31. heinäkuuta 2015

VANILJASYNDROOMA



Jos menen jäätelökioskille, lausun lähes poikkeuksetta sanat "yksi pallo lakritsaa". Pitseriassa päästän suustani joko "kinkku, tonnikala, katkarapu" tai "kebab ranskalaisilla". Mäkkärin kassalla tilaan enempää miettimättä Big mac -aterian. Juomana tuttu ja turvallinen kokis. Leffaherkuiksi kaupasta mukaan lähtevät Ranch-dippi ja tavalliset suolasipsit. Kun teen ruokaa itselleni, se mitä todennäköisemmin on riisiä ja kanakastiketta. Kun mietimme ystävieni kanssa mitä tekisimme, ehdotan elokuviin menoa tai sen katsomista kotona. Jos saan päättää ruokakaupan, jossa asioimme, se on Citymarket. Shoppailemaan lähdetään joko Tampereelle tai Vaasaan, joissa kierretään samat vaatekaupat: Gina tricot, H&M, Cubus, Bikbok ja Seppälä.

2

Mulla on diagnoosi. Vaniljasyndrooma. Oikeastaan olen tehnyt diagnoosin aiemminkin, mutta nyt, jälleen kerran, täytyi todeta, että sehän se mulla on. Tämän syndrooman löysin Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma-kirjasta, jossa syndroomaa kuvaillaan näillä sanoilla: 

Se on oireyhdistelmä, jonka uhri tyytyy aina tavanomaiseen. Eli ajatellaan esimerkkinä, että sä olet jäätelöbaarissa ja siellä on satakaksi eri lajista jäätelöä ja sun pitää päättää, mitä sä otat. Sä pähkäilet aikasi, sun tekee mieli kokeilla yhtä ja toista, mutta kun sä pelkäät kokeilla kaikkea outoa, niin sä pyydät lopulta vaniljan. Tuija Lehtinen, Vaniljasyndrooma, s. 81.

Kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö tahtoisi kokeilla uusia asioita. Usein, kun näen telkkarissa mainoksen vaikkapa jostain uudesta jäätelömausta, innostun hirveästi ja päätän, että testaan sitä seuraavaksi. Mutta kuinka ollakaan, kauppaan tai kioskille päästyäni ostan jotain tuttua ja turvallista. Pitserioissa ja ravintoloissa selaan ruokalistan, mutta päädyn silti lopulta siihen samaan, minkä valitsen joka kerta. Ihan jokainen kerta. En rehellisesti sanoen muista, koska olisin maistanut mitään uutta. Tai käynyt jossain uudessa paikassa. Tai tehnyt mitään uutta.

3

Nyt te ajattelette, että enhän minä, sinitukkainen nainen, voi tuollaisesta kärsiä. Itsekään en ymmärrä tätä täysin, sillä tykkään kokeilla uusia juttuja pukeutumisessa, meikeissä ja hiuksissa. Eihän siinä ole mitään logiikkaa, onhan hiusvärin muuttaminen suurempi asia, kuin uuden jäätelömaun maistaminen. Silti on niin helppo valita se varma maku, jota on kokeillut jo niin monta kertaa, että tietää sen maistuvan hyvältä. Eihän tämä vaikeuta elämääni millään tavalla, mutta en voi välttyä kysymykseltä, että jääkö mun elämästä puuttumaan jotain tämän takia? Senpä vuoksi otan tavoitteeksi viettää vähintään viikon vielä tämän vuoden aikana, jolloin kokeilen kaikkea uutta, enkä osta mitään tuttua. Toivottavasti onnistun.

1

Löytyykö sieltä muita vaniljasyndroomaisia?

28. heinäkuuta 2015

SÄRKÄNNIEMEEN, SÄRKÄNNIEMEEN


Huh huh, onpa teitä lukijoita taas tullut paljon lisää pienen ajan sisällä. Hienosti saman viikon aikana meni rikki 1 400 kommenttia, 48 000 näyttökertaa ja 80 bloggerlukijaa. Jee, tervetuloa jokaiselle, toivottavasti viihdytte postauksieni parissa. Teette mut niin onnelliseksi ja kiitolliseksi. Kiitos. Tein muuten blogille myös Facebook-sivun, käykäähän tykkäämässä tästä tai klikatkaa tuosta bannerin alta!

