28. maaliskuuta 2015

TEINIVUOSIENI PELASTAJAT

1

Kuten silmänympärysrypyistänikin voi päätellä, olen jo ihan ikäloppu, lähestulkoon keski-ikäinen ja sen takia teinivuoteni ovat onneksi jo muinaishistoriaa. Eilen kuitenkin elin pienen palan teinivuosistani uudelleen. Olin nimittäin kls:n, nuoruuteni kuunnelluimman bändin keikalla. Hah, apua kuinka vanhalta mä kuulostan...

Taisi olla vuosi 2007, kun ensimmäisen kerran kuulin bändistä nimeltään kls. Olin pieni, angstinen kasiluokkalainen ja kamppailin teini-iän murheiden kanssa, jotka silloin tuntuivat aivan ylitsepääsemättömiltä. Silloin kls kolahti, löysi tiensä mun sydämeeni. Siinä tilanteessa tuntui, kuin laulut olisi tehty juuri mulle, juuri siihen tilanteeseen, jossa silloin olin.

Aikaa kului, mä kasvoin ja muutuin, mutta kls jäi. Se oli se, joka auttoi mua jaksamaan. Se oli se, mitä kuuntelin kun oli paha olla ja se oli se, mitä kuuntelin silloin kun olin onnellinen. Se oli se bändi, jonka keikat olivat viikkojeni tai kuukausieni kohokohtia. Se oli se, johon en koskaan kyllästynyt. Se on se, joka on kulkenut mun rinnallani melkein kahdeksan vuotta. Se on se, joka on ja pysyy.

3 2 6

Jos haluatte tutustua paremmin mun yhteen lempibändeistäni, tässä muutama linkki: Youtube-tili, nettisivu, Instagram, ja Facebook-sivu. Spotifystakin löytyy loogisesti nimellä kls.

Onko tämä bändi teille entuudestaan tuttu? Tai mikä on teille se bändi, joka on auttanut jaksamaan?

27. maaliskuuta 2015

KÖYHÄN MIEHEN GOPRO



Olen tainnut kertoakin jo joskus täällä, kuinka tahtoisin GoPro-kameran ihan vain sen helppouden takia. Se kulkisi vaivattomasti mukana paikasta toiseen ja sillä saisi taltioitua niin kuvia kuin videoitakin matkan varrelta. Voitte varmasti arvata, mikä on ollut syynä, etten ole sellaista vielä hankkinut? Raha, tietysti. Vaikka GoProt eivät niin hirveästi maksakaan, en ole raaskinut sellaista ostaa, sillä se ei niin tarpeellinen ostos olisi kuitenkaan. 

6

Nyt kuitenkin löysimme Tarun kanssa Keskiseltä köyhän miehen GoPron, eli Denverin vastaavan actionkameran. Tämä ei varmastikaan niin hyvä ole, kuin GoPron kamerat, mutta meidän käyttöömme varmasti ihan tarpeeksi hyvä. Hintaa tällä oli hurjat 49,95 euroa. Kiva yllätys odottikin kotona, kun huomasimme, ettei myyntipakkaukseen sisältynyt ollenkaan muistikorttia, eikä kameraa pysty käyttämään ilman. Nyt vain odotellaan, että saamme muistikortin tuohon, että pääsemme sitä kunnolla testailemaan.

7

Niille, jotka eivät tiedä, actionkamera on siis tuollainen pienen pieni kamera, jonka ympärille saa vesitiiviin suojan, joka mahdollistaa vedenalaisen videoinnin. Ja kuten jokaisella itseään kunnioittavalla selfien ottajalla, myös minulla on selfietikku, jonka päähän tuon saa kätevästi kiinnitettyä. Toki kameran muihinkin jalustoihin saa kiinni, jos niikseen tulee. Voin tehdä arvostelun tästä, sitten kun olen paremmin kerennyt tutustumaan tähän, jos teitä kiinnostaa?

Loppuun vielä pieni mainostus! Jos lukijakunnastani löytyy lapualaisia tai lähikunnissa asuvia, kannattaa tänään suunnata Lapuan urheilutalolle kello 19.00. Siellä esiintymässä ovat Vanamo ja kls. -nimiset bändit, joiden nimiä klikkaamalla pääsette heidän Spotify-artistiprofiileihinsa. Tässä vielä yksi lempibiisini kls:ltä



Onko teillä kokemusta actionkameroista, ja mitä mieltä olette niistä olleet? Niin ja hei, varmaan huomasittekin että suurensin hieman fonttikokoa. Pysynkö tässä vai muutanko takaisin pienemmäksi?

