26. helmikuuta 2015

INSTAELÄMÄÄ YNNÄ MUUTA



Heipä hei ja terveisiä sairaspediltä. Niinhän siinä sitten kävi, kuten arvata saattaa, että kipeäksi tuli heti kun on ajatteli säästyneensä tämän talven sairauksilta. Nyt nokka vuotaa ja joka paikkaan koskee, lämpökin heittelee kolmenkymmenenseitsemän molemmin puolin. Mutta ei välitetä siitä, saapa ainakin käpertyä viltin alle teemuki kädessä ja katsoa Netflixiä monta tuntia päivässä. Hehheh, ihan niin kuin se jotenkin poikkeaisi normaalista päivärytmistäni. Koska olen kaikkea muuta, kuin idearikas bloggaaja, enkä ole kuviakaan ottanut moneen päivään, päätin tehdä taas Instagram-postauksen. Jee!

IG1
Isosta kuvasta oikealle, siitä alaspäin kiertäen isoa kuvaa
Eräänä päivänä olin todella tylsistynyt, ja päätin kokeilla miltä näyttäisi, jos koko meikki olisi tehty pinkillä. En toki lähtenyt näillä meikeillä mihinkään, mutta ihan hauskaltahan se näytti. // Katsokaa nyt, kuinka suloinen kuva! Siinä on siskojeni lapset muutamia vuosia sitten. // Tämä ananas onkin jo tullut tutuksi pari postausta sitten, muokkasin sen vain uuteen uskoon ennen kuin lisäsin Instagramiin. // Todiste siitä, että minäkin olen joskus ollut söpö! // Olen karkkilakkoillut uudesta vuodesta saakka, ja tänä aikana on kyllä purkkaa kulunut aikamoisesti. Ehkä vähän huijausta syödä noita, mutta eipä niitä kiellettykään ole, haha. // En olekaan tainnut esiintyä kertaakaan blogihistoriani aikana silmälasit päässä. Tässä todiste siitä, että mulla sellaiset on, ja jopa käytänkin niitä joskus.

IG2

Springfest, kevään kuumin tapahtuma, tekee tuloaan! Varaa kalenteristasi tuo viikonloppu vapaaksi ja tule mukaan! // Niin kaunis Seinäjoki... Kuva oli oikeastaan vahinko, tai en uskonut että se olisi onnistunut noin hyvin, sillä otin sen liikkuvassa autossa, ikkunan läpi. // Tämän aamun aamupala. Mango on niin hyvää. // Eräänä iltana pelasimme Etelä-Pohjanmaan Aliasta, ja nauroimme ihan kippurassa noille pohjalaisille sanonnoille. // Välipala joltain päivältä. Ananas täynnä kaikkea hyvää, nam! // Nappasin kuvan matkalla kohti kauppaa.

Tähän loppuun haluan heittää vielä shoutoutin ihanalle Hennalle, joka piristi mua kivalla pienellä lahjalla! Hän nimittäin lähetti mulle aivan älyttömän suloisen kaulakorun, jonka oli itse tehnyt, vain siksi että satuin kehumaan sitä hänen blogissaan! Menkää ihmeessä kurkkaamaan Hennan blogi, eli Mackoin - My Dream Number 2, johon pääsette tästä (klick). Kiitos vielä Henna supersuloisesta korusta!

KORU

Löytyykös teiltä Instagramia? Laittakaa nimimerkkinne tähän, jos haluatte, niin käyn kurkkaamassa!

22. helmikuuta 2015

NIMEÄ MINUT UUDELLEEN (2015)

Pyörittelen käsissäni lähes uunituoretta kirjaa, jonka juuri luin loppuun enkä oikein tiedä mitä sanoisin. Ainoa sana, jonka keksin kuvaamaan kyseistä kirjaa on vau. Ja ehkä huhhuh. Ja taas vau. Tästä siis lähtee blogihistoriani ensimmäinen kirja-arvostelu, tai oikeastaan tämä taitaa olla enemmänkin kirjasuosittelu, sillä en keksi tästä mitään moitittavaa. Kyseessä on Sara Saarelan pari viikkoa sitten julkaistu romaani Nimeä minut uudelleen. 

Osa varmasti tietääkin, että Sara on Lapualta kotoisin ja sen vuoksi myös tuttu allekirjoittaneelle, ja siksi haluankin heti alkuun sanoa, etten ole sopinut Saran kanssa mainostavani tätä täällä, eikä hän edes tiedä, että tästä kirjoitan. Kirja oli vaan ihan käsittämättömän hyvä, ja siksi haluan kertoa siitä teille. Ihan vain ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä.

NMU4

"Nimeä minut uudelleen on yhden tytön tarina, jossa lukija viedään näkemään ja kokemaan seksuaalisen väkivallan maailma. Se on tarina siitä, mitä tapahtui. Siitä, mitä voisi tapahtua. Tarina, joka on ollut totta kauan sitten, ja joka on totta tänään. Monessa maassa, monessa kaupungissa, monessa kodissa." Näillä sanoilla kirjaa kuvaillaan takakannessa. Rankka aihe, joka pistää miettimään, miten rajuja kokemuksia ihan kenellä tahansa tutulla voi olla, ilman että kukaan tietää siitä. Ja kuinka paljon sellaisia varmasti onkin.

