28. marraskuuta 2014

DUDE, WHERE'S MY HUSBAND?



Tänään leivoimme yksinkertaisia, mutta sitäkin herkullisempia ööh, torttuja? siskoni Tarun kanssa. Bongasin tämän ohjeen Youtubessa seikkaillessani ja halusin kokeilla sitä. Tähän ei tarvitse muuta kuin voitaikinalevyjä, suklaata, vaahtokarkkeja ja kananmunan voitelua varten. Voitaikinalevyt kannattaa ottaa sulamaan vähän ennemmin, että saa ne sitten hyvin taiteltua.
VAAHTIS Eli siis pyöräytetään uuni lämpenemään 225 asteeseen. Leikataan vaahtokarkit vähän pienempiin paloihin ja murskataan suklaa, jos on tehnyt kuten me, eli ostanut ne tällaisina isoina paloina. Toki varmaan löytyy valmiiksi murskattua suklaata ja pienempiä vaahtokarkkeja, mutta halusin pelata varman päälle ja ostaa näitä, jotka on varmasti hyviä.
SUKLAA Sitten leikataan voitaikinalevyt kahtia niin, että saadaan neliön muotoisia levyjä. Lisätään niihin toiselle puolelle suklaat ja vaahtokarkit. Sitten vain käännetään toinen puoli päälle ja painellaan reunat haarukalla, että ne varmasti pysyvät kiinni. Sitten vaan voidellaan kananmunalla ja laitetaan noin kymmeneksi minuutiksi uuniin.  LEVYT
Ja tadaa, valmista tuli! Kun väri on kauniin kultainen, torttuset on valmiita. Tajusimme muuten vasta kananmunaa rikkoessani, ettei meillä ole pullasutia... Hah, eipä ilmeisesti hirveän usein leivota täällä huushollissa. Mutta ei se mitään, hyvin levitys onnistui lusikallakin, ainakin näistä tuli todella hyviä! Aika makeita tietenkin, eikä kovin paljoa pysty syömään, mutta ehdottomasti aion tehdä jatkossakin näitä.
TORTTU  
Aiotteko kokeilla näitä?  


25. marraskuuta 2014

TATTISTA VAAN, JANNIKA B



Eilen aamulla katselin kaikessa rauhassa Yle Areenasta SuomiLOVE-sarjaa, kunnes yhtäkkiä näytölle ilmestyi Jannika B. Tässähän ei mitään kummallista ole, ottaen huomioon mihin sarja perustuu, mutta se laittoi minut miettimään jotain, jonka luulin jo jättäneeni taakseni. Yritin puskea ajatusta pois mielestäni, mutta en vain päässyt siitä eroon. Kerroin ystävilleni siitä, ja yllätyksekseni he olivatkin sen ajatuksen puolella, toisin kuin luulin. Ystävieni tukiessa minua päätin toteuttaa tuon idean, jonka Jannika päähäni iskosti.

Jotkut teistä saattaa muistaa, miltä näytin bloggausurani alussa. Ne, jotka eivät muista, voivat kääntää katseensa vasemmalla oleviin naamoihin, joista se aika hyvin näkyy. Kun tuota ulkomuotoa lähdin muuttamaan, vannoin, etten koskaan palaisi takaisin siihen. Mutta niin vain - kiitos Jannikalle - kävelin Anttilan kosmetiikkaosastolle ja ostin muutaman purnukan. Tarkalleen ottaen kyseessä oli Biozellin Colormaskit, sävyissä Plum ja Raspberry

KAKSI

Niille jotka eivät tiedä, Jannikalla on siis todella kauniit vaaleanpunaiset hiukset, ja niiden takia minäkin halusin luopua vaaleista kutreistani. Tarkoitus oli, että tyvi olisi violetti ja väri etenisi liukuvärjättynä kohti pinkkiä latvoihin päin mennessä. Molempia värejä lantrasin hoitoaineella, ettei tulos olisi niin tumma. En ihan niin hyvää kuvaa väristä saanut, että olisi nähnyt miten väri oikeasti menee, mutta eiköhän tuostakin jonkun mielikuvan saa. Tyveni on siis hieman tummempi, kuin kuvassa näkyy, mutta kovin suurta eroa pinkin ja violetin välillä ei ole. Ehkä parin pesun jälkeen, kun väri on jo hieman haalistunut, eron huomaa paremmin.

KOLME

Mä ainakin itse tykkään tosi paljon näistä, vaikkei ihan samanlaisia tullutkaan, kuin mielessäni ajattelin. Hieman ärsytti, kun ostin värit Anttilasta hintaan 9,90 euroa kappale, ja sen jälkeen menin Halpa-Halliin, jossa samat värit maksoivat 7,90 euroa. No, aina ei voi voittaa, mutta muistaapa ensi kerralla käydä ensin Halppiksesta katsomassa. 

Mitäs tykkäätte? Ootteko tekin sellaisia, että toteutatte päähänpistonne saman tien sen enempää miettimättä?


21. marraskuuta 2014

HERKKISTANJA TÄÄLLÄ MOI

Tänään heräsin silmät turvoksissa ja kipeinä, päätä särki enemmän kuin pitkään aikaan. Olo oli kuin olisin kipeäksi tulossa. Syy tälle on kuitenkin ihan itse aiheutettu, niin kuin yleensäkin. Illalla - tai no, kolmelta aamuyöstä - olin menossa nukkumaan, kun selasin puhelimella vielä kerran Facebookia. Törmäsin erääseen mainokseen, jonka vuoksi sitten nukkumaanmeno venyi ja silmät turposivat. 

Kyseessä oli siis uuden sarjan, SuomiLOVEn, mainos. Toki olin televisiossa nähnyt mainoksen, mutta en enää muistanut sen olemassaoloa. (Sarjassa siis saa yllättää läheisensä jollakin erityisellä kappaleella, jonka sitten kyseinen artisti tai SuomiLOVEn bändi esittää hänelle, joko studiossa tai valitussa paikassa.) Oli sitten pakko näppäillä itsensä Areenan puolelle ja katsoa, joko on ensimmäinen jakso ilmestynyt. Siellähän se oli, ja vaikka kuinka väsy painoi silmiä ja mielessä pyöri "aikainen" herätys, klikkasin jakson auki. Ja... huhhuh. 

En ole erityisen herkkä ihminen, enkä itke usein, mutta jakson edetessä itkin kuin pieni sika. On jotenkin käsittämätöntä nähdä, millaisia ihmisiä ja tarinoita heidän takanaan täällä Suomessa onkaan, sellaisia mitä ei välttämättä päälle päin näy. Mä itse rakastan musiikkia ja sen kautta yleensä suurimmat tunteet koen, niin oli ihanaa nähdä kuinka joku haluaa omistaa jonkun biisin jollekin rakkaalleen. Suosittelen kyllä jokaiselle tuota sarjaa, joka tulee lauantaisin TV2:lta kello 19.10 tai sitten sen voi katsoa myös Areenasta (klick)

Ootteko te katsoneet tuota SuomiLOVEa? Ja onko teillä jotain sellaista kappaletta, jonka haluaisitte omistaa läheisellenne? 