25. maaliskuuta 2015

YÖJUOKSUJA


Aika ironista oikeastaan, kuinka viimeisimmässä postauksessani julistan rakkauttani tätä blogia ja ylipäänsä bloggaamista kohtaan, ja sitten yllättäen hurahtaakin pisin aikaväli, mitä olen koskaan ollut bloggaamatta. Kuluvan viikon aikana olen juossut paikasta A paikkaan B ja välillä hypännyt jopa paikkaan C, ja kuvasaldokin lähentelee nollaa. Ne ajat, kun olen ollut ns. vapaalla, olen käyttänyt vain siitä nauttimiseen. Ehkä tämä on universumin keino yrittää estää minua bloggaamasta liikaa, sillä loppukuu on ihan yhtä kiireistä kuin tähänkin asti. Jos tämä on merkki, että tässä kuussa täytyy myös tulla tuo jo tutuksi tullut määrä postauksia, ei enempää, ei vähempää. Hah, no se ynnä sama, tässä sitä ollaan.

NAUTI

Tällä viikolla teen muutaman yövuoron sijaisena ryhmäperhepäiväkodissa, jossa äitini työskentelee. Eli käytännössä valvon yön siellä, vahdin etteivät lapset herää ja otan vastaan lapset, jotka tuodaan hoitoon aamulla. Aika simppeliä ja ehkä senkin takia hieman... no, tylsää. Ensimmäinen yötyövuoroni oli maanantaista tiistaihin yö, ja voi pojat kuinka väsytti kun viimein pääsin seitsemän aikoihin aamulla nukkumaan. Olin kuitenkin edellisenä aamuna herännyt jo kymmeneltä, enkä päiväuniakaan ollut nukkunut. Pysyin kuitenkin koko yön hereillä, hyvä minä!

ONNELLINEN

Tällä viikolla teen vielä kaksi muutakin yövuoroa, huomenna ja ylihuomenna. Saa nähdä kuinka niistä selviän, tänäänkin silmäni aukesivat jo kahdeksalta. Jos on jotain vinkkejä, miten jaksaa pysyä hereillä mahdollisimman kauan, tai miten voisi kuluttaa aikaa yövuoron aikana, saa toki kertoa! Viime yövuorossa luin kirjaa ja katselin Netflixiä, josta tulikin mieleen kuinka paljon mua ärsyttää How I Met Your Motherin viimeinen kausi. Jos et ole sitä nähnyt, etkä halua tietää mitä siinä tapahtuu, älä lue seuraavaa tekstiä. 

SPOILER! Koko kausi keskittyy Robinin ja Barneyn hääpaikkaan, muutamaan päivään ennen häitä, ja kuitenkin häät ovat vasta 22. jaksossa. Ei siinä vielä mitään, mutta kun he eroavat heti seuraavassa jaksossa, kun aikaa on vierähtänyt muutama vuosi. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun se Mother kuolee jossain vaiheessa, ja koko tarina kertookin oikeastaan siitä, kuinka Ted oli aina rakastanut Robinia, ja tahtoi lastensa siunauksen heidän suhteelleen. Kuinka rasittavaa. SPOILER!

Mitenkäs teillä menee? Ootteko te katsoneet HIMYM:in viimeisen kauden, ja mitä mieltä olitte siitä?

20. maaliskuuta 2015

OLEN RAKASTUNUT


Mul on kolme sanaa vain, kolme sanaa kaunista...

En vielä puoli vuotta sitten osannut kuvitellakaan, että näin pääsisi käymään. Hieman yli kuusi kuukautta sitten en nähnyt meillä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Totta puhuen olin vain julkisesti sulle naureskellut, vaikka pienessä mielessäni susta salaa hieman haaveilinkin. Jossain vaiheessa kiinnostukseni nousi niin korkeaksi, että aloite oli tehtävä. Pari kertaa kävin suhun salaa tutustumassa, etsimässä susta tietoa ja leikkimässä salapoliisia. Vihdoin otin sen ratkaisevan askeleen kohti sua. Mun oli tehtävä se, meidän suhde ei olisi voinut alkaa, jos en olisi aloitetta tehnyt. Sun vastaanotto tuli yllätyksenä, sillä sä otit mut niin avosylin vastaan. 

