28. toukokuuta 2015

RISTEILYHERKKUJA KOTOA KÄSIN



Kuinka moni teistä on risteilyllä käydessään ostanut kahvilasta ihanan, ihanan katkarapuvoileivän? No, minä ainakin olen, silloin harvoin kun olen risteilyllä käynyt. Olemme myös tehneet niitä itse kotona, oikeastaan niin kauan kuin muistan, aina muutaman kerran vuodessa. Muutama päivä sitten jostain mieleeni tupsahti taas kuva katkarapuvoileivästä, ja voi pojat, se oli menoa se. Oli aivan pakko ostaa tarvikkeet niihin!

1

Askartelimme näitä Tarun kanssa aimo annoksen, oikeastaan niinkin paljon, että hieman alkoi jo tökkimään näiden maku, heh. Kuitenkin nämä ovat yksi suosikkiherkuistani, ja vaikka usein kysynkin "onko mitään parempaa kuin x", tällä kertaa tarkoitan sitä: Onko mitään parempaa, kuin katkarapuvoileivät? Vastaus: ei ole.

3

Näihin on varmasti olemassa useita ohjeita, mutta päätin nyt jakaa tänne meidän tapamme valmistaa näitä herkkuleipiä. Eli tarvitset paahtoleipää (voi toki olla muutakin leipää, ihan oman maun mukaan), hieman voita/margariinia leipien voiteluun, salaatinlehtiä, kananmunia, herkkumajoneesia, katkarapuja ja koristeeksi sitruunaa.

Ensin laitetaan kananmunat keittymään ja samalla voi alkaa voitelemaan leipiä. Voita laitetaan, että salaatti pysyisi paikoillaan. Kun leivät on voideltu sekä munat keitetty ja jäähdytelty, ruvetaan heittelemään täytteitä päälle. Tähänkään ei ole mitään tiettyä järjestystä, mutta me olemme laittaneet ensin salaatin, sen jälkeen kananmunaviipaleita, sitten majoneesia, sen päälle katkaravut ja koristeeksi sitruunasiivun. Sitruunaa kannattaa myös vähän puristaa leivän päälle tuomaan makua.

2

Ja kas noin! Leivät ovat valmiit. Jotkut laittavat leivät hetkeksi jääkaappiin makuuntumaan, mutta me nälkäiset pistelimme niitä poskeen heti niiden valmistuttua. Jälkiruoaksi askartelimme äärettömän hyviä valkosuklaaunelmia mansikoilla, joiden ohjeen bongasin ihanan Hennan blogista! Käykää tsekkaamassa ohje täältä (klick). Tuo oli niin hyvää, vaikkakin todella makeaa, ei sitä pystynyt paljoa syömään. Mutta suosittelen kyllä tekemään, ihan näitä molempia!

4

Oletteko te kokeilleet näitä kumpaakaan? Ja mikä on teidän ykkössuosikkiherkkunne? Reseptejä kehiin, niin pääsen testailemaan!

26. toukokuuta 2015

PARTY HARD



Viime lauantaina olin tämän kesän ensimmäisissä juhlissa. Todennäköisesti juhlat jäävät myös kesän viimeisiksi, sillä suurin osa ystävistäni on jo valmistunut eikä häitäkään ole tiedossa. Tai niin no tietysti jos joku teistä tahtoo mut juhliinne, niin kutsua vaan tulemaan, haha. Lauantaina oli siis ihanan Marian valmistujaisjuhlat, kun hän valmistui lastenohjaajaksi. Oikein mukavat juhlat oli ja hyvää ruokaa, nam!

11111

Tällainen tanttu mulla oli päällä siellä. Pienoinen vaatekriisi meinasi iskeä vaatteita miettiessä, vaikka olisihan mulla ollut vaikka mitä, mutta kun mikään ei tuntunut tai näyttänyt hyvältä. No jaa, en tiedä näyttikö tuokaan, ei taida oikein imarrella mun kurvejani, hah. Ai niin, hiuksistani vielä sen verran, että äiti kysyi pääni nähdessään, että meinaanko todella mennä sellaisilla hiuksilla noihin Marian juhliin. Oh well.