Kirjassa kuvaillaan loistavasti päähenkilön ajatusmaailmaa ala-asteikäisestä lapsesta edeten aina lukioikäiseen nuoreen. Kerrotaan uskottavasti niistä tunteista ja ajatuksista, millaisia sen ikäisillä henkilöillä voisikin olla, ihan kuin kirjoittaja olisi itse elänyt ja kokenut sen kaiken. Lukija saa elää mukana päähenkilön kasvutarinassa, ikään kuin kulkea rinnalla ja lopulta iloita, kun tunnelin päässä näkyy valoa. Kirjassa käsitellään kokonaisuutena päähenkilön elämää, johon kuuluu sopivassa määrin myös sitä tavallista elämää.

NMU1

Itse tykkäsin kirjassa erityisesti pienistä runoista, joita oli lukujen välissä. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin yksi sellainen. Käsitin niin, että ne olisivat otteita päähenkilön runo- tai päiväkirjasta. Ne olivat pysäyttäviä, ja mielestäni kuvasivat vielä paremmin päähenkilön tunteita, jättäen sopivasti tulkinnanvaraa lukijalle. Kaiken kaikkiaan kirja oli todella koukuttava, jota lukiessa unohti täysin ympäröivän maailman ja uppoutui tarinaan jokaisella solullaan. Suosittelen, todellakin! Jos tahdotte tietää lisää kirjasta ja/tai kirjailijasta, klikatkaa tästä Saran kotisivuille!

Ootteko te lukeneet kyseistä romaania? Tai onko teillä jotain muuta kirjaa, jota haluaisitte suositella?

21. helmikuuta 2015

JA KARKIT SAA...




Karkkikilpailuuni tuli reilut 50 arvausta, jotkut vähän kauemmaksi, ja jotkut vähän lähemmäksi oikeaa vastausta. Tällä kertaa visailussa kävi niin, että kaksi arvausta meni yhtä lähelle, eikä yhtään täysin oikeaa vastausta tullut. Keskustelin todistajien läsnäollessa voittajien kanssa, ja yhdessä tuumin he päättivät, että karkit jaetaan tasan eikä arvota voittajaa, niin kuin aluksi meinasin. Oikea vastaus olisi ollut 308 karamellia!

KARKKIKISA

Eli voittajiksi selviytyivät Jimi ja Alissa! Onnittelut voittajille, eikä sitten vedetä koko kasaa kerralla, eikös juu? Kiitokset vielä kaikille osallistujille. Ehkä jatkossakin järjestän jotain tällaista, ainakin niin mukavan vastaanoton se sai, hah!


20. helmikuuta 2015

ANA-NANA-NAS



Muutama päivä sitten nappasin ostosreissulta mukaani kokonaisen ananaksen, ja siitä asti olen suunnitellut sen kuvaamista. Tänään sitten viimein kuvausfiilis iski ja sen enempää suunnittelematta kaivoin kameran esiin ja aloin kuvaamaan. Kovin erikoisia kuvia en aikaiseksi saanut, mutta mielestäni ananas on jotenkin vain tosi cool hedelmä, ja siksi nämäkin kuvat näyttävät minun silmiini kivalta.

3 2

Mutta vaikka ananas näyttääkin kivalta, olen sitä mieltä, että se maistuu vielä paremmalta! Erityisesti tällaiset kokonaiset, tuoreet ananakset ovat todella maukkaita. Niin kuin olen kertonutkin, tykkään väkertää pieniä herkkuannoksia hedelmistä, ja tälläkin kertaa päädyin pistelemään ananaksen paloiksi. Sekaan heitin banaania, appelsiinia ja sharonia. Ja voi pojat, kyllä oli hyvää!

1

Mä jostain syystä miellän ananaksen kesähedelmäksi, tai oikeastaan melkein jokaisen hedelmän, ja siksi niitä syödessä tuleekin kivan kesäinen fiilis. Tuollaisen kivan ananaskulhon täynnä hedelmän paloja voi ottaa kainaloon, nostaa aurinkolasit nenänpäälle ja mennä makoilemaan aurinkotuoliin. Vielä kun heittää Spotifysta jonkin kivan kesäsoittolistan päälle ja kuulokkeet korville, niin voi kuvitella makaavansa keskikesän helteessä aurinkoa ottamassa, haha!

Mitäs tykkäätte kuvista? Ja mikä on teidän lempparihedelmänne? (Vielä ehtii osallistua karkkikisaan, joka löytyy tuosta oikealta blogiarkiston neljännestä postauksesta!)

18. helmikuuta 2015

PÄÄNSISÄISIÄ KESKUSTELUJA BRITTIAKSENTILLA



Tänään kurkistetaan vähän outouksien maailmaan, eli kerron muutaman oudon tapani tai tottumukseni. Nämä kaikki eivät välttämättä niinkään outoja ole, mutta luultavasti kuitenkin sellaisia, joita ei ihan jokainen tee, jonka takia ne löytyvät tältä listalta. Here we go!