Aluksi mua hieman pelotti sun seurassa, olit niin uutta ja ihmeellistä, jännittävääkin. En tiennyt, miten mun olisi pitänyt olla, enkä uskaltanut olla oma itseni, enkä kertoa kaikkea. Kun aikaa kului, opin puhumaan sulle, kertomaan salaisuuteni ja haaveeni, ihan kaiken. Mä opin luottamaan suhun. Susta tuli se, jolle halusin ensimmäisenä kertoa, jos jotain tapahtui. Toisinaan en olisi malttanut pysyä housuissani siihen asti, että näen sut taas ja pääsen kertomaan päivästäni sulle. 

Ensin olin vain pikkuisen ihastunut suhun, mutta mitä enemmän aikaa kului ja mitä paremmin opin sut tuntemaan, sitä suuremmaksi tunteeni kasvoivat. Ja nyt, puolen vuoden jälkeen voin sanoa olevani täysin rakastunut. Kiitos rakas tästä puolesta vuodesta, mä todellakin toivon, että tämä on vasta alkua.

2015-03-20_09-37-18

Mä rakastan sua, www.maailmanauraamukana.blogspot.fi. Meidän yhteiseen aikaamme on mahtunut yli 760 kommenttia, yli 26 000 näyttökertaa ja jopa 60 rekisteröitynyttä lukijaa. Vau. Olen sanaton. Kiitokset ihan jokaiselle lukijalle, vierailijalle ja kommentoijalle, ootte mahtavia! 

19. maaliskuuta 2015

AIKOMUKSIA

2 3part2 5 6

Aioin tehdä tässä kuussa kivan musiikkipostauksen, johon aioin kuvata itse kuvat. Aioin kuunnella tässä kuussa mahdollisimman erilaisia kappaleita, jotta soittolistastani tulisi laaja. Aioin kuvata kivan kuvasarjan ananaksista, ja aioin tehdä niistä oman postauksen, johon aioin kirjoittaa kauniin tarinan. Aioin tehdä jotain erilaista tässä kuussa. Aioin olla hyvä bloggaaja.

En kuitenkaan tehnyt yllä olevia asioita. Kuvasin kyllä ananaksia, niin kuin näette, mutta ei siitä tullut niin laaja ja kiva kuvasarja kuin halusin. Musiikin saralla taas olen kuunnellut lähinnä Robinia ja Acoustic Afternoon -soittolistaa Spotifysta. Kuvia niihin ei ole tullut otettua, ja aika turhaa olisi tehdä musiikkipostaus pelkästään niistä kappaleista. Toivottavasti ette odottaneet maaliskuun soittolistaa, ettette joudu pettymään. Ehkä taas ensi kuussa teen sellaisen.

Mitä musiikkia te olette kuunnelleet tässä kuussa? Mikä on tämän kuun ehdoton suosikkibiisi?



18. maaliskuuta 2015

AAMUKAHVILLA

Tällä viikolla olen jokaisena aamuna herännyt viimeistään puoli kahdeksalta, vaikka sille ei ole ollut mitään syytä, enkä ole herätystä siihen aikaan laittanut. En ymmärrä mistä se johtuu, sillä niin kutsutun normaalin unirytmini mukaan nukkuisin monta tuntia pidempään, enhän töissä tai koulussa kulje. Tänäänkin pongahdin pystyyn kellon ollessa hurjat 7:15. Toisin kuin muina aamuina, tänään päätin käyttää hyödyksi näitä aamun tunteja kuluttaen aikani jotenkin järkevämmin, kuin Netflix- tai YouTube-videoiden katseluun.

Nousin, puin ja meikkasin itseni nätiksi ja nappasin kameran jalustoineen mukaani. Suuntasin terasille aamukahvikupposeni kanssa - tai tunnustetaan tässä välissä, että mukissa oli oikeasti vain vettä... - ja asettelin kameran sopivaan paikkaan. Siinä tovin jos toisenkin napsin kuvia itsestäni, mutta jälleen kerran kamerallani (kröhöm, siis Tarun kameralla...) oli jotakin minua vastaan, enkä näyttänyt yhtään kivalta ottamissani kuvissa. 

Toisaalta mua ei yhtään haittaa, ettei kuvat onnistuneet. Oli mukava viettää hetki hiljaisuudessa, kuunnellen joutsenten laulua ja katsellen kissojen leikkimistä. Vaikka sormet olivatkin syväjäässä vielä kauan sisälle tulemisen jälkeenkin, en valita. Jos saisin päättää nyt, tekisin saman uudelleen, sillä aina välillä tarvitsee aikaa vain itselleen, hiljaisuudessa. Kyllä maalla on mukavaa.

2015-03-18_10-38-26

Riittääkö teillekin näin kevään tullessa huomattavasti lyhyemmät yöunet? 