Ostin tuon hameen ihan täältä Seinäjoelta, Halosen alakerrasta. Hintaa taisi olla hurjat 19,95e, mutta laatu onkin sen mukainen. Ei muuten ollut yhtään myyntihenkinen myyjä siellä! Yritin ensiksi jutella hänelle siitä, mikähän paita tuon hameen kanssa sopisi, ja hän totesi jotain tyyliin "nykyäänhän voi yhdistellä melkein miten vain." Jos mä olisin ollut siinä myyjän tilalla, mä todennäköisesti olisin suositellut jotain heidän liikkeestään löytyvää toppia. Sitten olin jo maksanut ostokseni, mutta hän vielä pakkasi niitä pussiin, niin huikkasin Tarulle innostuneena, että "kato kuinka hienot korvikset!" ja pyörittelin sormissani kassalla olevia korviksia. Käännyin myyjän puoleen, ja odotin hänen kysyvän, ostanko nekin vielä, mutta ei. Hän sanoi vain "kiitos, hei!"

121212

Vähän siisti juttu muuten, että Ilta Musicin Oi taivainen Isä -biisi oli viime viikolla Suomen virallisen latauslistan sijalla 5! Mieletöntä ajatella, että meidän seurakunnasta lähtenyt kappale on noussut noin korkealle sijoitukselle, vaikka "kisassa" mukana on niin paljon biisejä ympäri maailmaa! Näin se homma vain toimii, hihi.

Mitäs tykkäätte asustani? Entä onko teillä tulossa juhlia kesälle, omia tai muiden?

24. toukokuuta 2015

ELÄMÄLTÄ TURPIIN SAIN



Ja harmittaa. Oon niin monta kertaa tämän todennut, mutta en näköjään ikinä opi. Yllättäen harmitukseni koskee jälleen kerran hiuksiani ja sitä, kuinka olen ne tällä kertaa onnistunut pilaamaan. Miten voikin joka siunaaman kerta epäonnistua, kun yrittää loihtia jotain uutta kivaa hiuksilleen. Ai ai ai, ai ai ai, mua niin kismittää.

Kävin viikolla Hairlekiinissa ostamassa hiusvärin ja kyselin siellä myyjältä vinkkejä, miten saisin haluamani hiukset. Näytin myyjälle vinkiksi tätä kuvaa (klick), ja tiedustelin, onko mahdotonta saada sinisistä hiuksistani sellaisia. Tämä myyjä sanoi, että ei ole mitenkään mahdotonta, riittää kun värinpoiston tekee ja laittaa sitten päälle harmaan värin, johon on sekoitettu muutama tippa mustaa Colormaskia. Ja sanoipa hän vielä, että on parempi, jos harmaan alle jää sininen sävy, että se vain parantaa väriä ja pysyvyyttä. Ai ai ai, ai ai ai, mua niin ärsyttää.

1

Niin no tuota, eipä nuo kovinkaan paljoa muistuta näyttämäni kuvan hiusväriä. Ensinnäkin tyvi jäi tuollaiseksi vaaleankeltaiseksi, vaikka sinne laitoin pelkkää mustaa Colormaskia, jotka yleensä on tarttuneet kellertäväänkin vaaleaan. Sitten tuo vihreä/sininen puskee vain harmaan läpi, saaden värin näyttämään ihan homeiselta. En nyt tiedä, mitä tälle tekisi. Kaduttaa, varsinkin kun katsoo kuvia, joissa hiukseni ovat vielä siniset. Mutta sehän hienous tässä onkin, eli jos laittaisin sinisen tähän päälle, väri olisi vielä kauheampi kuin nyt. Voi voi tätä elämää, hirveää. 

2

Ehkä huomasittekin, että olen myös leikannut hiuksiani. Yritin bongata Seinäjoelta jotain hyvää ja budjetilleni sopivaa parturia, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän. Totesin, ettei hiuksiani enää leikkauksella pysty enempää pilaamaan, joten uskalsin luottaa kutrini äitini käsiin. Ja ihan hyvä, että luotinkin. Sain ilmaiseksi ihan soppelin leikkauksen, en ainakaan vielä ole löytänyt näistä mitään vikaa. Kivaa, kun hiukset tuntuvat pitkästä aikaa hyväkuntoisilta. Ainakin hetken. Hei, varo ettet naura liikaa niin, turpasauna koittaa kuitenkin. Vaik elämä on kaunista, aina sitä vastustan.

Mitä mieltä te ootte? Olisiko kannattanut pysyä sinisessä (olisi), vai onko nämä paremmat (ei)?

22. toukokuuta 2015

ONNEKSI OLKOON



Törmäsin joitakin aikoja sitten kivaan ideaan Jennin blogissa (Jenni's lullaby) kiitollisuuspäiväkirjasta. Lyhykäisyydessään kyse on siis siitä, että joka päivä kirjaa ylös muutaman asian, josta on saanut olla kiitollinen sinä päivänä. Itse en ihan tuolla tavoin aio tätä toteuttaa, vaan päätin, että kerään tänne blogiin tietyin väliajoin asioita, joista olen kiitollinen. 