20. marraskuuta 2014

KURKISTUS JOULUUN



Teille kaikille on varmasti jo käynyt selväksi, kuinka paljon mä tykkään joulusta ja kuinka paljon odotan sitä. Oikeastaan en niinkään odota joulua, vaan sitä joulunaikaa, eli noin viikkoa ennen joulua. Siinä ajassa on jotain taianomaista ja kaunista, kun joka paikassa on jouluvaloja, kynttilöitä ja kimaltavia koristeita. Pääsee käymään Kauneimmat joululaulut -konserteissa, saa pitää pikkujouluja - no, saahan niitä pitää koska vain - ja voi hörppäillä glögiä viltin alla katsellen noin miljoonannetta kertaa The Joulukalenteria tai muita joululeffoja.

PIPARI

Nyt kovassa soitossa on ollut tuo Pentatonix:n joululevy That's Christmas To Me, johon pääsette tuosta alussa olevasta Spotify-linkistä. Mä rakastan muutenkin acapella-musiikkia, ja mielestäni Pentatonix on ihan oma lukunsa siinä! He ovat niin mielettömän taitavia ja soivat hyvin yhteen. Jos bändi ei ollut sulle entuudestaan tuttu, suosittelen että kuuntelet muitakin kuin tuota joululevyä!

Tuolta joululevyltä ehdottomaksi lemppariksi nousi kappale nimeltään Mary Did You Know, koska se on mielestäni kaikkien aikojen kaunein joululaulu, ja tietysti se on sitä parempi, mitä parempi on yhtye joka sen esittää. Toiseksi suosikiksi nousi Winter Wonderland / Don't Worry Be Happy. Mahtava ajatus tehdä mashup noista kappaleista, enkä ole ainakaan kuullut kenenkään muun tehneen sitä. Tämä on tällainen kiva jammailubiisi, jota voi kuunnella vaikkapa siivoillessaan (...ai niin se siivous). Kolmas lemppari on Frozenistakin tuttu Let it Go. En jotenkin mieltänyt sitä joulubiisiksi, mutta hyvinhän se siihenkin tarkoitukseen sopii.

Jännä, että levyllä on kappaleita, joista en yleensä ottaen pidä, mutta heidän laulamanaan nekin kuulostavat hyvältä! Esimerkiksi kappale Santa Claus is Coming to Town on yksi inhokkikappaleistani, mutta hetki sitten sitä tältä levyltä kuunnellessani huomasin tanssivani musiikin tahtiin ja hapuilevani sanoja laulaakseni.

MIRROR2

Halusin tämän kuvan lisätä tännekin, vaikka jo Instagramiin sen lisäsin. Laatu on todella huono, mutta haluan vain muistuttaa kaikkia, että just sä oot kaunis, just tuollaisena kun oot! Älkää unohtako sitä.

Tykkäättekö te acapella-musiikista? Miten Pentatonix teihin uppoaa?


TANJA NAURAA MUKANA

Selasimme eräänä iltana siskoni Tarun kanssa arkistojen kätköjä, eli kuvia kauan pölyttyneenä olleelta tietokoneelta. Aikamoisia löytöjä teimmekin, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä postaus tulee sisältämään jotain todella kaunista, enkä ole enää yhtään varma, miksi lähdin tätä ylipäänsä tekemään. No, kavereilleni lupasin tehdä, ja onhan tämä nyt loppupeleissä aika huvittavaa. Yksi teema nimittäin jatkui jokaisessa kansiossa, jossa minusta oli kuvia: aina oli vähintään yksi kuva, jossa näytin todella kyllästyneeltä, vihaiselta, surulliselta... No, kutakuinkin tältä:

NAURAANAURAA

Jonkin aikaa selattuamme - eli törmättyämme yhä useampaan tämänkaltaiseen kuvaan - meitä alkoi ihan hirveästi naurattamaan. Minä, joka pidän blogia nimellä Maailma nauraa mukana, en näköjään todellakaan naura, haha. Siitä sitten lähti ajatus koota muutama helmi tänne koko maailman nähtäväksi, tuolla otsikolla. Ilmeisesti olen sitten perusilmeeltäni tuon näköinen, vai mitä mieltä ootte te, jotka ootte mut livenä nähneet? Oon aina luullut, että olen helposti lähestyttävä, mutta en mä itse välttämättä menisi tuon näköiselle ihmiselle juttelemaan. 

NAURAAA2

Hauskinta tässä on se, että päivinä, jolloin nämä on otettu, mulla on ollut todella hauskaa, ja oon tehnyt sellaisia asioita joita en yleensä tee. Esimerkiksi tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa (jossa Monsterkin pilkottaa) näytän ihan siltä kuin olisin itkenyt, vaikka se ei todellakaan pidä paikkaansa. Tuo oli yhdeltä kivoimmista päivistä kesällä 2012. Pahoittelen muuten kuvien laatua, osa on otettu surkeilla kameroilla tai muuten vain huonossa valossa, mutta eikö niistä selvää saa.

Naurattaa myös se, kuinka muhun hiljattain tutustuneet ihmiset kuvailevat mua positiiviseksi ja iloiseksi ihmiseksi - ja moni on myös sanonut, että tän blogin perusteella vaikutan sellaiselta. Ja kai mä olenkin, ainakin jollain tasolla, se ei vain taida ihan kameralle asti välittyä. Harvemmin tulee saatua aitoa hymyä tai naurua ikuistettua kameralla, mikä on toisaalta aika sääli. Tai sitten kuvaajat on aina väärään aikaan liikkeellä, heh. Loppuun vielä kuva, joka kertoo millainen mä oikeasti olen!

DSC_8123XXXX

Löytyykö teidän arkistojen kätköistä jotain helmiä? Onko teillä aina typerä ilme kuvissa?


18. marraskuuta 2014

PELKÄÄJÄN PAIKALLA



Kädet hikoavat, syke nousee, hengitys tihenee. Silmissä sumenee, päässä pyörii, suu ei pysty muodostamaan lausetta, jalat eivät kanna. Pala nousee kurkkuun, kyyneleet valuvat poskilla, äänet kaikuvat korvissa. Kaikki aistit herkistyvät, mutta samalla tuntuu, etteivät ne pelaa lainkaan. Tuntuu kuin sekunti kestäisi ikuisuuden. Maailma pysähtyy pieneksi hetkeksi.