1. Jos kastelen toisen käteni, vahingossa tai tahallaan, on pakko kastella myös toinen tai vähintään pyyhkäistä kosteutta toisesta kädestä siihen, sillä muuten se kuiva käsi alkaa tuntumaan ihan käsittämättömän kuivalta, eikä helpota ennen kuin kastelen sen. Tämä siis tapahtuu ihan jokainen kerta, jos vaikka kokeilen pikkurillillä onko hanasta tuleva vesi tarpeeksi kylmää, eikä kädestä kastu muu kuin sormenpää, on silti pakko kastella osa toisestakin kädestä.

2. Jos juon pillillä, mun on pakko pureskella sitä pillin päätä. Rasittava tapa, varsinkin silloin, kun juon kaverini juomasta ja silloin joudunkin muistuttamaan itseäni, etten saa pureskella sitä.

3. Sormissani on lähes poikkeuksetta kaksi sormusta, jotka ovat kulkeneet mukanani jo useamman vuoden ja tunnen oloni alastomaksi ilman niitä. Yleensä jos olen hermostunut tai en muuten vain tiedä mitä käsilläni tekisin, pyörittelen oikeassa nimettömässäni olevaa sormusta ja se jotenkin rauhoittaa oloani. 

4. Jos seison sillalla tai jossain muualla korkealla, pelkään, että yhtäkkiä päässäni naksahtaa ja päätän hypätä alas. En siis ole mitenkään itsetuhoinen enkä ikinä ole halunnut oikeasti hypätä mistään alas, mutta pelkään että jonakin päivänä saattaisin halutakin.

kkk

5. Käyn pääni sisällä keskusteluja englanniksi. Ne voivat käsitellä ihan mitä vain, työhaastatteluista keskusteluihin kavereideni kanssa. Hauskaa, sillä enhän edes kovin hyvin osaa englantia. Ja tämä tietysti tapahtuu brittiaksentilla!

6. Datailen usein silmälasit päässä ja mielestäni näen silloin paremmin. Jännä juttu, sillä vain kaukonäköni on huono, ja silmälaseissanikin on vahvuudet ainoastaan kaukonäköön.

7. Jos mun täytyy aamulla herätä johonkin niin, että herään herätyskelloon, on pakko vielä ennen nukahtamista varmistaa, että herätys varmasti on päällä. Tämä täytyy tehdä, vaikka olisin juuri laittanut herätyksen ja vaikka olisin kuinka varma siitä, että se on päällä.

8. Vihaan selfien ottamista, jos joku katsoo. En ikinä ota kuvia itsestäni julkisella paikalla, ja joskus ärsyttääkin, kun kaverit haluavat ottaa yhteiskuvia jossain, missä on muitakin ihmisiä.

SELFFIE

9. Nukun aina korvatulpat tai kuulokkeet korvissani. En vain saa unta, jos kuuluu jonkinlaista meteliä ja jopa oma hengitykseni häiritsee niin paljon, etten pysty nukkumaan. 

10. Jos näen kaupassa rekissä roikkumassa paidan tai takin, jossa on taskut, mun on pakko laittaa toinen hihoista taskuun. Siis sen takin/paidan taskuun, ei omaani, haha! 

11. Tätä en ole hetkeen harrastanut, mutta jossain vaiheessa mulla oli tapana käydä huonoina päivinä Ylex:n nettisivuilla Himotuimmat-äänestyksessä painamassa 'inhoa' jokaiseen kappaleeseen. Uskokaa tai älkää, se yleensä auttoi, ainakin vähän!

12. Ja viimeisenä vielä tämä perus, eli mun on pakko napauttaa tölkin kantta, tai siis sitä kohtaa mihin se reikä sitten avatessa tulee, ennen kuin avaan tölkin. Uskon, että sitten se ei muka kuohu, vaikka urbaani legendahan tuo taitaa olla.

Minkälaisia outoja tapoja teillä on? Pystyittekö samaistumaan mihinkään näistä mun kohdistani? Ja hei jos ette ole vielä osallistuneet tuohon karkkikisaan, käykää toki veikkaamassa määrää, lauantaihin asti aikaa!

15. helmikuuta 2015

HELMIKUUN SOITTOLISTA

KIDS WHATISLOVE HALUAISIN TIETÄÄ NOBOYFRIEND SHEWILLBELOVED YSTÄVII THENIGHTSKuvia napauttamalla pääset Spotifyyn kuuntelemaan biisejä. Kaikki kuvat on lainattu sivulta pixabay.com. 

Nyt on taas aika kurkistaa tämän kuukauden soittolistaani. Ensimmäisenä listalta löytyy ihana MGMT. Tämä kappale on soinut varmasti näistä eniten Spotifyssäni. Biisistä tulee kivan kesäinen fiilis ja kova hinku päästä johonkin festareille kuumana kesäiltana fiilistelemään jotain mahtavaa bändiä. Kesä tule jo! Toisena listalla on mahtava versio Haddawayn jättihitistä What is love. Täytyy myöntää, etten Haddawayn versiosta pidä (...pitääkö siitä kukaan oikeasti, hah?), mutta tätä on tullut luukutettua todella paljon. Ihanan rauhallinen kipale.