1

Mutta sitten otsikon aiheeseen, nimittäin kävimme Tarun kanssa vaihteeksi Tampereella viime lauantaina. Reissun pääsyynä oli Särkänniemeen meno, sillä emme ole pitkään aikaan käyneet kunnon huvipuistossa kahdestaan. Viime kesänä kävimme Wasalandiassa, mutta silloinkin mukanamme oli sisarustemme lapset, siskomme ja äitimme. Ja no, eipä Wasalandiassa juuri mitään tämän ikäiselle ole...

3

Lauantaina heräsimme jo hyvissä ajoin ja pääsimme matkaan jo kahdeksan aikoihin aamulla. Matkaan olimme varanneet aikaa kolme tuntia, joka hieman venähti pysähdyksien takia, sillä perillä Tampereella olimme puoli kahdentoista aikoihin. Särkänniemen viereinen parkkipaikka tietenkin oli täynnä, joten jouduimme jättämään automme keskustaan P-Hämppiin, kuten etukäteen arvelimmekin. Nettisivujen mukaan parkkihallissa piti olla selkeät ohjeet, kuinka P-Hämpistä pääsee bussipysäkille, josta sitten ilmainen bussi kohti Särkänniemeä lähtisi.

2

Harhailimme hetken löytämättä mitään ohjeita saati sitten bussipysäkkiä, kunnes yhtäkkiä tajusimme sen olevan aivan toisessa suunnassa. Jäimme odottelemaan Särkänniemen bussia, joista muutama ajoi ohitsemme pysähtymättä, sillä ne olivat niin täynnä. Kello alkoi lähestymään uhkaavasti yhtä, joten päätimme matkustaa kohteeseen maksullisella bussilla. Aika lailla tasan yhdeltä olimmekin sitten jonottamassa rannekkeitamme.

5

Sää oli älyttömän hyvä, aurinko paistoi koko päivän ja syvensi kivasti jo ennestään niin tummaa rusketustani... Kröhöm, niin siis mitä rusketusta? Tietenkin sellaisella säällä lauantaipäivänä paikalle oli eksynyt muutama muukin, jonka vuoksi suurin osa ajasta meni jonottaessa, tyylillä 20 minuuttia jonotusta, minuutti laitteessa. Sitten parin minuutin kävely seuraavalle laitteelle ja sama rumba alkaa uudestaan. Eihän siinä kovin monessa laitteessa kerinnyt käymään, vaikka muka hyvin oli aikaa varannut.

7

Ensimmäisenä menimme TakeOff-nimiseen laitteeseen, ja vaikka se ei kovin hurja ollut eikä niin korkealle mennytkään, taisin vahingossa päästää muutaman kiljahduksen, ainakin vastapäätä istuvien miesten ilmeistä päätellen... Sitä se on, kun lähtee korkeanpaikankammoisena huvipuistoon, haha. Seuraavaksi suuntasimme Tyrskyyn, johon samaan aikaan tulivat myös äskeisen laitteen nauravat miehet. Kun Tyrsky sitten lähti liikkeelle, miehet kiljuivat muka peloissaan ja katsoivat muhun päin vahingoniloisina. Siinä laitteessa sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa, ehkä siksi, ettei Taru ollut sillä kerralla vieressäni. Muutaman kerran pyysin kyllä apua vieressä istuvalta rouvalta, joka totesikin, että ei se nyt niin kauhea ollutkaan, mitä hän ajatteli.