Sitä se on - pelko. Mä pelkään todella montaa asiaa, joitain niistä enemmän, joitain vähemmän. Ehkä suurin mun peloistani on korkeat paikat. Kyseessä ei ole mikään söpö "hihihi, en mä uskalla kiivetä tonne ylös kun mulla on korkeanpaikankammo" -tyyppinen pelko, vaan jotain niin paljon suurempaa. Se sietämätön turvattomuuden tunne, kun pitää kävellä sillalla liian lähellä reunaa, näkötorneihin kiipeämisestä puhumattakaan. Sitä yrittää parhaansa mukaan välttää laidan yli katsomista, samalla itseään pään sisällä tsempaten, että kyllä mä pystyn siihen. Hengittää syvään ja ajatella jotain muuta, pian se olisi ohi.

Ikinä ei pitäisi vähätellä toisten pelkoja, jos ei ole tietoa kuinka pahoista peloista on kyse. Liian usein munkin ystävät, kaverit ja tuttavat ovat lyöneet vitsiksi mun pelkoni. Kun kävelemme siltaa pitkin, yhtäkkiä joku saa päähänsä kiusata mua hieman, ja hän lähtee juoksemaan kaidetta kohti, esittäen hyppäävänsä siitä. Sitten, kun mä reagoin siihen kuten nyt pelkäävä ihminen yleensä reagoi, sille nauretaan ja sanotaan että se oli vain läppä. No hehheh, newsflash sullekin vain: mulle se ei todellakaan ole läppää.

Muistan täysin sen tunteen, kun menin eräässä huvipuistossa maailmanpyörään. Ajattelin, että eihän siinä mitään ole, sehän vain käy ylhäällä ja tulee takaisin. Mutta voi pojat, kuinka mä pelkäsin. Pelkäsin niin vietävästi, ettei henki kulkenut ja tuntuu että sydän pamppailee rinnasta ulos. Pidin kiinni kaksin käsin, rystyset valkoisena puristaen, näyttäen kuinka pelkäsin ja inhosin sitä. Kun olimme melkein alhaalla, huvipuiston työntekijä näki kauhuni ja naureskeli sille. Koska jonossa ei ollut ketään, hän ei pysäyttänytkään meidän kohdallamme, vaan antoi mennä toisenkin kierroksen. Musta tuntui, että mä kuolen. Sitä työntekijää huvitti asia vielä, kun olimme tulleet alas, ja hän oikein avoimesti nauroi mun mesoamiselleni, kun vannoin etten ikinä astu jalallani moiseen laitteeseen. Mua pisti niin vihaksi.

Joku teistä nyt saattaa ajatella, että mä paisuttelen tätä asiaa ja naureskella, että kuka nyt oikeasti pelkäisi jossakin maailmanpyörässä. No minä pelkään, enkä mä ole tätä kammoa itselleni valinnut, vaan mun pitää elää jokainen päivä sen kanssa, vaikka en tahtoisi. Väitän, että pelkoja maailmassa on niin monta kuin on ihmistäkin, eikä me koskaan voida tietää, mitä kukakin pelkää ja kuinka paljon. Ei vähätellä niitä, jooko?
GUGU  
Pelkäätkö sä jotain niin paljon, että lamaannut siitä täysin? 

16. marraskuuta 2014

HEI HEI MITÄ KUULUU?



Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. No ei mulla muuta, moikka! No ei vaan, tuo oli varmasti yleisin kirje, mitä lähetin pienenä (kirje)kavereilleni. Lähetettiin aina samanlainen kirje, riippumatta siitä, mitä toinen oli viimeksi kirjoittanut, haha. Mutta nyt ei puhuta siitä, ajattelin kirjoittaa siitä mitä mulle kuuluu ja mitä oon hommaillut. Tarkoitus oli kirjoittaa My day-tyyppinen postaus eilisestä, mutta siitä ei nyt oikein tullut mitään. Kuitenkin, olen muun muassa...

Ollut muutaman nuoren kanssa ollut järjestämässä Naistenpäivää Helluntaiseurakunnalla. Koristelimme paikan simppelisti mutta naisellisesti ja laitoimme pinkkejä valoja ympäri kirkkoa. Kirjoitimme peileihin ja ikkunoihin tekstejä, jotka mielestämme sopi naisille ja naiseuteen. Minä ja Jenna olimme ovella toivottamassa naisia tervetulleeksi oikein kädestä pitäen. Hauska kokemus kaiken kaikkiaan, en ole koskaan ennemmin ollut mukana naistenpäivissä, kun olen ajatellut niiden olevan tarkoitettu vähän vanhemmille, mutta hyvinhän mä sinne sovin, noin kolmensadan muun naisen joukkoon!

PEILI

Siivoillut kotona ja laittanut vähän lisää joulua tänne! Mä niin haluaisin sellaiset amerikkalaistyyliset joulukoristeet meille, siellä kun kaikki on niin massiivisesti ja yliöveristi tehty, ja mun mielestä se on todella kaunista. Pitää varmaan lähteä joulukoristeostoksille, hah!

KISSU

Opetellut kuvaamista. No, ei se vieläkään hirveän hyvin mene, mutta kai jonkinlaista kehitystä on tullut... Tai ainakin haluan itselleni uskotella niin. Löysin myös kivan muokkausohjelman netistä, joka toimii selaimessa, ja oon vähän opetellut sen käyttöä. Mulla kun ei mitään photoshoppeja ole, enkä varmaan osaisi niitä käyttääkään. Kyseessä on siis sama ohjelma, millä olen bannerinkin tehnyt, eli PicMonkey!

ILTA

Kuunnellut todella paljon joululauluja ja katsoin lapsuuden suosikkijoululeffankin, Petteri Punakuonon! Vähän meitä Tarun kanssa nauratti, kun osasimme repliikit ulkoa, ja kuinka tyhmältä ne nykyään kuulostavat. En tiedä pidinkö niitä niin tyhminä lapsenakin, mutta jostain syystä tykkäsin leffasta niin paljon, että katsoin sen aina uudestaan ja uudestaan.

SEINÄ

Dataillut laittoman paljon, lukenut muiden blogeja, suunnitellut pikkujouluja, juonut ihan liikaa RedBullia, laiskotellut, ollut soittamatta hammaslääkäriaikaa, suunnitellut tulevaisuutta, miettinyt syntyjä syviä, sotkenut eyelinerillä niin että jouduin tekemään silmämeikin uudestaan, syönyt paljon suklaata, juonut glögiä, selannut Instagramia monta kertaa tunnissa, miettinyt tulevaa tapahtumaa, tiskannut, kääntänyt unirytmin niin että menen nukkumaan vasta neljän jälkeen yöllä, kirjoitellut tarinoita, laulanut sydämen kyllyydestä huonojenkin biisien tahtiin, yrittänyt muistaa olla kiitollinen kaikesta. Sellaista mulle kuuluu nyt. 