16. maaliskuuta 2015

LIPS ARE MOVIN



Niin kuin olen teille monta kertaa jo kertonutkin, olen siis huulipunafriikki. Rakastan kaiken värisiä ja kokoisia huulipunia, ja käytän niitä, vaikkei ne välttämättä niin hyvin sopisikaan. Siitä sitten sainkin idean kuvata muutamia huulipuniani huulissani tarkoituksenani kerätä niistä jonkinlainen kiva kollaasi. Ryhdyimme siis tuumasta toimeen, Tarun toimiessa jälleen kerran henkilökohtaisena avustajanani ja kuvien ottajana.

Turha varmaan edes mainita, ettei taaskaan sujunut niin kuin olin suunnitellut, sillä värit näyttivät kuvissa melkein saman värisiltä kaikki. Yritin niitä parhaani mukaan muokata erilaisiksi, minkä syystä ympärillä oleva ihokin muutti väriään ei-niin-luonnolliseksi. Oli myös yllättävän vaikea keksiä erilaisia ilmeitä, kun käytössä oli ainoastaan huulet. Yritin hakea tiettyihin väreihin tiettyä tyyliä, esimerkiksi nudehuuliin duckfacea ja vaaleanpunaiseen tuollaista bimboilmettä, mutta sekään ei niin hyvin onnistunut, haha. Tässä kuitenkin näyte aikaansaannoksestani, olkaa hyvät!

LIPSIT

Haha, mitäs tykkäätte? Näin asiasta moottorisahaan voin muuten kertoa, että on pikkuisen raivostuttavaa kun otsikosta ja sen alta löytyvä kappale soi kolmatta päivää repeatilla päässäni, enkä edes pidä kyseisestä kappaleesta. Jospa siitä pääsisin nyt eroon, kun on postauksen julkaissut sekä siirtänyt sen teidän päihinne soimaan, hahah! 

Käytättekö te huulipunia? Mikä on teidän lempparisävynne?

15. maaliskuuta 2015

LÄHTISITKÖ KANSSANI ROBININ KEIKALLE?


Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen, tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen...

Huh huh, ehkä mahtavin tunne ikinä on se, kun kirjautuu Bloggeriin sisään ja huomaa, että teitä lukijoita on tullut taas muutama lisää! Kiitos tuhannesti jokaiselle siellä ruudun toisella puolen, ootte mahtavia kaikki! Toivottavasti kukaan teistä ei asu seinänaapurinani, sillä viime päivinä Robin on soinut niin sanotusti luupilla mun korvissa ja varmasti sen takia myös naapureideni korvissa, haha. En vain saa tarpeekseni. Onko noloa olla 22-vuotiaana (16-vuotiaan) Robinin fani? No sama se, en välitä vaan olen vain! Varsinkin Robinin viimeisimmät kappaleet ovat olleet mielestäni aivan timanttisia. Olisi niin siistiä mennä Robinin keikalle, haluaisiko joku teistä lähteä mun kanssa? Anyone?

HOO MM GG YKSITYISKOHDAT

Kävimme eilen kuvailemassa Tarun kanssa, ja ihan mukavasti niitä kuvia muistikortille kertyikin. Julkaisukelpoisia ei kuitenkaan kovin montaa ollut, itse asiassa jokainen niistä taitaa löytyä tuosta yläpuolelta, haha. Pahoittelen, että taas on pelkkiä aurinkolasikuvia. Olin kyllä tehnyt kivan silmämeikin ja otinkin lasittomia kuvia, mutta sen nyt voi arvata millaisia niistä tuolla auringonpaisteessa tuli... Mutta en valita, mieluummin auringonpaisteessa kuvia aurinkolasien kanssa, kuin synkässä säässä ilman laseja, vai mitä? Tähän vielä piristykseksi pari normaalia kuvaa musta, olkaa hyvät! 

NORMI

Mitenkäs teidän viikonloppunne on mennyt?

13. maaliskuuta 2015

ONNI ON



Onnea on monenlaista. On isoa onnea ja on pientä onnea. Onni on mahtava asia, varsinkin isolla kirjoitettuna, täysillä nautittuna. Onni on nyt minussa ja minä onnessa, joten onneksi olkoon vain. Onnea tähän päivään ja tähän elämään tuo muun muassa nämä onnelliset asiat.