6

Näiden jälkeen menimme Tukkijokeen ja Koskiseikkailuun. Se ei tainnut olla oikein hyvä idea, sillä vannon, ettei kuivaa kohtaa meistä löytynyt niiden jälkeen! Oli mukava mennä Särkänniemen jälkeen WUP-iltaan, kun haisi ihan kalalta. Onneksi oli mukana vaihtovaatteet. Kaikista hurjin laite mulle taisi olla kuitenkin Näsinneula. En tajua, miten jotkut pystyivät istumaan - tai seisomaan, niin kuin joku pikkupoika teki!! - siinä ikkunalaudalla. Eihän sieltä varmaan mitenkään voi ikkunan läpi pudota, mutta silti. Mutta hienot maisemat sieltä oli, pakko myöntää.

4

Kaiken kaikkiaan päivä Särkänniemessä oli todella mukava, vaikka hieman jäi harmittamaan, kun kerkesi käymään vain muutamassa laitteessa, ei meinannut löytää oikealle bussipysäkille ja joutui odottelemaan niin kauan, että pääsi perille. Särkänniemi on kuitenkin niin hieno paikka, että sinne voisi mennä ihan vain istuskelemaan ilman ranneketta. Ehkä niin saisi siitä enemmän irti. Tai sitten musta on vain tullut vanha, hui!

8

Ootteko te käyneet huvipuistossa tänä kesänä? Entä mikä on teidän lempparihuvipuistonne?

24. heinäkuuta 2015

TOP 5: LEMPIBLOGGAAJAT



Kun kyselin teiltä postaustoiveita, joku ehdotti, että tekisin postaukseni suosikkibloggaajistani. Hetken mietin toteutanko tätä ollenkaan, sillä seuraan niin montaa blogia, joista lähes jokainen voisi olla suosikkini. Ne ovat keskenään niin erilaisia, ettei niitä oikein voi verrata. Päätin kuitenkin kerätä kasaan viisi blogia ja bloggaajaa, joiden postauksia odotan innolla ja joiden postaukset ovat aina mielenkiintoisia ja kivoja luettavia. Kuten sanottu, näitä olisi löytynyt rutkasti enemmän, mutta viisi tuntuu sopivalta määrältä, joten mennään sillä! Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Kuvia klikkaamalla pääsette blogeihin!

Auroora

Auroora Aamurusko -blogia kirjoittelee 24-vuotias tyylikäs punapää nimeltään Auroora. Hänen blogistaan haen inspiraatiota niin kuvaukseen kuin pukeutumiseenkin. Kuten jo banneristakin voi huomata, kuvat ovat värikkäitä ja tyyli on boheemin kaunis, kantajansa näköinen. Blogista löytyy juttua laidasta laitaan, musiikista ostoksiin ja kuulumisista asiakirjoituksiin. Bloggaajalla on myös bändi nimeltä Uusi Manner. Tykkään myös paljon bloggaajan kirjoitustyylistä ja blogin ulkoasusta!

Jos rakastat elämää

Jos rakastat elämää -blogi on piristänyt monta kertaa päivääni kauniilla teksteillään ja upeilla kuvillaan. Blogia kirjoittaa 20-vuotias Anni. Postauksista löytyy kauniita, runomaisia tekstejä ja hempeitä kuvia, jotka tukevat toisiaan täydellisesti. Kaikki blogissa on hienosti harmoniassa, ulkoasu, tekstit ja kuvat - ja kaiken lisäksi bloggaajan ulkonäkö sopii kuin nenä päähän tähän blogiin. Kymmenen pistettä.

Life in technicolor

Life in technicolor -blogi on täynnä toinen toistaan upeampia kuvia. Bloggaajalla, 15-vuotiaalla Petriinalla todellakin on silmää sekä kuvaukselle että muokkaukselle. Usein saa olla kateudesta vihreä, kun blogia selaa, ja toivoa vain, että itsekin osaisi kuvata niin hyvin! Pääasiassa kuvien ympärillä blogi pyöriikin, kertoo niiden kautta hienosti tarinaa ihan normaalista arjestakin. Myös teksti on helppolukuista ja mielenkiintoista.