GEISHA

Haaste jokaiselle, joka lukee tämän. Olit sitten tuttu tai tuntematon, lukija tai satunnainen vieras, vaikka sattumalta tähän postaukseen eksynyt. Kerro muutamalla (tai vaikka muutamalla sadalla, you name it) sanalla mitä sulle kuuluu. Haluan oikeasti tietää. 


14. marraskuuta 2014

ROKATAAN KUNNES ME POKATAAN SAALIS


"Ennenkin on tehty, muttei koskaan näin, me tullaan kohti ja juostaan päin, pokaali on mieles kunnes ollaan maalis, me rokataan kunnes me pokataan saalis!" Näihin sanoihin kiteytyy Pastoreiden tänään ilmestynyt albumi, joka kantaa nimeä Vuorten läpi. Kyseinen levy on Pastoreiden toinen pitkäsoitto. Niille, joilla ei ole harmainta haisua kenestä mä tässä nyt puhun, niin Pastori on rap-yhtye, joka koostuu siis kolmesta äijästä: Pikestä, Jorskista ja prinssiJusufista - kyllä, se Instagram-feimi, jolta tuli just ensimmäinen oma sinkku ulos, ja joka hengailee Mustan Barbaarin kanssa.

Kun ensimmäisen kerran kuulin - ja näin - Pastoreita, mulla ei ollut pienintäkään käsitystä, mitä odottaa. Tai siis tiesin, että jonkinlainen rap-yhtye kyseessä on, mutta siihen se jäikin. Jostain syystä se kuitenkin kiinnosti, ja huijasin siskoni kanssani kuuntelemaan heitä Konffassa, väittämällä heidän olevan tosi hyviä. No, tottahan se oli, vaikken sitä silloin vielä tiennytkään. Ensiksi hieman naureskelimme poikien hieman aggressiiviselle tavalla tuoda asiansa esiin, mutta mitä enemmän heitä kuunteli, sitä paremmalta ne alkoivat kuulostamaan. Vaikka heidän ensimmäinen On Tules -levy onkin hyvä, tämä levy vie bändin täysin uudelle tasolle!
PSRT Tältä levyltä nousi muutamakin kappale suosikeiksi. Ensimmäinen näistä on levyn yhdeksäs kipale, Siunattu. Biisi on hiukan erilainen, kuin muut bändin kipaleet, mutta ihan hyvällä tavalla. Kertsin laulaja, Jepa Lambert, tuo kivan, aika hempeän lisän kappaleeseen. Erityisesti tykkään kappaleen sanoista. Toinen lempparipaikan lunastanut biisi on New Day, joka olikin jo keikoilta ennestään tuttu mulle. Tämä kappaleen kertosäe jää keikan jälkeen soimaan päähän niin, että vielä seuraavallakin viikolla lauleskelee itsekseen "heeey today is the new day...", hah! Kappale laittaa myös tanssijalan vipattamaan!

Seuraavaksi mennäänkin otsikon biisiin, Pokataan Saalis. Kuulin kappaleen ensimmäisen kerran tänä syksynä YC:ssä, ja siitä asti olen odottanut levyä ilmestyväksi, ja nyt se odotus palkittiin. Tykkään biisistä, koska se ei ole niin selkeä sanoiltaan, vaan niitä saa hetken miettiä ennen kuin ne avautuu täysin. Rakastan myös tämän musiikkia! Tässä feattaamassa on Immanuelistakin tuttu Mikaveli. Ja sitten vielä viimeinen lemppariksi noussut, joka on - yllätys, yllätys - Bädboi! Tämä on soinut Spotify-listoillani siitä asti, kun sinkku ilmestyi, tähän ei vain kyllästy! Tässä kappaleessa mukana on myös Mikael Gabriel ja Jage. Menkäähän kuuntelemaan ja ostamaan levy!

Oliko Pastorit teille uusi tuttavuus vai jo entuudestaan tuttu? Mitä tykkäätte?


12. marraskuuta 2014

AAMUKAHVILLA



Tänään aamutuimaan - tai no, olihan kello jo yli yksi... - makeanhammastani alkoi kolottamaan, ja mietin kuumeisesti, miten voisin sitä helpottaa. Kävelin keittiöön ja katsahdin keittiötasolle. Nähdessäni siinä banaaneja muistin reseptin, johon olin tarvikkeet ostanut: banaanikaakao! Oikeastaanhan tuo oli vain lämmintä suklaa-banaanipirtelö, mutta kuvitellaan, että se on kaakaota, haha.

Tarvikkeethan tähän on todella helpot ja tekeminen on vielä helpompaa, jos mahdollista. Tarvitset siis vain maitoa, suklaata ja banaania. Itse laitoin neljä desilitraa maitoa, yhden banaanin ja 12 palaa suklaata. Näillä määrillä kaakaota riittää kahdelle. Suklaata voi laittaa enemmänkin, tämä mun oma ainakin maistui enemmän banaanille kuin suklaalle.

2014-11-12_02-29-04

Eli kaadetaan kattilaan maito ja heitellään suklaapalat sekaan. Mä pidin kattilaa levyllä niin kauan, että suklaat olivat sulaneet, koska pelkäsin niiden palavan pohjaan, eli tästä kaakaosta ei ihan niin kuuma tullut. Tietysti jos haluaa oikein kuumaa kaakaota, niin kannattaa kiehauttaa suklaamaito. Sitten kaadetaan suklaamaito blenderiin ja pilkotaan banaani sekaan, ja ei muuta kuin sekoittamaan! Varmistakaa toki ensin, kestääkö teidän blenderi kuumaa. Sen jälkeen vain annostellaan laseihin, ja juoma on valmis. Mä raastoin vielä suklaata juustohöylällä päälle koristeeksi. 

KAAAKKAO

Joko te olette päässeet joulufiilikseen? Mä olen! Olen kuunnellut joululauluja noin viikon ajan ja haluaisin jo ripustaa joulukoristeet asuntoomme. Harmi vain, että sitä ennen täytyisi siivota kunnolla, ja sehän ei mun lempipuuhaani ole... Saisikohan siivottua vahingossa, kun vain jammailisi joulubiisien tahtiin? Täytyypä kokeilla!

Aiotteko kokeilla tuota kaakaota? Ja kertokaahan, mikä teidät saa joulufiilikselle? 


11. marraskuuta 2014

LAATU ENNEN KAIKKEA



Selailin tuossa tylsyyksissäni - kirjoitin ensin tylsistyksissäni ja oli pakko googlata, kuinka sana oikeasti sanotaan - puhelimestani vanhoja kuvia. Eteeni tuli muutamia ihan kivojakin kuvia, joten päätin jakaa ne myös täällä. Kaikki kuvat on otettu tänä vuonna, käyttäen joko Samsung Galaxy s3:sta tai s5:sta, joten laatu niissä ei todellakaan ykkösluokkaa ole. Kuvat ovat kuitenkin - laadusta huolimatta - mielestäni kivoja ja herättävät kivoja muistoja, siksipä laitan ne nyt tähän.