1

Hyvä musiikki
Hyvä leffa
  Hyvä kirja
Hyvä ruoka
  Hyvä juoma
Lempisarjasta ilmestyy uusi tuotantokausi Netflixiin 

ONNION2

Perhe
Jeesus
Ystävät
Kissat
Internet
Blogi ja bloggaus

ONNION

Kauan kadoksissa ollut tavara löytyy
Onnistuneet photoshootit
Lempivaatteet
Kotipäivä
Aurinko
Kevät

ONNION3

Mikä sut tekee onnelliseksi juuri nyt? 

11. maaliskuuta 2015

TÄÄ HYVÄ ON NÄIN



Tuo kappale kyllä kuvastaa niin hyvin mun tämän hetkisiä tunteita. Tää hyvä on näin. Mikään ei stressaa, mikään ei masenna, mikään ei ahdista. Vielä viikko sitten kuljin naama väärinpäin, stressasin kaikesta ja olin äärettömän väsynyt kaikkeen. Mikä sitten on muuttunut? Ei mikään. Samat stressinaiheet on olemassa, eivät ne ole mihinkään kadonneet. Mä vain olen onnellinen, enkä jaksa stressata juuri nyt mistään.

HYVÄON

Tänään kaivoin kauniin neonkeltaisen ratsuni talvivarastosta ja fillaroin lähikauppaan. Kyllä tuntui kivalta polkaista pyörä käyntiin pitkästä, pitkästä aikaa eikä tarvinnut varata kaupassa käyntiin niin paljoa aikaa. Ostin jotain Rainbowin halppispäärynälimsaa, kaadoin sen lasipulloon ja menin chillailemaan meidän terassillemme. En voi muuten olla ainoa, jonka mielestä kaikki maistuu paremmalta joko tölkistä tai lasipullosta, verrattuna muovipulloon tai juomalasiin! Kaikki maistuu vain jotenkin kesäisemmiltä. 

HYMY

Vitsit tuolla on lämmintä! Mittarin mukaan on vain +4 astetta, mutta ei todellakaan tullut kylmä näillä vaatteilla, pikemminkin päinvastoin. Haha, huomaa kyllä kuvien ja postausten määrästäkin, että fiilis on hyvä! Joskus tammikuussa postailin ehkä kerran tai kaksi viikossa, eikä niissä kovin montaa kuvaa ollut, ja nyt taas tämä taitaa olla jo kolmas postaus tällä viikolla, ja eletään vasta keskiviikossa. Toivottavasti tykkäätte lukea näitä näinkin usein. Nyt nappaan pakastimesta jätskin ja suuntaan takaisin terassille nauttimaan auringosta. Leppoisaa päivää teille!

Millainen päivä teillä on ollut? Nostaako kesän tulo teidänkin fiilikset kattoon?

10. maaliskuuta 2015

KUN SUT NÄÄN ALAN ÄNKYTTÄÄ



Mulla on nyt sellainen olo, että haluan postata jotain, vaikkei mulla oikeastaan ole mitään asiaa. Mutta tarvitseeko sitä nyt aina ollakaan? Tänään olen luukuttanut muutamia tuhansia kertoja tuota Spektin biisiä ja olen aivan koukussa! Spekti on muutenkin ehkä lempparein ikinä, vaikka en räppiä juurikaan kuuntele. Okei, ketä mä yritän huijata, kuuntelenhan mä nyt vaikka mitä. Musiikkimaku on muutenkin jännä juttu, kun yhdessä käänteessä et voi sietää jotain tiettyä laulajaa tai biisiä, ja hetken päästä kuunteletkin sitä taukoamatta. Nytkin Spotifyssani soi Rita Ora, enkä todellakaan nauti siitä, mutta ei se tällä hetkellä niin paljoa ärsytä, että jaksaisin vaihtaakaan.

Niinhän siinä taas kävi, niin kuin arvata saattoi, että se eilinen auringonpaiste ei ollut pysyvää. Tänään ainakin täällä Seinäjoella on vain satanut ja tuullut, aurinko ei ole näyttäytynyt kuin korkeintaan viiden minuutin ajan. Ei kuitenkaan menetetä toivoa toverit, kyllä se kesä sieltä tulee, vaikka välillä olisikin vähän synkempää. Ja pakko sen auringonkin on vielä näyttäytyä, koska ostin juuri eilen uudet aurinkolasit. Olen jo hetken aikaa etsinyt tuollaisia kivoja pyöreitä arskoja, ja eilen löysin sellaiset Seppälästä, jee!