Kiitollisuuttahan voi olla eri asteista, esimerkiksi suurta kiitollisuutta kouluun pääsystä, tai vähän pienempää kiitollisuutta vaikkapa hyvästä säästä. Mielestäni kaikki kiitollisuus on kuitenkin yhtä tärkeää ja onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään, mistä kaikesta on kiitollinen. Erityisesti silloin, kun kaikki tuntuu menevän pieleen ja elämän olevan aivan kauheaa, on kiva huomata, ettei kaikki niin huonosti olekaan. Tässä muutamia asioita, joista mä olen juuri tällä hetkellä kiitollinen. 

1

Onnea on:
Tarjeta pihalla ilman takkia aamukahdeksalta
Auringonpaiste pilvettömältä taivaalta
Uudet kaverit ja ystävät
Löytää uusi biisi joka iskee täydellisesti siihen hetkeen
Nukkua pitkään sunnuntaiaamuna
Tieto siitä, että kaikki lopulta järjestyy
Kylmä juoma kuumana päivänä
Alkava viikonloppu
Tuleva kesä
Uusi suloinen paita
Hiljainen ja rauhallinen aamukahvihetki
40 000 näyttökerran rikkoutuminen

2

Mistä sä oot just nyt kiitollinen? 

19. toukokuuta 2015

HYMYJÄ MAANANTAIAAMUNA


Eilen kävelin Seinäjoen keskustassa aamukahdeksalta ja pistin merkille erään asian. Jokainen ihminen, joka tuli mua vastaan hymyili. Siis hymyili, maanantaina ja vielä aamukahdeksalta? Piti hieraista viimeisetkin unihiekat silmistä ja katsoa uudelleen. Kyllä vain, hymyjä siellä, hymyjä täällä. Ajattelin, että Seinäjoella on täytynyt viikonlopun aikana tapahtua jotain äärettömän siistiä, kun ihmiset ovat niin fiiliksissä tuollaiseen aikaan. Ja niinhän sitä totisesti tapahtuikin!

DO

Nimittäin Springfest'15 jylläsi viikonlopun ajan Vellamonrinne ykkösessä! Koska teistä ei varmasti kaikki tiedä, mistä oikein puhun, niin Springfest oli siis Seinäjoen Helluntaiseurakunnan nuorten, eli Seinäjoen ILLAn järjestämä tapahtuma, joka oli suunnattu nuorille, mutta toki paikalla oli ihan kaiken ikäistä porukkaa. Tapahtuma kesti perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään ja piti sisällään muutaman kohtaamisen, talk shown, brunssin ja Biniyamin keikan.

DAN

Perjantai-iltana tapahtuma pyörähti käyntiin kahdeksan aikaan. Toki siihen alkuun vaaditaan se tuttu helluntaivartti, mutta sehän nyt oli odotettavissakin, haha. Ensimmäisessä kohtaamisessa puhumassa oli tapahtuman pääpuhuja, Hillsong Lontoon nuorten aikuisten pastori, Dan Watson ja hänen tulkkinaan toimi Joona Rantanen. Dan piti innostavan puheen siitä, kuinka Jumala ei hylkää meitä vaikka joutuisimme millaiseen sotkuun. There's no message without mess.

Ja niinhän luvataan myös ILTA Musicin uunituoreessa, perjantaina julkaistussa sinkussa, "ei hylkää, vaan kantaa, Hän anteeksi antaa."  Kyseinen kappale on muuten vieläkin iTunesin kolmannella sijalla! Ei huono, vai mitä? Ensimmäisen kohtaamisen jälkeen saimme kuulla upeaa musiikkia, kun uusi räpin lupaus, Biniyam, kipusi lavalle. Siltä kaverilta ei kyllä taitoja puutu!

BINI

Lauantaina päivä starttasi upealla brunssilla - tai oikeastaan kahdella, jotta jokainen halukas pääsisi nauttimaan pöydän antimista - ja voin kyllä kertoa, ettei sen jälkeen näläntunne päässyt yllättämään! Brunssien jälkeen Seinäjoen oma nuorten pastori Pekka Perho selitti meille, kuinka ihmisen elämä on kuin perhosella, eli aluksi on toukkavaihe, sitten kotelo ja vasta sen vaiheen jälkeen kuoriutuu perhonen. Jo toukkavaiheessa sen sisälle on iskostettu kutsumus lentää, mutta se onnistuu vasta, kun kotelosta kuoriutuu perhonen. Samoin on ihmisen elämässä, meillä on kutsu alusta asti, mutta emme voi lähteä toteuttamaan sitä, ennen kuin olemme täysin valmiita. Mun mielestäni todella hieno vertaus!