Kolmantena aika uusi tuttavuus, jonka bongasin bändin laulajan blogista (johon pääset tästä), eli Uusi Manner. Tältä bändiltä löytyy kaksikin suosikkiani, jotka olisin halunnut tähän laittaa ja olikin aikamoinen valinnan vaikeus päättää kumpi. Lopulta päädyin tähän, toinen vaihtoehto olisi ollut ihanan herkkä Tyttö, joka letitti tuulen. Bändistä ja laulajan äänestä tulee mieleen Scandinavian Music Group, ja sehän ei ole mikään huono juttu! Neljäntenä vähän vitsinä ystävänpäivän kunniaksi on No Boyfriend, jonka tahtiin olen yksikseni reivannut ympäri asuntoa, haha!

Viidentenä ihana, ihana Maroon 5. Aina välillä on kausia, jolloin kuuntelen tätä biisiä paljon, ja sitten unohdan sen viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi tai jopa muutamaksi. Lopulta aina päädyn jotenkin kuuntelemaan sitä ja sitten se soikin soittolistallani kyllästymiseen asti. Kuudentena mahtava biisi Heikki Kuulalta. Tätäkin on vähän vitsinä tullut kuunneltua, mutta onhan siinä jotain totuudenperääkin. Parhaat ystävät kun muuttivat tammikuun lopulla parin sadan kilometrin päähän, eikä nähdäkään enää vähintään kerran viikossa. 

Viimeisenä ympyrä sulkeutuu Aviciin tahdissa samanlaiseen tunteeseen, kuin ensimmäisessä kipaleessa oli. Tästäkin tulee todella kesäinen olo, haluaisi viettää kesäöitä rannalla ystävien kanssa, valvoa auringonnousuun saakka ja tehdä muutenkin kaikkea typerää. Vielä kerran pyydän - kesä tule jo!

Mitäs mieltä ootte tämän kuun suosikkibiiseistäni? Löytyykö yhteisiä suosikkeja tai kolahtiko joku näistä teille tämän kautta? 
 

14. helmikuuta 2015

VEIKKAA KARKKIEN LUKUMÄÄRÄ JA VOITA NE



Morjensta pöytään ja ihanaa ystävänpäivää jokaiselle lukijalleni sekä muille harhaan kulkeneille. Te siellä ruudun toisella puolen olette lisääntyneet viime aikoina hurjasti ja piristäneet näin ollen minun muuten niin kovin yksitoikkoista ja sisällötöntä elämääni. No ei, vitsi vain, eihän tässä mitään valittamista ole ollut. Oli miten oli, mutta näin on, että tahdon nyt jotenkin kiittää teitä siitä, että olette jaksaneet löpinöitäni lukea ja rohkeimmat ovat uskaltautuneet kommentoimaankin, joten kehittelin pienen kilpailun teille! 

KILPAILU

Eli niin kuin kuvasta ja otsikosta voitte lukea, tehtävä on erittäin simppeli: teidän täytyisi osata arvata mahdollisimman lähelle, jos ei ihan oikeaankin, kuinka monta karkkia kulhosta löytyy. Sen verran annan vinkkiä, että karkkeihin paloi rahaa yhteensä noin 30 euroa. Kulhosta löytyy muun muassa Dumleja, Tsinuski- ja Hopeatoffeeta, sinisiä Marianneja, Omareita, tikkareita, Fazerin Parhaat -pussin mällejä sekä muita sattumia. Yritin ostaa mahdollisimman monipuolisesti, että löytyisi sitten jokaiseen makuun. Ja huom. jos papereiden sisällä on useampi karkki, olen kuitenkin laskenut sen vain yhdeksi, eli tuo alemman tekstin yläpuolella vasemmalla oleva kolmen karkin pakkaus on laskettu yhdeksi. Just to be clear!

MÄLLIT

Säännöt!

KILPAILU PÄÄTTYNYT!
1. Lisää kommenttiin karkkien määrä, oma sähköpostiosoitteesi ja jos anonyymina kommentoit, joku nimimerkki. Jos olet Facebook-kaverini, riittää kun kirjoitat koko nimesi ja karkkien määrän, eli sähköpostiosoitetta ei tarvitse, vaan voin ottaa Facebookin kautta yhteyttä, jos voitat.
2. Ei tarvitse olla blogini lukija, jokainen saa osallistua!
3. Arvausta saa vaihtaa, mutta siinä tapauksessa vain viimeiseksi lähetetty arvaus lasketaan. 
4. Jos moni arvaa yhtä lähelle - tai täysin oikein - arvon voittajan heidän kesken.
5. Aikaa on tasan viikon verran, eli ensi viikon lauantaina 21.2.2015 kello 12.00 jälkeen tulleita vastauksia ei lasketa mukaan. 
6. Taru ei saa osallistua, sillä hän tietää karkkien lukumäärän. Sori vaan, Taru, ne on niitä mun kanssa asumisen varjopuolia, haha!
KILPAILU PÄÄTTYNYT!

Eipä sitten muuta kuin arvailemaan! Ja jos jutustella tahdotte, kertokaa vaikkapa mikä on teidän lempikarkkinne.