Onnelle velkaa

Onnelle velkaa -blogia kirjoittaa 17-vuotias upea punapää, Nea. Ulkoasu blogissa on söpö, samoin kuin postauksetkin. Blogista on riisuttu kaikki turha sälä, se on ihanan yksinkertainen selattava. Postaukset ovat lyhyitä, sisältäen yleensä yhden tai muutaman kuvan ja pienen ajatuksen ihan arkielämästä, runon muodossa. Tämä blogi on vaan niin söpö!

Shegrewup

And then she grew up -blogin kirjoittaja, 20-vuotias Jenna, onkin tuttu pidemmältä ajalta. Löysin Jennan edellisen blogin, My pony does lsd, jo monen monta vuotta sitten, ja siitä lähtien olen seuraillut sitä ja nyt tätä nykyistä edellisen lopetettua. Tämä blogi on mielestäni todella ammattimainen, postauksiin on panostettu ja kuvat ovat todella hyviä. Erityisesti tykkään bloggaajan asenteesta ja aitoudesta, vaikka blogilla on reilu 1700 lukijaa, postaukset eivät ole muuttuneet mitenkään pinnalliseksi. Ja kai se johtuu siitä, että olen niin kauan kyseisen bloggaajan blogeja lukenut, mutta tuntuu kuin tuntisi henkilökohtaisesti bloggaajan!

Ja sitten ilmoitusasiaa! Sain niin paljon kannustusta sille tiettyinä päivinä postaamiselle, että täytyyhän sitä koettaa. Pyrin siihen, että postauksia tulee aina tiistaisin ja perjantaisin. Toki niiden lisäksikin saattaa tulla postauksia, mutta ainakin niinä päivinä yritän postailla. Tämä siksi, ettei ei-rekisteröityneiden lukijoiden tarvitse niin usein käydä päivystämässä blogissani, että onko postausta tullut ja turhautua kerta toisensa jälkeen, kun ei ole tullut. Tietenkään en väkisin ala vääntämään postausta, että jokin taso pysyy, mutta uskon, että tarinoitavaa löytyy näille päiville.

Keitä ovat teidän suosikkibloggaajanne?

22. heinäkuuta 2015

TÄTÄ OON TEHNYT


Tämä kesä on mennyt ohi ikään kuin huomaamatta, ja välillä miettii, että mihin se aika oikein menee. Senpä takia kerään tähän nyt pienen listan siitä, mihin muun muassa aikani on mennyt kesän kuluessa. Toki olen paljon muutakin tehnyt, mutta tässä pieni pintaraapaisu niistä elämän mukavista pikkuhetkistä, joille ei välttämättä osaa antaa oikeanlaista arvostusta. On tärkeää nauttia myös niistä pienistä ilonmurusista, oli sitten elämässä mitä tahansa suurta ja ihmeellistä menossa!

1

Viime aikoina olen...
Addiktoitunut Snapchattiin (lisätkää ttanjakatariina)
Uppoutunut kirjojen maailmaan unohtaen ajankulun
Valvonut aamukuuteen vain, koska mä voin
Tutustunut paremmin ympärillä oleviin kaupunkeihin ja paikkakuntiin
Kantanut kameraa mukanani joka paikassa, mutta en käyttänyt sitä

2

Shoppaillut uusia kesävaatteita
Hengaillut ystävien kanssa
Juonut liikaa Coca-Colaa
Koukuttunut Hungry Cat Picross -peliin
Pelannut Rappakaljaa neljältä aamuyöllä

3

Viettänyt aikaa kaikkialla muualla paitsi Seinäjoella
Suunnitellut tulevaisuutta
Käynyt piknikillä
Pudottanut vahingossa eväsdonitsini jokeen (videomateriaalia @ttanjakatariina
Katsonut Uuno-elokuvia