HIRVII TIE SILTIS KUKKULALLA

En ole tainnutkaan vielä täällä hehkuttaa tuota Elastisen versiota Kun kuuntelen Tomppaa-kappaleesta... Huhhuh, ihan mieletön! Mä ainakin arvostan Paulaa ja hänen uraansa ihan todella paljon, ja allekirjoitan kaikki sanat tuosta Elan biisistä. Jostain syystä mulle ja kavereilleni Paula on ollut se juttu jo kauan, ja kun kuulimme tuon Elastisen kappaleen, kuuntelimme suu auki ja joku hihkaisikin, että tämä on saatava meidän soittolistoille. Haha, mutta Paula vaan on kaikkien aikojen nainen!

Tuosta tulikin mieleen, että onko muilla ollut ongelmia Spotify-kappaleiden linkittämisessä? Mulla on muutaman kerran käynyt niin, että olen lisännyt jonkun biisin postaukseeni, ja yhtäkkiä sitä ei siinä olekaan. En tiedä mistä johtuu, osaisiko kukaan sanoa?

TYTTÖ

Tästä kuvasta tykkään erityisesti, vaikka laatu taitaa tässä olla näistä kaikista huonoin. Jotenkin tässä on vain sellaista erityistä tunnelmaa, tai ehkä se liittyy kuvaushetkeen. Oli kaunis, aurinkoinen päivä ja istuimme kavereideni kanssa tuon joen rannassa katsellen pikkutytön leikkejä. Ehkä siinä jotenkin palasi mielessään omaan lapsuuteensa, kuvitellen itsensä tuon tytön tilalle leikkimään, ilman huolta huomisesta. Mieleen tuli myös sanat: "But Jesus called the children to him and said, 'Let the little children come to me, and do not hinder them, for the kingdom of God belongs to such as these. Truly I tell you, anyone who will not receive the kingdom of God like a little child will never enter it.'" (Luke 15:16-17)

Mitäs tykkäätte tällaisista postauksista? Haittaako kuvien huono laatu liikaa, vai haluatteko lisää tällaisia?


10. marraskuuta 2014

RUMEMPI TOISTAAN KUMPIKIN TEKO



Meillä jokaisella on varmasti asioita, jotka saavat meidät näkemään punaista. Nämä asiat saattavat olla todella pieniä, mutta usein kohdalle osuessa ne ovat sietämättömän ärsyttäviä. Olen ihminen, joka ärsyyntyy todella helposti maailman pienimmistäkin asioista, joskus niinkin, ettei hän johon ärsyynnyn edes tajua tekevänsä mitään ärsyttävää. Kerron tässä nyt muutaman tällaisen asian!

Mässytys ja rouskutus. Miettikää hetki, kun olette katsomassa jotain hyvää elokuvaa, ja juuri jännittävimmässä kohdassa vierestä kuuluu kova sipsien rouskutusääni. Ärsyttävää, eikö? Tai kun yritätte kaikessa hiljaisuudessa keskittyä vaikkapa kirjan lukemiseen, ja vieressä joku syö jotain suu auki mässyttäen. Mä en ainakaan pysty keskittymään sellaisessa tilanteessa yhtään.

Hidas kävelijä edessä. Kävelet kaupan käytävällä, ja eteesi sattuu muutama hidas kävelijä, eikä ohitse pääse. Yrität yskiä ja rykiä, että sut huomattaisiin, mutta mitään ei tapahdu. Sanot heille "anteeksi, pääsisikö ohi?" vaan eivät he kuule tai huomioi sitäkään. Argh!

Päälle puhujat. Selität kavereillesi tai perheellesi jotain juttua, ja yhtäkkiä joku alkaa puhua päälle. Tuttua? Mulle ainakin. Aivan kuin he eivät edes tajuaisi tekevänsä näin.

Ihmiset, jotka ei kuuntele. Tämä on vähän samanlainen asia kuin edellisessä kohdassa. Selität pitkän jutun, ja kun olet saanut sen melkein loppuun, joku kysyy "ai mitä, mä en kuunnellut?" Ja vielä ärsyttävämpää on se, että yleensä syy sille ettei kuunneltu, on kännykän käyttö.

Yhdyssana- ja muut kirjoitusvirheet. Etenkin ärsyttää, jos ns. virallisessa tekstissä, esimerkiksi uutisissa, on yhdyssanavirheitä. Ei ne nyt niin vaikeita voi olla. 

Mopon kaasutusääni. Olet juuri päässyt uneen, kun naapurisi pihaan ajaa mopo, ja se jää kaasuttelemaan siihen ja tuntuu, ettei se lopu ikinä. Onko mitään raivostuttavampaa?

Kynän napsutus ja muut pienet, turhat äänet. Tiedättehän sen tavan, joka on monella, että kuulakärkikynää napsutellaan auki ja kiinni? Joo, niin tiedän mäkin. Vaikka ääni on todella pieni, ja saattaa olla rentouttavaa itse kynän napsuttelijalle, mä en vaan voi sietää sitä.
IMG_304820293809209

Ettei menisi pelkäksi valittamiseksi koko postaus, kerrotaan jotain sellaistakin, mikä ei ärsytä. Tänään tein nimittäin tähän astisen elämäni parhaimman päätöksen (tai no, ei nyt ehkä ihan...) - nimittäin tilasin Spotify Premiumin! Enää ei tarvitse kuunnella puhelimella pelkästään sekoituksella ja saa vaihtaa kappaletta niin usein kuin haluaa. Ja mikä parasta - ei mainoksia! Voin kertoa, että oli todella vapauttavaa kuunnella puhelimella Spotifystä musiikkia, kun ei kertaakaan tarvinnut kuunnella mainosta tai ärsyttävää kappaletta! Ja senpä kunniaksi hullun kova uusi biisi Pastoreilta, menkääpä kuuntelemaan!

 
Mikä tapa tai asia saa sut näkemään punaista? Vihaatko kenties samoja asioita kuin mä, tai ootko sellainen, joka tekee jotain näistä? 


7. marraskuuta 2014

JOUDUNKO MÄ MAAILMAN LOPPUUN ASTI VAIN ODOTTAA



Katson kelloa ties kuinka monennetta kertaa. 14.08. Olen sopinut ystäväni kanssa, että tapaamme tasan kahdelta keskustassa. Olen ollut nyt paikalla hieman yli vartin verran, sillä mulla on tapana olla etuajassa aina. Toisin kuin ystävälläni, sillä kuluu vielä noin viisi minuuttia ennen kuin hän käpsyttelee huolettomasti paikan päälle, samalla kelloaan katsoen ja naurahtaen olevansa hieman myöhässä. No, samapa tuo, vartti sinne tai tänne. 

Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Oikeastaan se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mä itse vihaan myöhästymistä yli kaiken, olen mieluummin vaikka tunnin etuajassa kuin minuutin myöhässä, mutta jostain syystä suurin osa mun kavereistani on vastakohtiani tässä asiassa. Vaikka mä olen aina ajoissa, mä silti vihaan odottelua melkein yhtä paljon kuin myöhästymistäkin. Kyseessähän on tietenkin todella pieni piirre ihmisessä, mutta pidemmän päälle se alkaa olla äärimmäisen ärsyttävää.

Haha, toisaalta kun ajattelee toiselta puolelta tätä asiaa, niin tiedän ja ymmärrän, että ystäviäni ärsyttää, kun olen aina ajoissa. Tai eihän se niitä haittaa silloin, kun sovimme tapaavamme esimerkiksi kaupungilla, mutta jos menemme vaikkapa Seinäjoen ILTAAN tai elokuviin samalla kyydillä, niin yleensä muut joutuvat joustaa mun myöhästymiskammon takia. No, erilaisuus on rikkautta, sanotaan.
MOI

Mitkä piirteet tai tavat ihmisissä saa teidät näkemään punaista? 


6. marraskuuta 2014

EN HALUU KUOLLA TÄNÄ YÖNÄ



Auton valot lähestyvät hurjaa vauhtia. Kiljun kovempaa kuin koskaan, suljen silmäni ja vetäydyn kyyryyn, valmiina vastaanottamaan väistämättömän kohtalon. Elämä lipuu filminauhana silmissä ja olen varma, että nyt osuu. Sydän jättää muutaman lyönnin väliin ja huomaan pidättäväni hengitystäni. Liikahdan nopean jarrutuksen voimasta ja näen, kuinka vastaantuleva auto on ihan meidän kohdalla.

Huojennus. Epäusko. Kiitollisuus. Onni. Tunteeni heittelevät laidasta toiseen, enkä oikein tajua, mitä juuri tapahtui. Se ei osunut! Vastaantuleva auto ehti juuri ja juuri koukata niin, ettei osunut meihin. Huomaan täriseväni, kyynelten noustessa silmiin. Lähdemme ajamaan ja huomaamme, että juuri vastaantullut auto kääntyi peräämme. Mitä nyt, osuiko se sittenkin? Ei osunut, he vain halusivat tarkistaa, että kaikki on hyvin. Syke tasaantuu, pystyn jo nauramaan. Se oli niin pienestä kiinni. Eikä mulla ollut edes turvavyötä.

Tuon kokemuksen jälkeen mielessäni on pyörinyt kysymyksiä. Mitä jos se olisi osunut? Mitä jos me oltaisiin oltu sekunti aiemmin liikkeellä? Mitä jos refleksit eivät olisi toimineet? Mitä jos maa olisi ollut jäässä? Mitä jos se toinen auto olisi tullut vähä nopeammin? Jos se ei olisi kerennyt väistämään? Mitä jos?

Se sai mut myös miettimään mun elämääni, sitä millä tavalla mä käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Sitä, kuinka kiittämätön mä olen kaikesta siitä, mitä mulla on. Mä en tahdo olla kiittämätön enää, kun on niin monta syytä kiitokseen. Meidän autossa oli neljä tyttöä, kaikki alle 25-vuotiaita. Vastaantulevassa autossa mies ja nainen, nuorehkoja nekin. Elämät edessä vielä, eivät vielä valmiita poistumaan. Vaan eipä se kysy aikaa eikä paikkaa, kun lähdön aika tulee. Se oli aivan liian lähellä nyt. Saan vain olla kiitollinen, ettei se ollut vielä.
IMG_815910344821956_1 
Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia, jotka on herättänyt teidät miettimään? 


5. marraskuuta 2014

RISTIN LUONA TARPOEN, VILLEJÄ RUBIINEJA IHAILLEN



Tänään päätin listata hieman väärin kuultuja laulunsanoja. Parastahan on ne väärin kuullut sanat, joiden merkitys muuttuu aivan täysin, tehden laulusta täysin koomisen. Tai no, koomisiahan ne varmasti suurin osa on alunperinkin, kyseessähän on usein suomalaiset iskelmäklassikot... Näitä tulisi todella paljon, mutta ihan kirjoitan nyt ihan pienen osan niistä, ettei postauksesta tule liian pitkä. Haha, mitä kertoo mun hyvästä kuulosta (tai ymmärryksestä), kun näitä olisi vaikka kuinka paljon?

Kirka - Varrella virran
Näin se oikeasti menee: "pääkallo löytyy valkoinen, varrelta virran..."
Näin Tanja kuuli sen: "pääkallo löytyy jalkoineen, varrelta virran..."

Vain yksin Jeesus (eri esittäjiä)
Näin se oikeasti menee: "vain luona ristin hiljaa vartoen..."
Näin Tanja kuuli sen: "vain luona ristin hiljaa tarpoen..."

Pikku G - Räjähdysvaara
Näin se oikeasti menee: "heiluttakaa pyllyy, vain teidän takii tätä teen..."
Näin Tanja kuuli sen: "hiero takapyllyy, vaik teidän takii tätä teen..."

Apulanta - Teit meistä kauniin
Näin se oikeasti menee: "teit meistä kauniimpaa kuin muut..."
Näin Tanja kuuli sen: "teit meistä kauniin pajupuun..."

Kasmir - Wowwowwow
Näin se oikeasti menee: "aina kun sut nään meen wowwowwow..."
Näin Tanja kuuli sen: "aina kussut tänne wowwowwow..."

Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolen
Näin se oikeasti menee: "äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen..."
Näin Tanja kuuli sen: "äiti älä pelkää, kyllä pidän isästä huolen..."

Mamba - Valokuvia
Näin se oikeasti menee: "juutuin katselemaan noita kuvia..."
Näin Tanja kuuli sen: "juutuin katselemaan noitakuvia..."

OLI pt 2
Kuva, mikä ei mitenkään liity postaukseen, mutta mitä ilman postaus olisi ollut tylsä... Ja kissithän on aina jees, eikö?
Egotrippi - Unihiekkaa
Näin se oikeasti menee: "hukuta mut unihiekkaan..."
Näin Tanja kuuli sen: "upota mulkkuni hiekkaan..."

Pave Maijanen - Jano
Näin se oikeasti menee: "mul on jano lähteesi vettä..."
Näin Tanja kuuli sen: "mul on jano, tuo lasi vettä..."

J. Karjalainen - Villejä lupiineja
Näin se oikeasti menee: "jonka varrella kasvaa villejä lupineeja..."
Näin Tanja kuuli sen: "jonka varrella kasvaa villejä rubiineja..."