VEIKKAA KARKKIEN LUKUMÄÄRÄ JA VOITA NE



Morjensta pöytään ja ihanaa ystävänpäivää jokaiselle lukijalleni sekä muille harhaan kulkeneille. Te siellä ruudun toisella puolen olette lisääntyneet viime aikoina hurjasti ja piristäneet näin ollen minun muuten niin kovin yksitoikkoista ja sisällötöntä elämääni. No ei, vitsi vain, eihän tässä mitään valittamista ole ollut. Oli miten oli, mutta näin on, että tahdon nyt jotenkin kiittää teitä siitä, että olette jaksaneet löpinöitäni lukea ja rohkeimmat ovat uskaltautuneet kommentoimaankin, joten kehittelin pienen kilpailun teille! 

KILPAILU

Eli niin kuin kuvasta ja otsikosta voitte lukea, tehtävä on erittäin simppeli: teidän täytyisi osata arvata mahdollisimman lähelle, jos ei ihan oikeaankin, kuinka monta karkkia kulhosta löytyy. Sen verran annan vinkkiä, että karkkeihin paloi rahaa yhteensä noin 30 euroa. Kulhosta löytyy muun muassa Dumleja, Tsinuski- ja Hopeatoffeeta, sinisiä Marianneja, Omareita, tikkareita, Fazerin Parhaat -pussin mällejä sekä muita sattumia. Yritin ostaa mahdollisimman monipuolisesti, että löytyisi sitten jokaiseen makuun. Ja huom. jos papereiden sisällä on useampi karkki, olen kuitenkin laskenut sen vain yhdeksi, eli tuo alemman tekstin yläpuolella vasemmalla oleva kolmen karkin pakkaus on laskettu yhdeksi. Just to be clear!

MÄLLIT

Säännöt!

KILPAILU PÄÄTTYNYT!
1. Lisää kommenttiin karkkien määrä, oma sähköpostiosoitteesi ja jos anonyymina kommentoit, joku nimimerkki. Jos olet Facebook-kaverini, riittää kun kirjoitat koko nimesi ja karkkien määrän, eli sähköpostiosoitetta ei tarvitse, vaan voin ottaa Facebookin kautta yhteyttä, jos voitat.
2. Ei tarvitse olla blogini lukija, jokainen saa osallistua!
3. Arvausta saa vaihtaa, mutta siinä tapauksessa vain viimeiseksi lähetetty arvaus lasketaan. 
4. Jos moni arvaa yhtä lähelle - tai täysin oikein - arvon voittajan heidän kesken.
5. Aikaa on tasan viikon verran, eli ensi viikon lauantaina 21.2.2015 kello 12.00 jälkeen tulleita vastauksia ei lasketa mukaan. 
6. Taru ei saa osallistua, sillä hän tietää karkkien lukumäärän. Sori vaan, Taru, ne on niitä mun kanssa asumisen varjopuolia, haha!
KILPAILU PÄÄTTYNYT!

Eipä sitten muuta kuin arvailemaan! Ja jos jutustella tahdotte, kertokaa vaikkapa mikä on teidän lempikarkkinne.

11. helmikuuta 2015

MYÖHÄINEN BRUNSSI



Eilen kun suunnittelimme jääkaapintäydennysreissua läheiseen markettiin, pohdimme mitä sieltä mukaamme tarvitsemme. Taru sai idean, että voisimme syödä brunssityyliin kaikkea pientä kivaa naposteltavaa, vaikka kello olikin jo yli neljä iltapäivällä, ja minätyttöhän innostuin siitä välittömästi. Heitin googleen kuvahaun brunsseista, ja sieltä saimme inspiraatiota tulevaan ruokailuhetkeemme. 

Läksimme Upasta etelään (tai pohjoiseen tai mihin lie, en mä noista ilmansuunnisa ymmärrä hölkäsen pöläystä) kohti lähintä ruokakauppaa appelsiinien ja viinirypäleiden kuvat silmissämme. Kauppaan päästyämme taistelimme tuhannen muun asiakkaan kanssa yrittäen metsästää juuri niitä tarvikkeita, mitä olimme tulleet ostamaan. Tai siltä se ainakin tuntui, ja ihan vaan vinkkinä teille ja mulle jatkossa, älkää menkö kauppaan neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Saattaa olla muutama muukin asiakas silloin siellä!

01 02 03

Tältä meidän upea kattauksemme sitten näytti. Pahoittelen huonoja kuvia, mutta kaunis kuva tuosta pöydästä olisi ollut sula mahdottomuus. Parhaani kuitenkin yritin, mutta nälkäisenä ei jaksa ihan niin kauaa asetusten ynnä muiden juttujen kanssa tapella, hah. Tarjolla oli siis hedelmiä banaanista kiiviin ja mangosta hunajameloniin, ja muutamaa muuta siitä väliltä. Bongasin tuollaisen kivan idean weheartit:stä, että laitetaan hedelmänpaloja grillaustikkuihin, ja pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Kaupan leivosvitriinistä mukaan tarttui pari Berliininmunkkia sekä muutama Voicroissant. Lisäksi pöydästä löytyi hapankorppua ja riisipiirakoita asianmukaisin höystein sekä keksejä ja Tarulle karkkia, itse kun olen karkkilakossa.

Harrastatteko te tällaisia brunsseja, ja jos harrastatte, mitä silloin pöydästä löytyy? Nyt kun ystävänpäivä lähestyy, haluaisin myös tietää, mitä aiotte silloin tehdä? Mun ystävänpäiväni on vielä ihan auki, joten olisi kiva saada meno- ja/tai tekovinkkejä!