2

Selannut Tinderin tarjontaa ystävien kanssa ja nauranut tarjonnalle, sori pojat (tarjonnassa ei varmasti mitään vikaa ole, mutta voisi niihin kuviin vähän panostaa, kun sen perusteella niitä matchejakin tulee...)
Käynyt elokuvissa katsomassa Ted 2 ja Kätyrit
Rentoutunut ilman stressiä bloggaamisesta tai bloggaamattomuudesta
Herkutellut mansikoilla, kirsikoilla ja herneillä
Nauttinut elämästä ja kesästä

Mitäs te olette puuhailleet viime aikoina? Ja hei kertokaahan, arvon lukijani, olisiko teistä hyvä idea, jos päättäisin vaikkapa kaksi päivää viikosta, jolloin aina tulisi postaus? Eli esimerkiksi tiistaisin ja perjantaisin tulisi aina postaus? Mitä mieltä olette?

17. heinäkuuta 2015

LEMPPARIJUTUT LAPUALLA



Alkaa P:llä loppuu A:lla, hianoo olla Pohojammaalla, pellot tasaaset mua kotia johrattaa! Teistä osa varmaan tietääkin, mutta tiedoksi niille jotka eivät tiedä, olen kotoisin Lapualta. Asuin siellä ensimmäiset 16 vuotta elämästäni, jonka jälkeen muutin Seinäjoelle opiskelemaan ja sille tielle jäin. Vaikka Lapualla en tahtoisikaan enää asua, on se mielestäni monella tapaa hieno kaupunki, joten päätin koota postauksen lempiasioistani Lapualla. Toivottavasti tykkäätte!

11

Ruokapaikat ja kahvilat
Tärkeimmät ensin, haha! Ruokapaikoista ehdoton suosikkini on Pizzeria Elma, josta saa mun mielestäni maailman parhaat pitsat, kebabeja ja salaatteja unohtamatta. Elma on todella viihtyisä ja sijaitsee hyvällä paikalla keskustassa. Sen terassilta on hieno näköala Lapuanjoen yli tuomiokirkolle. Henkilökunta Elmassa on oikein mukavaa ja ammattitaitoista. Elman nettisivuille pääset tästä

2

Toinen suosikkiruokapaikkani on Lapuan Grilli, joka sijaitsee entisen matkahuollon luona torilla. Grilliltä saa nopeasti ja edullisesti pitäjän parhaat burgerit. Lapuan Grillin maukkaita hampurilaisia saa nykyään myös Espoossa Pohjanmaan Grilliltä, jota mm. Arman Alizad kehui Facebook-sivuillaan. Lapuan Grillin nettisivuille pääset tästä.

1

Suosikkikahvilani, Annalan Villa Cafe & Shop, sijaitsee noin viiden kilometrin päässä keskustasta Kuortaneelle päin. Kahvila on todella kauniilla paikalla joen rannassa ja se on sisustettu upeasti. Kahvilan yhteydessä on kauppa, jossa myydään kaikkea pientä sisustustavaraa, kuten kynttilöitä, käsipyyhkeitä ja koristetyynyjä. Kahvilan nettisivuille pääset tästä.

8

Kulttuuri 
Oikeastaan nämä kaikki kulttuurisuosikit löytyvät samasta osoitteesta, eli Kulttuurikeskus Vanhasta Paukusta. Paukusta löytyy menoa ja meininkiä joka lähtöön, on elokuvateatteria, teatteria, musiikkiopistoa, museoita, kirjastoa, näyttelyitä, myymälöitä ja kaikenlaista muuta kivaa. Mun suosikkijuttujani Paukussa on - tällaisena lukutoukkana tietenkin - kirjasto. Siellä olen elämästäni viettänyt useamman tunnin mm. odottaen, että äiti pääsee töistä.