Seuraavaksi saimme nähdä ja kokea jotain aivan uutta Seinäjoen ILLAn historiassa, nimittäin Late night with Ville Pitkänen -keskusteluohjelman. Sen aikana pastorimme Ville haastatteli eri ihmisiä rennolla, mutta asiallisella otteella, eikä naurusta välillä meinannut tulla loppua. Lauantai-ilta huipentui kohtaamiseen, jossa Dan mahtavan puheen vaihtokaupasta, jossa annamme syntimme Jeesukselle ja saamme vaihdossa armon. Kun on synti vastaan armo, armo voittaa aina.

DD

Sunnuntaina saimme kokea vielä yhden kohtaamisen, jossa Dan kertoi Lasaruksen tarinan (Joh. 1:1-39). Lasarushan oli se, kenet Jeesus herätti henkiin kuolleista, hän oli ollut kuolleena jo muutaman päivän. Dan selitti, mitä voimme oppia Jeesuksesta tuon tarinan kautta. Tarinasta käy ilmi, että Jeesuksella on valta, intohimo ja suunnitelma. Oli täysin suunniteltua, että Lasarus ehti olla kuolleena jo useamman päivän, ennen kuin Jeesus herätti hänet henkiin ja se oli se, että ihmiset saisivat nähdä ihmeen ja uskoisivat sen kautta. Kaikista hienointa on se, että Hän on nykyään täysin samanlainen, yhtä voimallinen, yhtä intohimoinen, yhtä suunnitelmallinen. Just sua ja just mua kohtaan.

BIN

Oliko joku teistä tuolla tapahtumassa? Tai ootteko käyneet vastaavissa? Olisi kiva tietää mielipiteitä tuollaisista!

17. toukokuuta 2015

GRILLAUSKAUSI AVATTU


Oletteko nähneet niitä Lidlin Grillimaisterin Grillauskielto-mainoksia (klick), joissa porukka ensin iloisesti grillailee ja sitten uutisissa kerrotaankin, kuinka grillaaminen on nyt lailla kiellettyä? Mun mielestäni se vanha mies on niin symppis, kun häneltä alkaa kyyneleet valumaan pitkin poskea tuon uutisen kuullessaan. Niin suloinen. Kuitenkin se mainos sai mut himoitsemaan grilliruokaa niin paljon, että kävin kaivamassa pienen pallogrillimme varaston nurkasta ja kannoin sen kipeän selkäni kanssa terassillemme ja tuikkasin - tai siis Taru tuikkasi - sen tuleen.

2

Meinasin ensin kirjoittaa otsikoksi, että grillikausi avattu, mutta sitten tajusin, että olenhan mä pitkin talvea käynyt hakemassa ruokaa läheiseltä grilliltä, joten piti muuttaa se grillauskaudeksi. Kun grillaushimo iski, kaikista vaikeinta oli päättää, mitä sitä oikein grillaisi. Olisi tehnyt mieli kaikkea mahdollista, haha. Päädyimme kuitenkin perusgrilliherkkuihin, eli makkaraan ja kanaan sekä ruokajuomana oli tietysti tämän hetken ehdotonta ykköslempparilimsaa, Jaffan vihreää mandariinia. Kylkeen vielä hieman coleslaw-salaattia ja mango- ja omenakuutioita. Oi pojat, se oli hyvää!

3 4

Grillailun lisäksi viime päiviini on kuulunut tiiviisti Seinäjoen ILLAn tapahtuma, Springfest, mutta siitä luultavasti kirjoittelen lisää myöhemmin, kun olen kerennyt käymään kuvat läpi ja muokkaamaan ne. Sen vain sanon, että ILTA Musicin ensimmäinen sinkku, Oi taivainen Isä, komeilee tällä hetkellä Suomen iTunesin ladatuimpana biisinä! Siis y k k ö s e n ä, meidän Seinäjoen ILLAn tuottama ja erään meidän nuoren, Arttu Koskenrannan kirjoittama biisi!! Jos tahdot tietää, millaisesta biisistä on kyse, käy ostamassa omasi täältä (klick) alle eurolla!