CHICAGO 2015-03-09_10-22-52

Eilen ostin myös jotain kivaa uutuusmehujäätä, ja voi veljet se oli hyvää. Niin kuin kuvasta voi päätellä, se oli siis vesimelonin makuista ja tuo vihreä osuus maistui kirpeälle omenalle. Jätski oli aika makeaa, varsinkin tuo vesimelonin makuinen, joten jos ei makeasta tykkää, ei varmaan tuostakaan hirveästi välitä. Mun makuun se oli just soppeli. Nyt vain innolla odotan lämpimiä kesäpäiviä, jolloin voi mennä piknikille tai rannalle ja syödä tuota herkkujäätelöä!

Mitenkäs teidän alkuviikko on sujunut?

9. maaliskuuta 2015

CHASING THE SUN

SUN NELJÖ SMILE

Tänään on hyvä päivä. Pakko olla. Ei tällaista päivää voi heittää hukkaan valittamalla jostain turhanpäiväisistä asioista tai murehtimalla tulevaisuutta. Aurinko paistaa, tirppaset laulaa ja on lämmin. Okei, ehkä toi lämpöisyys johtuu auringonpaisteesta, meidänkin lämpömittari meni niin sekaisin, että se huitelee jo melkein +20 asteessa. Ehkä siellä ei ihan niin lämmintä kuitenkaan ole, haha. Se ynnä sama, olen täynnä energiaa! 

Ja mikä siisteintä, nyt on aurinkolasikelit! Vihdoinkin, rakastan aurinkolaseja ja käyttäisin niitä varmasti sisällä ja pimeässäkin, jos vain kehtaisin. Toinen mahtava juttu on se, että kadut ovat jo lähes joka paikasta sulaneet ja melkein kuivatkin, joten nyt uskaltaa taas kaivaa pyörän esiin varastosta, jes! Mä en nimittäin uskalla pyöräillä talvisin, kun tiet ovat jäässä.

Nyt ääni pääni sisällä suorastaan huutaa, että lähdepä Tanja ulos, käy ostamassa joku kesäinen juoma ja ehkä joku mehujää siihen kylkeen, ja ennen kaikkea nauti elämästä! Senpä siis teen, toivottavasti tekin!

Löytyykö sieltä muita, jotka ovat nääääin innoissaan auringosta ja kesän tulosta?

6. maaliskuuta 2015

LEFFAA JA PILALLE MENNYT MY DAY

TAIKAPILLI PRINSESSA2 LIMU

Mun oli varmaan tarkoitus tehdä joku my day-tyyppinen postaus eilisestä, mutta se vähän kusahti, niin kuin niillä on tapana. Tässä taitaa olla ainoat kuvat, jotka eilen otin. Heheh, heikosti menee. Mutta voisinhan mä yrittää tarinoida jotain, jos sekään nyt luonnostuu. Yritetään nyt ainakin.

Torstaiaamuna herään poikkeuksellisen aikaisin, siis ottaen huomioon normaalin unirytmini, jolloin yleensä nukun pitkälle iltapäivään saakka. Laiskottaa kuitenkin niin kovasti, että jään makoilemaan sänkyyn toviksi jos toiseksikin Netflix hyppysissäni. Katson Gossip Girliä ties monennettako kertaa, toki ensimmäistä kertaa niin, että tiedän kuka se GG on. Parin jakson jälkeen vääntäydyn ylös sängystä ja luon suoran näköyhteyden huoneessani olevaan peiliin. Naurahdan ajatukselle, jonka mukaan nainen on kauneimmillaan juuri herättyään. Ei vahvasti mene.

Saan kuningasidean lähteä elokuviin katsomaan - mitä muutakaan kuin - sitä niin kovasti kehuttua Luokkakokousta. Ehdotan tätä Tarulle, ja tarkistamme vapaiden lippujen tilanteen. En ole koskaan ennemmin varannut etukäteen lippuja leffaan, ja vaikka nyt olimme jo montaa tuntia aiemmin asialla, emme saaneet lippuja enää vitosriviä kauemmaksi. Varaamme liput ja kävelen keittiöön. Silmiini osuu eilen kaupasta bongaamani taikapillit, ja pakkohan sellainen on aamupalaksi juoda. Oletteko tekin pienenä juoneet noita?

Alan meikkaamaan ja hermostun otsalla roikkuviin hiuksiin. Nappaan käteeni lähimmän pannan, joka osoittuukin kruunuksi, jonka sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi kavereiltani. Päässä alkaa soimaan Sini Sabotagen biisi Kaikkihan me ollaan prinsessoi ja naurahdan itsekseni. Pakko ikuistaa tämä tapahtuma. Ehkä ei ollut fiksu veto ottaa selfietä ikkunan edessä juuri silloin, kun naapureillamme on jokin yleinen roskien ulosvientiaika. Ainakaan kruunu päässä. Katseita, niin paljon katseita.