Tapani Kansa - R.A.K.A.S
Näin se oikeasti menee: "sä olet kaunistunut niin..."
Näin Tanja kuuli sen: "sä olet kallistunut niin..."

Mikko Kuustonen - Enkelit lentää sun uniin
Näin se oikeasti menee: "enkelit lentää sun uniin, ja tekee sinusta kauniin..."
Näin Tanja kuuli sen: "enkelit lentää sun uuniin, ja tekee sinusta nauriin..."

Dingo - Levoton tuhkimo
Näin se oikeasti menee: "levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin..."
Näin Tanja kuuli sen: "levoton tuhkimo tekee itsestään vampyyrin..."

Niin kuin sanoin, näitä olisi vaikka ja kuinka, mutta kukaan ei jaksa lukea jos kirjoitan nämä kaikki pötköön, joten jätetään tällä kertaa hieman kesken. Ehkä jatkan tätä sitten myöhemmin. Kirsikkana kakun päälle vielä pieni tarina. Katsoin usein pienempänä Uuno Turhapuro-elokuvia, ja eräässä leffassaan Uuno lausuu sanat: "kansalaiset, medborgare!" No, pieni Tanja-tyttönenhän ei tiennyt, mitä se tarkoitti ja kovaan ääneen perheelleen julisti: "kansalaiset, me pärjäämme!" Tämän tarinan siivin onkin hyvä lähteä lopuksi vielä nakkiveneellä pienelle reissulle!



Mitä laulunsanoja te olette kuulleet tai ymmärtäneet väärin? Löytyykö kenties samoja mitä mun listalla on?

3. marraskuuta 2014

TARINOOTA JURVANPERÄLTÄ OSA 5

Jälleen jurvantarinoiden parissa palataan 90-luvun puolelle. Tarkkaa päivämäärää tai edes vuotta en osaa sanoa, mutta nuori silloin olin. Ja ihan järisyttävän tyhmä, niin kuin voitte itsekin todeta tarinan edetessä. Tiedättehän kuinka pikkusiskot lapsena ihailee vanhempia sisaruksiaan, ja ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa, että pääsisi heidän suosioonsa. 

Kyllä, minä olin yksi näistä pikkusiskoista. Olen pienen elämäni aikana kerennyt ihailemaan jokaista isosisarustani, ja tällä kerralla ihailuni kohteena oli minua kaksi vuotta vanhempi sisko, Taru. Jep, se sama Taru, jota muun muassa seurasin alasti naapuriin... Tuo ei nyt tullut ollenkaan oikein ulos, Taru ei ollut syy miksi alasti naapuriin hiippailin, vaan naapurin poika. Tai ei hänkään syy alastomuuteeni ollut, vain reissuuni. Apua, tämä teksti alkaa saada pelottavia piirteitä, jatketaan eteenpäin!

Eräänä kauniina kesäisenä päivänä leikimme Tarun kanssa pihalla. Aurinko paistoi kirkkaana lämmittäen kehoa ja mieltä, puhaltelimme saippuakuplia ja muutenkin elämä oli vallan ihanaa. Meillä oli ollut - ja on vieläkin - tapana haastaa toista tekemään jotain älytöntä sanomalla jotain tämän kaltaista: "ei susta oo kiipeemään tonne katolle" tai "ei susta oo hyppäämään joen yli toiselle puolelle!" Välkyimmät lukijani varmasti osasivatkin jo laskea 1+1, sillä kyse oli jälleen kerran sellaisesta tilanteesta. Taru lausui minulle haastavasti, suoraan silmiin katsoen sanat, jotka saivat pienen tytön miettimään, kuinka tyhmänä toinen häntä oikein piti. 

"Ei susta oo puremaan sun kättä." Hetken mietin, ettei tässä ole mitään järkeä, kukapa nyt omaa kättänsä purisi, mutta kun Tarun katse muuttui aina vain haastavammaksi, en tahtonut näyttää nössöltä hänen silmissään. Niinpä hitaasti kuljetin kättäni kohti hampaitani, koko ajan odottaen Tarun peruvan haasteensa. Niin ei käynyt, eikä muu auttanut kuin purra. Tarulla oli hurjan hauskaa katsellessaan tyhmyyttäni ja se sai hänet vain lisäämään vettä myllyyn. "Pure kovempaa, pure kovempaa", hän hihkuen kannusti vieressäni. Ja minä tyttö purin. Purin niin maan perusteellisesti, kyynelten valuessa poskillani. Vielä tänäkin päivänä kädessäni on pienen tytön hampaiden jäljet, aina muistuttaen etteivät ne omankaan isosiskon ideat aina parhaasta päästä ole.
KÄSI
Livenä jäljet ovat vielä selkeämmät, mutta en saanut niistä kovin hyviä kuvia... Eiköhän tuostakin selvää saa.
Kun ollaan päästy jo viidenteen osaan, haluan lyhyesti kertoa bonuksena erään toisenkin tarinan. Olin ala-asteella, ehkä kolmannella luokalla, kun sain todella usein kehuja ystävieni taholta hymykuoppieni ansiosta. Tai no, hymykuopan, mullahan sellaisia on vain yksi. Vaikka oli mukavaa saada kehuja, aloin kyllästyä siihen ainaiseen hymykuoppien ihailuun. Ja olenhan aina rakastanut tarinoiden keksimistä, joten keksin ratkaisun, jolla saisin kehumisen loppumaan. Kerroin ystävilleni, että olen saanut hymykuoppani painamalla sormea poskea vasten. Selitin syyn sille, että minulla on vain yksi kuoppa olevan siinä, että tylsistyneenä aina nojasin käteeni, sormella poskeani painaen. Siinähän sitten ystäväni painelivat poskensa kipeiksi, kuitenkaan hymykuoppia saamatta. Ehkä he siinä vaiheessa oppivat, ettei aina kannata uskoa kaikkea mitä sanon. Ehkä eivät.
sssormi

Onko joku joskus saanut teidät tekemään jotain yhtä typerää? Tai oletteko itse keksineet mitä hulluimpia tarinoita ja joku on vielä uskonut ne?