Mikä on teidän ehdoton grilliherkkunne? Ja ratkaistaanpa yhdessä tämä kysymys: tuleeko grillimakkaraan sinappia, ketsuppia, molempia vai ei mitään?

13. toukokuuta 2015

SEKAVIA KUULUMISIA



Melkein hävettää tulla postailemaan tänne lähes viikon tauon jälkeen. Yllättäen taas pidempää taukoa tuollaisen postauksen jälkeen, jossa olen vannonut rakkauttani bloggaamista kohtaan, haha. Nyt teen parannuksen, ainakin jonkinasteisen, ja päivittelen vilkasta elämääni hiukkasen. Ironian voisi kuulla äänessä, jos tätä jorinaani ääneen kertoisin, sillä todellisuudessa elämässäni ei ole tapahtunut mitään viime aikoina.

Aloitin maanantaina kuukauden kestävän kurssin, jossa yritetään kehittää nuorten työnhakutaitoja. Paino sanalla yritetään, sillä miten vaikeaa niiden hakemuksien täyttäminen muka on, haha. No ei vaan, kyllähän siitä kurssista varmasti jotain hyötyäkin elämässä ja työnhaussa saattaa olla. Joka tapauksessa nyt on melkein ensimmäinen viikko ohi ja enää kolme jäljellä. Nopeasti se aika menee.

Jotain todella siistiä muuten sattui mulle eräänä päivänä, kun olin matkalla koulutukseen! Tästä jo Facebookiin päivittelin, mutta kerrotaan nyt täälläkin, niin jännä juttu oli! Kävelin kohti keskustaa ja kuuntelin Spotifysta musiikkia. Mietin mielessäni, kuinka sitä osaisi olla Jumalan mielen mukainen ihminen ja loistaa Hänen valoaan muille ihmisille. Sen enempää en kerennyt ajatella, kun kuulokkeistani alkoi soimaan LZ7:n biisi nimeltään This Little Light (löytyy tuolta postauksen alusta), jossa lauletaan mm. näin:
This little light of mine, I'm gonna let it shine
I'm gonna put it on a stand, I won't give up the fight
I'm got a stamp o' courage, I won't be discouraged
I'm gonna stand in the truth and that the truth is knowledge
And I am blessed, I'm blessed, I'm blessed,
to have a love like this, like this, like this,
Yes, I am a son of the King, I know that I'm accepted
I have a destiny, And I won't be rejected

Ja kaikista jännintä tässä oli se, ettei kyseinen kappale edes ollut sillä soittolistalla, jota kuuntelin!! Siis ihan oikeasti! Kävin listaa monta kertaa läpi ja totesin, ettei sitä biisiä vain löydy sieltä. Huh huh. Mulla kuitenkin on Spotify Premium, ettei sen pitäisi soittaa mitään ylimääräisiä biisejä, kuten ilmaisversiolla on tapana. No, ehkä mun oli vain tarkoitus kuulla se biisi just sillä hetkellä, hihi!

Tähän viikkoon on mahtunut myös ikäviä asioita. Ensiksi viime keskiviikkona noukin itselleni jostain kauhean flunssan. Olen yskinyt keuhkoni pihalle ja kuluttanut niistämiseen enemmän paperia kuin viime vuonna yhteensä. Tämän lisäksi eilen selkäni sanoi sopimuksensa irti ihan yllättäen. Alaselkäni oli eilen niin jumissa, että en pystynyt kunnolla kävelemään tai edes seisomaan suorassa. Alle kahden kilometrin kotimatkaan kului yli puolitoista tuntia aikaa, ja sekin meni itkua nieleskellen ja hampaita purren. En rehellisesti sanottuna muista koska olisin itkenyt kivusta, sillä en itkenyt silloinkaan, kun jalkani murtui, mutta eilen itkin. Tänään selkäni on jo hieman parempi, mutta vieläkin todella kipeä. Toivottavasti viikonloppuun mennessä paranee täysin, sillä Springfest on täällä, jeee!

KISU

Mitäpä teille kuuluu? Ja joko teillä on kovasti kesä(loma)suunnitelmia?

8. toukokuuta 2015

10 HYVÄÄ SYYTÄ BLOGATA


Olen kirjoittanut blogia syyskuusta asti, eli hieman yli seitsemän kuukautta, ja sinä aikana olen täysin hurahtanut tähän touhuun. Tunteeni bloggaamista ja blogiani kohtaan tunnustin maaliskuussa Olen rakastunut -postauksessani (klick), ja nyt keräsin pienen listan syistä, joiden vuoksi bloggaaminen on mainio harrastus. Kuka tietää, ehkäpä näiden syiden vuoksi juuri sinä siellä päätät aloittaa bloggaamisen!