9. helmikuuta 2015

STAY RED



Niin kuin varmasti suurin osa teistä tietääkin, jos tahtoo pitää punaisen hiusvärin oikeasti punaisena, ylläpitoon vaaditaan hieman enemmän vaivannäköä kuin vaikkapa perusruskeaan kuontaloon. Tämä ei suinkaan tullut yllätyksenä allekirjoittaneelle, sillä tämä pää on ollut punainen varmasti useammin, kuin kahden käden sormet riittävät laskemaan. Haalistuminen onkin yleensä ollut suurin syy, miksi olen punaisista kutreistani luopunut. No okei, okei, kyllästyn todella nopeasti ja sen vuoksi vaihdan hiusväriä lähes useammin kuin sukkiani. Tässä postauksessa kerron muutaman niksin, joiden avulla punainen väri säilyy kauniina pidempään.

KAIKKI

Kuten kerroin, hiukseni ovat ennenkin olleet punaiset, mistä syystä kaapeistani löytyi jos jonkinmoista purkkia ja purnukkaa jo entuudestaan. Muutaman täydennyksen ostin samassa yhteydessä tämänkertaisen kestovärini kanssa, ja tällä hetkellä varastoni näyttävät tältä. Toki joitakin noista löytyy muutamakin tuubi, mutta selkeyden vuoksi vain yksi jokaista lajia kuvassa.

MASKIT

Ensimmäisenä hiusmaskit. Vasemmalla näette KC Professionalin Colormaskin sävyssä Pepper. Tämä on lempparini näistä kolmesta, ja siksi tätä tuleekin käytettyä eniten. Tätä siis levitetään pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin ja ohjeen mukaan annetaan vaikuttaa 5-10 minuuttia. Itse olen antanut vaikuttaa kauemminkin, sillä tämä on samalla korjaava hoito, eli ei vahingoita hiusta vaan oikeastaan päinvastoin. Tätä käyttäessä hiuksista tulee kirkkaanpunaiset, eli juuri sellaiset kuin niiden haluan olevankin.

Keskellä taas on Crestol Professionalin Colorgloss sävyssä Rubiininpunainen. Tästä minulla on myös sävy Kirsikanpunainen. Enemmän pidän tuosta kirsikanpunaisesta, mutta rehellisesti sanoen tämä on huonointa maskia, mitä olen käyttänyt. Jostain syystä se ei vain toimi hiuksiini, mutta luulen, että joillekin tämä sopii muita paremmin. Niin kuin nämä kaikki, tämäkin levitetään puhtaisiin, pyyhekuiviin hiuksiin hoitoaineen tavoin, ja annetaan vaikuttaa noin 20 minuuttia, saa toki olla pidempäänkin.

Oikealla sitten on Biozell Professionalin Colormask sävyssä Chili Pepper. Tämä on ihan kelpo hiusmaski, samaa sarjaa jolla värjäsin vaaleanpunaiseksikin hiukseni. Käyttöohjeen mukaan tätä pidetään päässä 3-5 minuuttia, eikä pidempi vaikutusaika saa aikaan intensiivisempää sävyä, mutta tätäkin olen pitänyt pidempään päässäni, just in case. Tästä tulee lähes samanlainen sävy aikaiseksi, kuin tuosta ensimmäisestä.

MUUT

Sitten vielä nämä kaksi. Ensimmäisenä KC Professionalin Colormask Shampoo sävyssä Red. Niin kuin varmasti huomasittekin, tämä on samaa sarjaa tuon ensimmäisen maskin kanssa. Tätä käytetään ihan kuten jokaista shampoota, eli levitetään märkiin hiuksiin ja vaahdotetaan. Tässä pidempi vaikutusaika tehostaa sävyä. Tämä on ihan lempparituote tuon saman sarjan maskin kanssa. 

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä esittelen suosikkisuoravärini, joka on siis Crestol Professionalin Fantasy Colorgloss sävyssä Absolut Red. Tästä täytyy myöntää, etten ole varma olenko koskaan kokeillut juuri tätä sävyä. Muita näistä kuitenkin olen, ja yleensä ottaen olen ollut erittäin tyytyväinen tulokseen, toivottavasti myös tämän kohdalla. Tätä levitetään pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin, vaahdotetaan ja annetaan vaikuttaa 20-30 minuuttia. Tämäkin tuote on hoitava.

Käytän jotain näistä kerran tai kaksi viikossa, aluksi tietenkin lähes joka pesulla, koska pohjalla ei ole vielä niin paljon väriä. Koska mikään näistä ei tartu (ainakaan kunnolla) omaan väriini, näiden lisäksi värjään noin kuukauden välein kestovärillä, joista en kyllä yhtään tiedä minkä ostan seuraavalla kerralla, koska petyin niin kovasti Liven väreihin. Onneksi siihen on vielä aikaa, kun seuraavan kerran joudun kunnon värillä värjäämään!

IMG_305016481201581

Mitä piditte postauksesta? Oliko tästä hyötyä? Ja hei, jos tiedätte hyvän punaisen kestovärin, niin suositelkaa ihmeessä!