Lähdemme kohti keskustaa ja käymme kiertämässä H&M:n. Löydän pari huulipunaa, ja useampikin olisi mukaan lähtenyt, jos rahatilanne antaisi periksi. Rakastan huulipunia. Haemme K-marketista vähän eväitä leffaa varten ja suuntaamme elokuvateatterille. Olemme paikalla 40 minuuttia ennen esityksen alkua, ja joudumme jonottamaan hetken aikaa pihalla. Ei siis siksi, etteikö ovet olisi olleet auki, vaan siksi, että väkeä oli kuin markkinoilla. Ostamme Paavo Pesusieni-limut, jotka mainostavat olevansa ananaksen- ja vaahtokarkinmakuisia?!

Leffa alkaa ja pian jo päättyy. Pakko sanoa, että olen hieman pettynyt. Olihan se ihan hyvä, mutta odotin paljon parempaa mainosten ja kavereiden kehujen perusteella. Käpsyttelemme kohti kotia, ja tuskainen matka olikin, kiitos kantapäiden rakkojen. Vihdoin pääsemme kotiin, katsomme Salkkarit ja pari jaksoa HIMYM:iä ja sen jälkeen painun pehkuihin. Niin kuin nytkin. Hyvää yötä!

Ootteko nähneet tuota Luokkakokousta? Mitä mieltä olitte siitä? Ja mitä tykkäsitte tämän tyylisestä postauksesta, nähdäänkö näitä jatkossakin?

4. maaliskuuta 2015

NÄIN SELÄTÄT KEVÄTMASENNUKSEN


Vaik sataa räntää, mä en jaksa välittää...

Osa teistä varmaan muistaakin, kun syksyllä kerroin kuinka syksyisin olen aina täynnä energiaa mutta kevään tullen en saa mitään aikaiseksi ja kaikki vaan ahdistaa ja masentaa. En usko, että olen ainoa jolle näin käy, koska onhan kevät aika stressaavaa aikaa kaikkine kirjoituksineen, kesätyö- ja opiskelupaikkahakemuksineen ja samaan aikaan sää ulkona vaihtelee räntäsateesta auringonpaisteeseen ja siitä pakkasen puolelle taas. Keräsin tähän nyt muutaman keinon, millä voi selättää, tai ainakin helpottaa orastavaa kevätmasennusta. En toki väitä, että nämä toimisivat kaikille, mutta itselleni näistä on ollut edes vähän hyötyä!

Osta kukkia. Itse en kukista edes niin paljoa pidä, enkä todellakaan ole mikään viherpeukalo, mutta ostin kuitenkin kimpun tulppaaneja lähimarketista. Ja kyllä, ne ovat piristäneet mua tuoden kivan värin muuten niin värittömään sisustukseen.

Kylve valossa. Siis nimenomaan luonnonvalossa. Nyt kun viimeinkin päivässä on valoisia tunteja enemmän kuin kaksi, on aika nostaa pimennysverhot ja sälekaihtimet pois ikkunoiden edestä ja antaa valon tulvia sisään. Vaikka aurinko ei paistaisikaan, valosta kuitenkin saa energiaa ja päivä on taas hieman parempi!

TULPPAANI

Syö hedelmiä. Hedelmistä saa runsaasti vitamiineja ja se jos mikä auttaa jaksamaan. Ja hei, kuka nyt ei tykkäisi mehukkaista mangoista ja herkullisista ananaksista? 

Tee soittolista täynnä kesäisiä biisejä. Mikä olisikaan kivempaa, kuin jammailla letkeiden kesäbiisien tahtiin? Esimerkiksi yllä oleva Kasmirin biisi on todella hyvä kipale tuomaan kaivattua kesäfiilistä!

Siivoa viimeiset joulukoristeet pois. Vaikka kynttilät ja jouluvalot ovatkin kivoja, jossain vaiheessa on aika jättää ne kaapin perälle odottamaan syksyä ja nostaa tilalle jotain kesäisempiä koristeita.

PicMonkey Collage

Vaihda huoneesi tai asuntosi järjestystä. Kuinka helpolla saakaan aivan erinäköisen sisustuksen, kun siirtää vaikkapa sängyn ja pöydän paikkaa keskenään!

Käytä värejä. Vaihda pirteän väriset lakanat tai verhot, lakkaa kynnet söpön värisiksi, pukeudu värikkäämmin. Värit piristävät niin paljon, varsinkin kun pihalla ainakin vielä on todella harmaata.