1. Löytyy samanhenkisiä, samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Eikö olekin mukavaa jutella jostain intohimostaan jonkun kanssa, joka todella palaa samalle asialle? Tietenkin tärkeistä asioista tulee juteltua ystävien kanssa, mutta edes parhaat ystävät eivät aina voi kiinnostua samoista asioista, jonka vuoksi keskustelu saattaa jäädä tyhjäksi yksinpuheluksi. Blogin kautta löytää helposti ihmisiä, jotka jakavat samat mielipiteet ja ajatukset sekä jaksavat jutella kanssasi niistä. 

2. Saa aikaan keskustelua.
Tämä osaksi selittyy tuossa edellisessä kohdassa, mutta se ei ole ainoa syy. Blogin kautta löytää myös niitä, jotka ovat asioista eri mieltä, ja heidän kanssaan jutellessa saattaa avartaa omaa ajatusmaailmaansa sekä saada uusia näkökulmia asioihin. Aina on mukava oppia uutta, eikä siinä välttämättä tarvitse lähteä muuttamaan omaa mielipidettään.

1

3. Valokuvaus- ja kirjoitustaidot kehittyvät.
Tämähän on sanomattakin selvää, eli mitä enemmän jotain aktiviteettia toistaa, sitä paremmaksi kyseisessä asiassa tulee. Hyviä kirjoitustaitoja tarvitsee elämän halki erilaisissa tilanteissa, ja kukapa ei tahtoisi osata ottaa kauniita valokuvia.

4. Saa taltioitua tarinat ja kuvat samaan paikkaan.
Vähän kuin päiväkirja, mutta kuvilla höystettynä. Vanhoja postauksia on mukava lukea viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua ja muistella menneitä. Siinä myös näkee hyvin, kuinka paljon ihmisenä on muuttunut, joskus lyhyenkin ajan sisällä. 

5. Saa vinkkejä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin lukijoilta.
Jos kerrot blogissasi aikeistasi värjätä hiuksesi vaikkapa punaiseksi, ja mietit mikä väri olisi paras, lukijat voivat kertoa omista kokemuksistaan ja näin auttaa sinua valitsemaan väriä. Tämä toimii ihan missä asiassa vain, kesälomasuunnitelmista aina asumistukihakemuksiin.

32

6. Voi vaikuttaa ihmisiin elämäntavoillaan ja ajatuksillaan.
Jos olet esimerkiksi kasvissyöjä, ja kirjoitat blogiisi tästä, voit saada lukijat miettimään, josko se elämäntapa olisi heillekin sopiva. Tietenkään kenellekään ei voi tyrkyttää omia ajatuksiaan ja näin aivopestä ajattelemaan samoin, mutta omalla esimerkillään saattaa vaikuttaa asiaan.

7. Voi toimia jollekin inspiraation lähteenä.
Kyse voi olla valokuvaamisesta, tyylistä, kirjoittamisesta tai vaikkapa musiikista. Koskaan ei tiedä, kuinka paljon juuri sinun valokuvasi tai tekstisi inspiroi jotain toista. Ja mikäpä sen parempaa, kuin jakaa ideoitaan muillekin!

8. Voi solmia ystävyyssuhteita lukijoiden tai muiden bloggaajien kanssa.
Blogissa usein kertoo itsestään paljon, ehkä henkilökohtaisiakin asioita. Tämän vuoksi bloggaaja alkaa tuntua kuin ystävältä, kun on tarpeeksi kauan lukenut hänen elämästään. Kommenttien kautta voi kertoa myös omasta elämästään, ja pikkuhiljaa siitä saattaa muotoutua ystävyys tai kaveruus. Ja hei, kavereitahan ei koskaan voi olla liikaa, vai mitä?

4

9. Saa piristäviä kommentteja lukijoilta.
Jos kysyy bloggaajilta, onko lukijan kommentti koskaan piristänyt päivää, uskon suurimman osan vastaavan myöntävästi. Mun päivääni on ainakin usein kommentit piristäneet, ja on hieno huomata, että joku lukee näitä juttuja ja on oikeasti kiinnostunut siitä, mitä mulle kuuluu. Kiitos teille!