6. helmikuuta 2015

TUHANSIA KLIKKAUKSIA



Viimeisen postaukseni jälkeen kävijämääräni suorastaan räjähtivät käsiin. Keskiviikkona blogissani vieraili sen verran väkeä, kuin yleensä viikon aikana sekä entinen päivän kävijämääräennätyskin tuplaantui. Virheen tein -postaus lennähti suoraan luetuimpien ykköseksi, jättäen yli parinsadan näyttökerran välin toisena olevaan. Käynnit jatkuivat hurjina vielä seuraavanakin päivänä, vaikken silloin mitään postannutkaan.

Mutta miksi? En todellakaan osaa sanoa. En tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, en mainostanut blogiani sen enempää kuin yleensäkään. Toki jaoin postaukseni muun muassa Facebookissa ja Demin keskustelupalstalla, mutta niinhän mä aina teen. Ehkä syynä oli hieman harhaanjohtava otsikointi, ehkä ihmiset haluavat lukea toisten "epäonnistumisista". Se ynnä sama, kiitollinen olen joka tapauksessa jokaisesta klikkauksesta, se oli todella iloinen yllätys. Toivottavasti tämä on vasta alkua, haha!

5

Nyt olen täynnä Tarmoa (hehe...) ja valmiina panostamaan vielä enemmän tuleviin postauksiin. Pysytään tutkalla!

4. helmikuuta 2015

VIRHEEN TEIN



Olisihan se pitänyt arvata, ettei elämä taaskaan suju niin kuin Strömsössä. Sain nimittäin eräänä iltana oikein kuningasidean, että värjäänpä hiukseni punaiseksi. Seuraavana päivänä, kuin pisteenä iin päälle, löysin Tarun vanhat, hyvin vähän käytetyt punaiset klipsipidennykset, ja olin aivan varma, että se on merkki taivaalta. Heti seuraavana arkipäivänä lähdin kalastelemaan sopivan väristä hiusväriä ja löysinkin hyvän - tai niin ainakin luulin. 

Ryhdyin värjäyspuuhiin pelottomana, varmana siitä, että tulos on halutun tyylinen. Innoissani pesin värin hiuksistani ja käärin pyyhkeen kosteiden kutrieni suojaksi. Karu totuus iski päin kasvoja kuin kylmä, kuollut kala katsoessani peiliin. Parkuen huusin äitiä ja ties ketä auttamaan, mutta väri oli ja pysyi kauheana: oranssihtavan ruskeana. Värissähän ei mitään vikaa kenenkään muun kuontalossa ole, mutta olihan se melkoinen shokki kirkkaanpunaisia hiuksia tavoittelevalle. Luojan kiitos kaapin perukoilta löytyi muutama kirkkaanpunainen hiusmaski, jotka kiireen vilkkaa läträsin päähäni. Tulos ei vieläkään ollut se, jota lähdin tavoittelemaan, mutta kyllä tuhat kertaa parempi kuitenkin, kuin hiusvärin jäljiltä.

6 2 4

Tällaiset näistä nyt sitten tuli! Kuvissahan nuo näyttävät melko saman värisiltä, kuin pidennyksetkin, mutta totuus on toinen. Oikeasti väri on lähempänä paidan väriä, joka on viininpunainen, ei noinkaan oranssi, miltä se kuvassa näyttää. Vähän kaduttaa tuo värjääminen, mutta eipä voi mitään. Ehkä vielä joskus saan näistä oikeasti kirkkaanpunaiset, toivottavasti! Tästä lähin taidan värjätä jollain muulla, kuin Live Color XXL -väreillä!

Mitä mieltä ootte?

2. helmikuuta 2015

SUUSSASULAVA PAVLOVA



Eilen kauppareissulla se iski mieleeni kuin miljoona volttia: tahdon palkita itseni... kröhöm, no vaikka nyt hukkaan heitetyn kuukauden kunniaksi, tekemällä tuota maanmainiota herkkua, jonka otsikostakin voi lukea, nimittäin pavlovaa! Lausahdin ehdotukseni sisarelleni Tarulle, joka näyttikin heti asialle vihreätä valoa, joten eipä muuta kuin aineksia metsästämään. Ainekset löydettyämme rämmimme lähes juoksujalkaa kotia kohti puolimetrisessä hangessa, pavlovan kuvat silmissämme ja kuolat suupielissämme. Ja ai että se oli hyvää! Niin hyvää, etten voi olla jakamatta reseptiä teidän kanssanne.

AINEKSET 
Kuten kuvasta voitte lukea, pavlovan pohjaa (eli siis marenkia) varten tarvitsee neljä kananmunan valkuaista, kaksi ja puoli desilitraa sokeria ja ruokalusikallisen sitruunamehua. Ensiksi erotellaan valkuaiset keltuaisista ja kipataan ne sopivan kokoiseen kulhoon. Täytyy olla tarkkana, ettei keltuaista tule mukaan, sillä muuten marenki ei onnistu. Sitten vatkataan valkuaiset vaahdoksi, jonka jälkeen lisätään sokeri hitaasti, sekoittaen koko ajan samalla. Viimeisenä lisätään sitruunamehu. Lopputuloksena pitäisi olla kovaa vaahtoa, joka ei valu kulhosta pois, jos sen kääntää ylösalaisin. 

