleva biisi on ollut mulle sellainen voimabiisi, joka on antanut uskoa ja uskallusta. Joka on kertonut mulle, että mä pystyn tähän. Joka on iskostanut mun päähän, ettei muiden mielipiteillä oikeasti ole väliä. Joka on potkinut mua eteen päin. Uskalletaan unelmoida suuria ja kulkea niitä unelmia päin. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi! 


3. lokakuuta 2014

TARINOOTA JURVANPERÄLTÄ OSA 2

Tällä kertaa tarina Jurvasta on hieman erilaisessa muodossa. Tai no, muoto on sama, mutta tämän postauksen tarina on kirjoitettu jo yli kymmenen vuotta sitten, äidinkielen aineena. Osa lukijoistani on sen varmasti joskus Facebookista lukenut, mutta kertaus on opintojen äiti. Tarina kantaa nimeä 'Salapoliisi', joka varmasti juontaa juurensa Vakoilijan Käsikirja -kirjasta, joka oli niin kovassa käytössä minulla ja siskollani, että siitä ihan lähti kannet ja sivut irti.

"Jep, näin on. Lasse on Ruotsin nuorin poliisi. Hän on salapoliisi. Jopa niin salainen, ettei poliisitkaan tiedä siitä. Vain Lassen perhe tietää, että Lasse on tekemisissä poliisien kanssa. Hänen pahimpia vihollisiaan on Hookkan. Hän on Ruotsin pahin vihollinen. Tai ei Lasse tiedä onko Ruotsilla vihollisia. Annakin on vihollinen. Hän on pahimman sortin pahoinpitelijä. Pahin on Isabella. Hän on murhaaja ihan oikeasti. Se on joskus jopa yrittänyt syödä Lasselta käden, jalan ja korvan. Hän näyttelee huippusuloista, ja onnistuu siinä hyvin. Lassen mielestä hän on kaikkein suloisin. Tytöistä. Joskus Lasse pitää vapaata salapoliisin hommista ja Isabella murhaajan. Silloin he leikkivät yhdessä. Joopa joo, Lasse ryhdistäytyy. Konstaapeli Lasse Andersson, Ruotsin nuorin poliisi." 

Tämän olen siis kirjoittanut 10-vuotiaana äidinkielen tunnilla. Loppuun opettaja oli kirjoittanut kommentin "Täydellistä!" ja piirtänyt hymynaaman. Harmi vaan ettei ole muita äidinkielenvihkoja enää tallella, voisi olla mielenkiintoisia tekstejä...  

IMG_20141003_184442  

2. lokakuuta 2014

SYDÄMEENI JOULUN TEEN

Näin käy joka vuosi. Siis ihan joka ikinen vuosi. Kun syksyn tullen illat alkaa hämärtyä ja ilmat viilentyä, mä sytytän noin miljoona kynttilää ympäri asuntoa ja laitan joululaulut soimaan. Kyllä, syys-lokakuun vaihteessa. Ehkä hieman liian aikaisin vai mitä ootte mieltä? Oudointa tässä on se, etten edes hirveästi pidä joulusta, enkä oikeastaan edes odota sitä. Paitsi ruokaa. Mikään ei ole parempaa kuin jouluruoka. Ai että! ...Mutta takaisin aiheeseen.

Se saattaa johtua siitä, että syksyn tullen usein haluaa kuunnella rauhallisempaa musiikkia, ja sitähän joululaulut pääasiassa onkin. Mä en siis kuuntele mitään turhanpäiväisiä tonttubiisejä, vaikka se tuleekin ensimmäisenä mieleen kun puhutaan joululauluista. Kuuntelen muun muassa Juha Tapion, Suvi Teräsniskan, Samuli Edelmannin, Vesa-Matti Loirin ja Antti Tuiskun joululevyjä. Ja tietenkin jonkin verran myös englanninkielistä musiikkia.

Yhdeksi kestosuosikiksi on noussut ehkä yksi maailman kauneimmista kappaleista, nimeltään Mary Did You Know. Erityisesti tykkään Kutless-yhtyeen versiosta. Se vain on käsittämättömän hyvä kipale, ja mikä mieletön sanoma siinä on! Oikeastaan sehän ei ole edes niin jouluinen kappale, etteikö sitä voisi muulloinkin kuunnella. Se nyt vain sattuu olemaan joululevyillä. Toinen melkein yhtä hyvä joulubiisi on Tähti Tähdistä Kirkkain. Siinä kappaleessa on jotain, joka tekee joulun. Pakko kuulla se joka joulu, edes kerran.

En kuitenkaan kuuntele joululauluja kolmea kuukautta putkeen, vaikka näin ajoissa aloitankin. Kuuntelen aluksi ehkä parin viikon ajan, kunnes kyllästyn odottamaan, kun ei sitä joulua näy eikä kuulu. Heitän levyt pimeimpään nurkkaan, etten vain joudu näkemäänkään niitä. Sitten kun joulu on jo ovella, kaivan ne taas esiin ja kuuntelen niitä niin paljon, ettei tee mieli enää yhtään kuunnella. Ennen seuraavaa syyskuuta, hehe.

KYNTTILÄÄÄ
 
 

1. lokakuuta 2014

SYKSYN TUOKSUA ILMASSA



Tiedättekö sen tunteen, kun illat alkaa hämärtyä, syysmasennus nostaa päätään eikä ole enää energiaa tehdä mitään? Kun joka paikassa on kylmää ja märkää, eikä tiedä kuinka pitäisi pukeutua?

Jos olen rehellinen, niin mä en tiedä. Tai tiedän, mutta en suinkaan koe sitä syksyisin kuten monet muut ihmiset. Ei, en ole mikään superihminen, joka on aina positiivinen ja energinen, en todellakaan. Itse asiassa ne, jotka vähääkään mua tuntee, tietää että olen oikeastaan tuon vastakohta. 

SIENII

Mä vain koen nuo ensimmäisen kappaleen lauseet keväällä, silloin kun muut alkavat heräämään talvihorroksestaan ja innostumaan taas kaikesta. Syksyn tullessa taas olen energisempi, positiivisempi ja onnellisempi kuin muulloin. Mä suorastaan rakastan syksyä! Siis miettikää nyt:

Ei ole mitään ihanampaa, kuin pukeutua lämpimiin neuleisiin ja villasukkiin.

Ei ole mitään tunnelmallisempaa, kuin sytyttää kynttilät, käpertyä sohvalle viltin alle ja katsoa televisiosta jotain hömppäsarjaa.

CANDLES
Ei ole mitään rentouttavampaa, kuin lukea hyvää kirjaa ja kutoa villasukkia hyvän musiikin soidessa taustalla.

Ei ole mitään kauniimpaa, kuin syksyinen luonto.

Ei ole mitään parempaa, kuin syksyn tuoksu.


LEHTII
Ihanaa syksyä kaikille! (Ai niin, tein uuden bannerin, kertokaa ihmeessä mitä mieltä ootte.)