10. Bloggaaminen tuo sisältöä elämään.
Jos on tällainen kuin minä, joka ei varsinaisesti harrasta mitään, bloggaaminen tuo paljon sisältöä elämään. Bloggaaminen kuluttaa mukavasti sitä "turhaa" vapaa-aikaa, jonka voisi käyttää paljon huonompaankin, kuin blogin päivittämiseen. Loppujen lopuksi tämä on todella mukava harrastus, josta en nyt, hommaan sisälle päästyäni, luopuisi mistään hinnasta.

5

Mikä on sulle se suurin syy, jonka vuoksi kirjoitat blogia? Tai jos et kirjoita, miksi et?

6. toukokuuta 2015

SAANEN HIEMAN AVAUTUA



Heippa ja terveisiä sairastuvalta. Tähän alkuun haluan kiittää kaikkia, jotka lukivat ja kommentoivat tuohon edelliseen postaukseeni. Hienoa, että otitte asian niin hyvin vastaan, ja että se herätti keskustelua. Tulipa blogihistoriani ensimmäiset disliketkin, mutta se on ihan ok, ne ovat ihan yhtä tervetulleita kuin tykkäyksetkin. Oikeastaan olen ihmetellyt, kun niitä ei ole aiemmin tullut, sillä eiväthän kaikki voi aina pitää samoista asioista. Moni pyysi minun uskoni -tyyppistä postausta, ja aion toteuttaa sen, luultavasti kesän aikana. Mutta se siitä, mennään eteenpäin.

En ole tainnut blogini aikana yhtään kunnon avautumispostausta tehdä, mutta nyt on pinna sen verran kireällä, että on pakko hieman purkaa. Asia koskee nimittäin aina niin ihanaa Kelaa, jonka kanssa asioidessa ei koskaan ole mitään ongelmia... Niin kuin moni varmasti tietääkin, olen siis tällä hetkellä työttömänä, mutta teen satunnaisia työvuoroja eräässä ryhmiksessä, ja siis ihan vain muutamaa vuoroa kuukaudessa. Asun vuokralla, eli saan Kelalta asumistukea ja työmarkkinatukea. Ja kuten olen kertonut, asun siskoni Tarun kanssa.

Vaikeudet alkoivat siitä, kun Taru jäi vuoden alussa työttömäksi. Silloin hän asioi Kelassa, ja koska olemme siskoksia ja meillä oli yhteinen vuokrasopimus, Kelasta neuvottiin, että meidän täytyy hakea yhteistä asumistukea. Ensin kyseenalaistimme sitä, mutta teimme kuitenkin niin kuin kehotettiin. Päätöstä odotimme todella kauan, ja kun sen saimme, kävi ilmi, että se oli noin kaksi euroa enemmän, kuin olin yksin saanut?! Käytännössä siis Taru ei saanut asumistukea ollenkaan.

7

Tämän jälkeen marssimme kohti vuokranvälitysfirmaa ja hankimme erilliset vuokrasopimukset, koska se oli keino kiertää tätä yhteistä asumistukea. Tämä tapahtui maaliskuun alussa, ja silloin haimme asumistuen tarkistusta, tällä kertaa molemmat omiamme. Itse sain tästä päätöksen huhtikuun puolessa välissä, Taru ei ole saanut vieläkään. Nyt minulle tuli kirje Kelalta, että on tehty virheellinen päätös, ja se pitäisi korjata. Syynä se, että olen tehnyt kaksi työvuoroa maaliskuun aikana. Ilmeisesti Tarun päätöstä ei ole tehty sen vuoksi, että hän teki aiemmin muutaman sijaisuuden, mutta niistä hän on jo palkkakuitit lähettänyt, useampaan otteeseen.

Millä perusteella asumistuen voi laskea satunnaisten tulojen perusteella? Maaliskuussa tienasin parisataa, huhtikuussa tuplasti sen. Tällä tietoa tälle kuulle on tulossa yksi yö, jos en sairastelun vuoksi joudu sitä perumaan. Siitä eteenpäin todennäköisesti ei sijaisuuksia tuolla ole ennen syksyä. Ymmärrän, että satunnaiset palkkatulot vaikuttavat työmarkkinatukeen, mutta miten ne voivat vaikuttaa asumistukeen, kun ne ovat joka kerralla eri suuruisia?

Tämän lisäksi ärsyttää se, että työmarkkinatukea ei makseta yhtään, ennen kuin on lähettänyt palkkakuitit, vaikka olisi hakemuksessa ilmoittanut tehneensä vain yhden työvuoron sekä kirjoittanut, kuinka paljon suunnilleen tulee saamaan palkkaa siitä. Ei ole kovin mukavaa odotella montaa viikkoa työmarkkinatukea sen vuoksi, ettei ole saanut vielä palkkakuittia, eli toisin sanoen ei ole saanut palkkaakaan vielä. Siinä sitä ensin odotellaan palkkaa, ja sen jälkeen vielä sitä, että päätös työmarkkinatuesta on tehty.  