MI

Suunnittele kesää. Tee itsellesi summer bucketlist, eli lista asioista, joita haluat tehdä tai kokea kesällä. Netti on pullollaan ideoita kuinka voi viettää unelmiensa kesän, sieltä vaan lisäämään sopivia kohtia omaan listaan!

Ole vaan. Ei aina tarvitse jaksaa ja joskus tekeekin hyvää vain hengähtää, unohtaa kaikki stressinaiheet ja ottaa vain aikaa itselle. Ei maailma siihen kaadu, jos et juuri tänään hoidakaan kaikkea, mitä pitäisi. Huomenna on taas uusi päivä, ja pienen irtioton jälkeen arkiset hommat sujuvat paljon paremmin!

Löytyykö sieltä ruudun takaa muita kevätmasistelijoita? Mitä ovat teidän neuvonne masennuksen ehkäisemiseen?


2. maaliskuuta 2015

MIND = BLOWN



Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä tajuatte jotain, mikä olisi pitänyt olla päivänselvää aina? Tai kun tajuatte, että olette koko elämänne ajan luulleet väärin jonkin asian, ja teille selviääkin karu totuus? No, mulle se on ainakin enemmän kuin tuttua. Tähän postaukseen keräsin muutamia sellaisia asioita, joiden tajuamisen jälkeen tajuntani on räjähtänyt ja mieleni mullistunut. Mukana on myös muutama pähkinä purtavaksi, eli kysymyksiä, joihin en ole keksinyt vastausta.

Tove Jansson oli nainen. Tämä valkeni minulle silloin, kun hän kuoli ja lehdessä oli hänen kuvansa. Toki olin tuolloin pieni ala-astelainen, enkä sen kummemmin ollut asiaa edes ajatellut, mutta jostain syystä olin luullut, että tuo Muumien luoja, kaikkien lasten sankari, olisi ollut mies.

N... Y... T... muodostaa sanan nyt. Olin hämmästyttävän vanha tuon tajutessani, ja silloin olisin tahtonut vain vajota maan alle häpeäni kanssa. En varmasti olisi sitä tajunnut vielä silloinkaan, jollen olisi nähnyt sitä kirjoitettuna.

CatCat tulee sisarusten sukunimestä Kätkä. Tämä on luultavasti viimeisin asia, joka on mieleni puhaltanut. Luin Iltasanomista jutun CatCatista, ja siitä jutusta selvisi ensinnäkin se, että he ovat siskoksia keskenään ja toiseksi se, että heidän sukunimensä oli Kätkä.

Elastinen tarkoittaa kimmoisaa. No tämänhän nyt varmasti kaikki tiesikin, mutta Elastisen oikea nimihän on Kimmo Laiho. Kimmoisa.

Anjovis on kala. Tämä selvisi mulle vasta, kun katsoin Papananaaman videon mielen puhaltavista faktoista. Olen luullut, että anjovis olisi jokin mauste. 

Aakkoset ja Tuiki, tuiki tähtönen on samalla melodialla. Myönnä, aloit mielessäsi hyräilemään niitä todistaaksesi tuon paikkaansa pitävyyden.

Maa ja ilma muodostaa yhdessä sanan maailma.

Metallimusiikkia sanotaan metalliksi, koska se on raskaampaa kuin rock, samoin kuin metalli aineena on raskaampaa kuin kivi. Vai onko..? 

MITÄ MITÄ2

Sitten muutama aivoriihi. Millä kielellä henkilö, joka on ollut syntymästään asti kuuro ajattelee? Näkeekö sokeat unia? Tai näkeekö eläimet unia? Mitä jos pesukoneet syövät myös muita vaatteita sukkien lisäksi, mutta vain sukat huomataan, koska ne kulkevat pareittain? Jos tefloniin ei tartu mikään, miten se on saatu kiinni pannuun?

Ja viimeinen, joka on vaivannut mieltäni jo monen monta kuukautta. Kun sanotaan, että elämässä on ylä- ja alamäkiä, kumpi näistä on hyvä asia ja kumpi huono? Voisin kuvitella, että ylämäki olisi sitä raskasta aikaa, kun edessä on haasteita, joita pitää ylittää, mutta taas alamäessä mennään alaspäin, eli pohjalle. Jos joku osaa perustella tuon mulle niin, että olen tyytyväinen vastaukseen, tarjoan vaikka kahvit.

Heittäkää toki muitakin tajunnan räjäyttäviä faktoja tai muita outouksia kommentteihin, niitä on aina kiva lukea!