PAVLIS

Sitten levitetään taikina uunipellille mahdollisimman tasaiseksi, vaikka eipä tuo meidän omamme kovinkaan tasaisesti levittynyt, haha. Laitetaan se uuniin alatasolle noin 125-150°C ja annetaan olla noin puolitoista tuntia uunissa, kunnes marenki on tarpeeksi kovaa. Meidän marenkimme oli suunnilleen tunnin ja kaksikymmentä minuuttia uunissa, mutta koska itse pidän sellaisesta melko sitkeästä marengista, olisi vähempikin aika riittänyt.

TÄYTTEET

Kun marenki on valmista, lisätään päälle halutut täytteet. Meillä oli tällä kertaa säilykepersikoita, kiivejä, banaania ja tummia viinirypäleitä. Niiden alle laitoimme vatkattua kuohukermaa, jota meillä oli kaksi desilitraa, mutta suosittelen, että ostatte hieman isomman purkin, jos joskus tätä teette. Täytteeksi voi laittaa oikeastaan melkein mitä vain, siinä on vain mielikuvitus rajana. Joskus olemme laittaneet marjoja, joskus suklaata, joskus turkinpippureita. 

VALMIS

Ja voilà! Pavlova on valmis syötäväksi. Tämä meidän tekeleemme on aika järkyttävän ruma, mutta sitäkin maistuvampi. Yliarvioimme kiivien ja persikoiden määrän, joten siksi niitä ei riittänyt ihan koko kakun päälle, ja banaanit on siksi toisessa reunassa, koska Taru ei niistä pidä. Outo tyyppi, banaanihan on just paras hedelmä, vai mitä?

Aiotteko kokeilla tätä? Tai ootteko joskus itse tehneet pavlovaa? Minkälaisia täytteitä ootte käyttäneet?

1. helmikuuta 2015

MUSTA EI AINAKAAN TULE...

Usein kokeillessa jotain, vaikkapa uutta reseptiä, epäonnistuen siinä, tulee todettua ettei musta ainakaan kokkia tule. Tunnetustihan mä olen epäonnistumisen mestari, joten tuollaisia hetkiä on tämän 22-vuotisen elämäni varrelle mahtunut kerran, jos toisenkin. Tässä postauksessa kerron murto-osan niistä. Eli siis musta ei ainakaan tule...

Kokkia. Olen äärettömän huono ruoanlaittaja, ja usein delegoinkin tehtävän eteenpäin, jos mun pitäisi jostain syystä ruokaa tehdä. Kerran keitin kananmunia, ja ajattelin, että maustanpa ne valmiiksi, että maistuvat sitten hyvältä. Sen kummempia ajattelematta lisäsin keitinveteen suolaa. Kyllä, hyvinhän se imeytyi kuoren läpi.

Piirtäjää. En vain ymmärrä, miten jotkut saavat paperille ties mitä kaunista loihdittua. Tuntuu kuin ne kynät eivät tottelisi mua, vaan menisivät aivan eri kohtaan, kuin olin ne tarkoittanut. Tämä alla oleva kuva on valehtelematta paras, minkä olen ikinä piirtänyt. Ei mene hyvin, hah!

2015-02-01 14.40.27

Siivoojaa. No tähän riittää, kun sanoo, että näkisittepä mun huoneen...

Leivosten koristelijaa. Tässä on vähän sama, kuin piirtämisessä. Ei vain onnistu. Joulun aikoihin olisin halunnut tehdä suklaalla kuorrutettuja suolatikkuja, niin että olisin värjännyt suklaan siniseksi. Sulatin valkosuklaata ja lisäsin sekaan sinistä elintarvikeväriä. Ei tainnut mennä ihan niin kuin Strömsössä, sillä se suklaa vain paakkuuntui eikä sillä kyllä kuorrutettu enää mitään.

TIKKARIT

Laulajaa. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin kammoan esiintymistä yli kaiken, enkä varmaan saisi sanaa suustani, jos mikrofoni iskettäisiin eteen. Toiseksi laulaminen on taas sellainen juttu, mihin ei vain rahkeet riitä. Kuulisittepa mun lauluäänen, hah!

Opettajaa. Joskus olen yrittänyt selittää kavereilleni jotain matikan tehtävää tai kaavaa, eikä se ole millään mennyt perille. Turhaudun, kun joku ei osaa jotain, mitä itse pidän älyttömän helppona. Eikä mun kärsivällisyyteni millään riitä siihen, jos sama asia pitää selittää useampaan kertaan.

OPE

Siinä nyt oli muutamia. Ettei kukaan vain ymmärtäisi väärin, niin tämän postauksen tarkoitus ei siis suinkaan ole kieriä itsesäälissä, että en ole missään hyvä. Ja hei, katsokaa ja/tai kuunnelkaa tämä alla oleva biisi, jos ette ole sitä vielä kuulleet. Aivan mahtavaa (niin kuin Martti Alasen pomo sanoisi Kingissä) sarkasmin käyttöä, mä ainakin nauroin pissat housussa tälle, kun ensimmäistä kertaa kuulin, haha!



Onko teillä jotain asioita, joista olette todenneet, ettei teistä ainakaan sitä tule? Kertokaa ihmeessä mitä!