7 10

Muita mielestäni hienoja asioita Paukussa on erilaiset näyttelyt. Kiersimme alkuviikosta niitä Tarun kanssa ja kyllähän siellä olisi saanut aikaa kulutettua vaikka ja kuinka. Samassa rakennuksessa kirjaston kanssa oli Patruunagalleriassa Iholla-näyttely, jossa oli Riikka Katajamäen teoksia. Sen vieressä on Pohjanmaan Valokuvakeskus, josta löytyy kaikenlaisia vanhoja valokuvaustarvikkeita. Sitten oli Patruunatehtaan museo, jossa oli niin Lapuanliikkeen näyttely kuin Patruunatehtaan näyttely. Viereisestä rakennuksesta löytyy vielä Lapuan Taidemuseo, jossa on tällä hetkellä Tommi Toijan Mutantis Mutandis -näyttely.

6

Rannasta löytyy myös Jokilaiva, jolla pääsee noin tunnin mittaiselle risteilylle Lapuanjoelle. Itse en ole sitä kokeillut, mutta tahtoisin kyllä! Nettisivujen - jonne pääset tästä - mukaan matkan aikana opas kertoo Lapuan historiasta ja menneitten aikojen elämänmenosta. Varmasti mielenkiintoinen, ainakin lapualaisille ja Lapuasta kiinnostuneille.

9

Luonto ja nähtävyydet
Ensimmäisenä luontonähtävyytenä mieleen tulee Simpsiön Hiihtokeskus. Simpsiön laskettelurinne on hieno paikka kesälläkin, sillä se on poikkeuksellisen korkea paikka Etelä-Pohjanmaalla ja siksi sieltä näkee pitkälle. Harmi vain, että suurin osa näköalasta on metsää... Mutta kivahan sitäkin on katsella. Simpsiöllä on myös näkötorni, josta avautuu näköala toiseenkin suuntaan, eli sieltä näkee myös peltoja, hehe. Ei vaan, sieltä näkee myös ympäröivää asutusta. Itse en sinne uskaltanut kiivetä, mutta ehkä vielä joskus... Simpsiöllä on myös kivoja luontoreittejä ja sieltä voi vuokrata mökkejä.

12 13

Toinen mukava paikka on Jokilaakson Matkailupuutarha. Puutarha sijaitsee tuomiokirkon läheisyydessä myöskin - yllätys, yllätys - joen rannalla. Puutarha on kaunis ja siisti, ja sieltä löytyy monenlaisia kasveja ja kukkia. Siellä on myös eläinpiha, jossa on pupuja, lampaita ja kanoja. Puutarhan nettisivuille pääset tästä.

3 4

Henkilökohtainen lempparipaikkani Lapualla on Poutun Riippusilta, josta tämän postauksen kuvat on otettu. Sillalla on mukava hengailla ja katsella auringonlaskua, joella uivia sorsia tai ihan vain veden virtausta. Niin kuin tästä postauksesta voi huomata, tykkään vedestä ja rannoista, näistäkin suosikeista suurin osa löytyy veden ääreltä. Vesi on vain niin rauhoittava elementti. Meitsi tykkää!

14

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Löytyykö sieltä ruudun takaa lapualaisia tai sellaisia, jotka ovat joskus vierailleet siellä? Jos löytyy, mikä on teidän lempijuttunne Lapualla?

12. heinäkuuta 2015

HUKKAA PÄIVÄ KANSSANI KULTA

Tuli toivetta my day -postauksesta, joten saamanne pitää! Edelleen saa heittää toiveita tänne tai vaikka tämän postauksen loppuun. Etukäteen suuret pahoittelut huonolaatuisista kuvista, kannoin kyllä kameraa mukanani koko päivän, mutta en kovin montaa kertaa ottanut sitä esiin..



Lauantaiaamuna herään ärsyttävän tuttuun ääneen, joka pirisee korvani välittömässä läheisyydessä. Olin illalla asettanut puhelimeeni herätyksen, ihan vain, etten tuhlaisi koko päivää nukkumiseen. Sen sijaan tuhlaan päivästä ensimmäisen puolituntisen johonkin niin paljon tärkeämpään, eli somen selaamiseen. On Instagramia, Twitteriä, Facebookia, Snapchattia, sähköpostia, ja tottahan Bloggerinkin tilastot täytyy tarkistaa. Kun saan nämä aamurutiinini hoidettua, hilaan luuni kohti suihkua. 