2. marraskuuta 2014

I JUST WANNA CELEBRATE PT 2

Koska halloweenina tuli otettua vähän tavallista enemmän kuvia, päätin tehdä toisenkin postauksen aiheesta. Tällä kertaa kuvissa näkyy meidän kauniit halloween-koristeet, tai pieni osa niistä. Niin kuin jo kerroinkin, juhlimme siis perjantaina, 31. päivä lokakuuta halloweenia tyttöjen kesken. Meillä on kaksi tuollaista liitutaulua sisustuselementteinä, joihin sitten aika ajoin piirrämme tai kirjoitamme uudet jutut. Tällä kertaa Nana piirsi toiseen lepakon ja toiseen Taru piirsi Jackin Nightmare before Christmas -elokuvasta.
KALENTERI1 LEPAKKO JACK
Meillä oli ilmapalloja sidottuina nauhaan, ja se oli asetettu riippumaan eteisestä olohuoneeseen tulevan käytävan katosta. Ilmapalloina meillä oli hohtavia halloween-aiheisia palloja ja muutama vesi-ilmapallo puhallettuina niiden väleissä. Nämä hohtavat pallot oli tavallaan ihan kiva idea, mutta koska olimme puhaltaneet pallot jo edellisenä iltana, eivät ne kovin paljoa enää perjantaina hehkuneet. Näiden lisäksi valoa tuomassa oli kynttilöitä ja punaisia jouluvaloja kierrettynä tuolin ympärille ja sohvan alla hehkua antamassa. 
HAAMU Kerta kiellon päälle, vielä yksi kuva päivän meikistä. Silmäni punoittivat kivasti iltaan mennessä, kun niihin oli rapissut ties mitä luomiväriä ja ripsiliimaa. Kyllä oli helpottunut olo kun vihdoin sai pestä meikit pois! Hiuksia joutuikin pestä muutamaan otteeseen, että hiustalkki varmasti lähti kokonaan pois...
KOTONA

Juhlitteko te halloweenia? Minkälaisia sisustusideoita ja somisteita olitte keksineet? 


1. marraskuuta 2014

I JUST WANNA CELEBRATE



Eilen vietimme tyttöporukalla meillä iltaa, halloweenin merkeissä. Tarkoitus oli, että kaikki pukeutuisivat jotenkin halloweeniin liittyen, tai meidän tapauksessa kyse taisi ennemminkin olla meikistä. Aluksi sain aikaiseksi tällaisen meikin, ja ehkä olisi pitänyt jättää se näin, sillä mielestäni tämä on hienompi kuin lopullinen meikkini, mutta ajattelin ettei tämä ole tarpeeksi pelottava tai halloween-tyylinen.
20141031_141352_2 Ajatuksena oli panostaa näihin juhliin vähän enemmän, kuin tavallisesti, mutta eipä tullut paljon muuhun panostettua, kuin herkkuihin. Mutta sehän se tärkein on, hah. Ollaan kaikki herkkujen ystäviä, joten ei jäänyt mitään puuttumaan. Tai jos totta puhutaan niin näistäkin on yli puolet vielä jäljellä, vaikka ihan yrjön partaalle itsemme ahdoimmekin täyteen. No, onpahan jotain tarjottavaa siskonpojallekin, kun hän tulee tänne tänään käymään. 
KARKKII Ja koska emme alkoholia liiemmin käytä, boolinamme toimi ihan vain 7 Up-limsa, jota oli värjätty sinisellä elintarvikevärillä. Seassa oli punaiseksi värjättyjä jääpaloja, teemaan sopivalla muotilla tehtyjä. Kun suunnittelimme juhliamme, jossain tuli vastaan tuollainen leikattu vesimeloni, jonka sisältä tulee erilaisten hedelmien paloja, ja halusimme sitten itsekin kokeilla sitä. Ihan hyvä idea, mutta hedelmiä oli aivan liikaa, eikä niistä tullut syötyä muuta kuin pieni osa. Loput löytyykin jo meidän pihan roskakatoksesta, sillä ne eivät kovin hyvältä maistuneet sen jälkeen, kun ne oli koko päivän seisseet huoneenlämmössä. No, ainakin se oli hieno! Teimme myös Dumle-muffinsseja, joiden päälle askartelimme kurpitsanaamat.
JUOMAA PÖYTÄÄ Kävimme Makuunissa ostamassa teemaan sopivia karkkeja ja asettelimme ne maun mukaan. Ne toimivat oikeastaan vain koristeena, sillä eiväthän ne kovin hyviä karkkeja ole, mä ainakin tykkään enemmän suklaasta ja sellaisesta. Lisäksi teimme tuollaisia sormia, jotka voitte bongata tuolta lautaselta, missä on silmiäkin. Niiden teko oli aika helppoa, piti vain hieman lämmittää Omar-karkkeja ja muotoilla ne uuteen uskoon. Kynsinä meillä oli mantelilastuja, ja verenä toimi punainen elintarvikeväri.
PÖYTÄÄ2 SORMET Juhlimme eilen myös Tarun synttäreitä, joiden oikea päivä on tänään. Jenna ja Nana leipoivat tällaisen suklaakakun ja voi pojat, se oli hyvää! Kakkuun oli laitettu hieman kahvia, joten se ei ollut niin ällömakeaa, kuin suklaakakut yleensä on. Hämähäkki on tehty mustasta sokerimassasta ja seitti jollain koristelugeelillä.
KAKKU Tässä vielä lopullisesta meikistä kuvaa. Hiukseni värjäsin siniseksi hiustalkilla, ja timantit kasvoihini kiinnitin ripsiliimalla. Näköjään yksi timantti onkin toisen silmän alta kadonnut, mutta eipä se haittaa. Kävimme alkuillasta Citymarketissa kaupassa, ja kyllä saatiin pitkiä katseita, kun yksi oli tämän näköinen, yksi oli meikannut kuin Geisha, yksi näytti ihan Black Swanilta ja yksi oli kuin zombi. Eräskin mies osoitti meitä ja sanoi pienelle pojalleen "kato nyt mitä tulee vastaan! Onko hienoja?" Mutta ehdottomasti paras reaktio oli kassahenkilöllä, kun kävelin kohti kassaa, hän ihan rehellisesti vain repesi nauruun, ja totesi että "piti kaks kertaa katsoa, että näinkö mä oikein!" Mutta ymmärtäähän sen, eipä suomessa taideta halloweenia juurikaan juhlia, meitä vastaan ei ainakaan tullut ketään, joka olisi pukeutunut halloweenin mukaan.
SILMÄÄ Kävimme myös myöhään illalla pihalla ottamassa kuvia, mutta eihän ne kovin hyvin onnistuneet huonon valaistuksen takia. Tässäkin kuvassa meikkini ja hiukseni näyttävät ihan harmailta, vaikka ne todellisuudessa näytti tuolta kuin ylemmässä kuvassa. Haha, tajusin nyt, että näytän jokaisessa kuvassa alastomalta. En suinkaan alasti ole eilistä viettänyt (vaikka se olisi kyllä selittänyt ne pitkät katseet...), vaan päälläni oli olkaimeton musta mekko. Ai niin, illan aikana teimme myös oman version Apulannan 'Piiskaa' kappaleesta, tai oikeastaan siitä Jenni Vartiaisen versiosta. Sen voi kuulla mun Instagramista, joko painamalla tuosta vasemmasta sivusta kuvaa, jossa lukee Instagram, tai hakemalla nimimerkillä @ttanjakatariina.
PIHALLA3  
Vietittekö te mitenkään halloweenia?