Yhteenvetona siis: Olemme molemmat työttöminä ja asumme yhdessä vuokralla. Taru ei ole tammikuun jälkeen saanut asumistukea, minä sain meidän yhteistä asumistukea pari euroa enemmän, kuin normaalia tukeani olisin saanut. Maaliskuussa haimme kumpikin omaa asumistukea, josta sain virheellisen tiedon pari viikkoa sitten, ja tänään tiedon, että Kela tarkistaa asumistuen ja todennäköisesti perii takaisin summan, joka oli maksettu "liikaa". Taru ei ole saanut tietoa vielä omastaan. Näinkö työttömiä kannustetaan ottamaan osa-aikatöitä vastaan?

Onko teillä ollut hankaluuksia Kelan kanssa asioidessa vai onko kaikki sujunut aina hyvin?

3. toukokuuta 2015

KAAPISTA ULOS

MÄÄ

Osa teistä lukijoista varmasti tietääkin tämän, mitä nyt tulen kertomaan, tai on ainakin epäillyt ja arvellut näin. Tämä asia on mulle todella tärkeä, oikeastaan tärkeintä koko elämässä, ja tahdon olla siitä täysin rehellinen itselleni, teille ja koko maailmalle. En tahdo piilotella tätä yhtään, en tahdo hävetä. Eikä mun tai kenenkään muunkaan pitäisikään piilotella tai hävetä, sillä onhan kyseessä maailman paras uutinen, täydellinen rakkaus. Eli mä olen siis uskovainen, hihhuli, Jeesuksen seuraaja tai miksi mua nyt haluaakaan kutsua. Ja se on oikeasti parasta mun elämässäni.

ÄIJÄT

Olin eilen Tampereella WUP Dreams tapahtumassa Helluntaiseurakunnassa. Kyseessä oli puhujatapahtuma, jossa oli monia, lyhyitä puheenvuoroja erilaisilta puhujilta, esiintyjiltä, kirjailijoita ja psykologeilta. Puhujina oli mm. Ruudolf (jolta muuten ilmestyy uusi sinkku 8.5.), Mikaveli (jolta myös tulossa uusi sinkku tässä kuussa), Olli Helenius (jolta ilmestyi reilu kuukausi sitten albumi nimeltään Matkalla), Sari Essayah (joka oli KD:n ääniharava vaaleissa), Juho Leppänen (tyyppi Autolla Nepaliin -idean takana), Amppurulaa (YouTubettaja, jolla yli 28 tuhatta seuraajaa), Hannes Honkanen (valokuvaaja, vaatesuunnittelija, Imboysin keksijä ja niin edelleen) ja monia muita mahtavia puhujia. Niin kuin nimestä voi päätellä, puheenvuorot käsittelivät unelmia ja niiden tavoittelemista. 

WUP2

Tapahtuma opetti mulle paljon elämästä, unelmista ja Jumalasta. Ehkä myös jotain musta itsestäni. Päällimmäisenä mieleen jäi Amppurulaan kommentti, että uskovaisten pitäisi tulla kaapista ulos, olla rehellisesti sitä mitä ollaan, mutta ei kuitenkaan tunkea joka paikkaan Jeesusta. Mun mielestäni tämä oli hyvin sanottu, sillä vaikka me ei koko ajan puhuttaisikaan Jeesuksesta, meidän käytöksemme ja elämämme puhuu puolestaan. Meidän elämämme ja tarinamme voi olla arvokas ja inspiroida jotain muuta turvautumaan myös Jumalaan. Mä toivon, että mun elämäni voisi inspiroida jotain. Nyt tai tulevaisuudessa.

DSC_6905

Ollaan rohkeasti juuri niitä, joita todella olemme, eikä yritetä olla jotain muuta. Live your life - who else will. Sä ja sun tarinasi olette tärkeitä, arvokkaita ja ainutlaatuisia. Mennään rohkeasti kohti unelmiamme, oli ne sitten isoja tai pieniä, sillä unelman koko ei määrittele sen tärkeyttä. Se ensimmäinen askel on aina se vaikein, mutta en usko, että sitä joutuu katumaan - koskaan. Otetaan se askel peloista unelmiin niin uskon, että meidän elämämme muuttuu täysin.

Mistä sä unelmoit? Ja löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muita hihhuleita?