4

Suihkun jälkeen napsautan tietokoneen päälle ja manaan jälleen kerran hidasta tietokonettani. Kuinka voi kestää noin kauan avautua. Etsin Spotifysta mielialaani sopivan soittolistan ja selailen hetken blogeja. Havahdun hetken kuluttua ajan kulumiseen, joten jätän tietokoneen taakseni ja lähden valmistamaan itselleni aamupuuroa. Tai hurjastipa sitä tarvitsee valmistaa, sen kuin sekoittaa vain hiutaleet kuumaan veteen. Pistelen puuroa poskeeni ja maalaan samalla kasvojani meikeillä.

1

Juuri kun olen saanut itseni valmiiksi, äiti ilmoittaa, että he tulevat vaihtamaan kanssamme autoa. Kun he kaartavat pihaamme ja luovuttavat auton meille, käännämme nokkamme kohti Jalasjärveä. Huristelemme sen minkä autostamme pääsemme, mikä ei ole kovinkaan paljoa, maksimissaan taisi Pösö kulkea hurjaa 130 kilometrin tuntivauhtia. Pysähdymme Neste Jalastuulessa hakemassa kahvit ja maukkaat sämpylät, ja menemme eväsretkeilemään niiden kanssa paikallisen uimarannan laiturille. Ne nautittuamme jatkamme matkaa kohti Kihniötä.

6

Viiden maissa iltapäivällä olemme perillä Kihniön huudeilla. Käymme K-Marketista hakemassa jäätelöt ja juotavaa, ja siellä törmäämmekin jo ensimmäiseen tuttuun ihmiseen. Hauskaa, ettemme olleet kertoneet kenellekään tulostamme, mutta kuitenkin ensimmäinen ihminen, jonka näemme, on tuttu. Jäätelöt syötyämme suuntaamme kohti Osuuspankin perhepuistoa, jossa on jonkinlainen musiikkitapahtuma, ja väkeäkin on sen mukaisesti.

3

Jossain vaiheessa ystäväni Sonja saapuu paikalle, kun kerroin olevani Kihniöllä. Olin luvannut hänelle jo vuonna 2009 tulevani joskus Kihniöön käymään, ja kuten nyt huomaatte, olen sanojeni mittainen nainen, haha. Ilta kuluu puistossa hengaillen, kavereiden kanssa jutellen ja musiikkia kuunnellen. Tapahtuma loppuu kymmenen maissa illalla, ja silloin lähdemme ajelemaan kotia kohti. Matkan varrella pysähdymme ihailemaan kaunista maisemaa auringonlaskun aikaan Saarijärvelle. Tajuamme, ettemme ole syöneet koko päivänä muuta kuin aamupuuron, sämpylän ja jäätelön, joten päätämme pysähtyä Jalasjärven ABC:lle pitsalle.

2

Ruokailun jälkeen kierrämme vielä hetken Jalasjärvellä, käymme muun muassa katsomassa Jalasjärven laskettelurinnettä, Kiuaskalliota ja eksymme jollekin luontopolulle, jossa ei varmaan olisi saanut autolla ajaa. Hups, äkkiä täyskäännös ja paetaan paikalta. Hetken Jalasjärvellä kierreltyämme päätämme ajaa takaisin Seinäjoelle. Kotona olemme joskus yhden maissa yöllä. Pikaisten iltapesujen jälkeen kellahdan väsyneenä sänkyyni, mutta jostain syystä otan puhelimesta vielä esiin Netflixin ja katson muutaman jakson Make it or break it -sarjaa. Silmäni painuvat väsymyksestä kiinni, joten sammutan Netflixin ja laitan puhelimen pois, kun olin ensin katsonut vielä kerran kelloa. Se näyttää 3:31.

5

Mitä tykkäätte tällaisista postauksista? Onko my day -postaukset kivempia näin tarinana vai tykkäättekö enemmän sellaisista "11.03 herätyskello soi" -tyylisistä postauksista? Ja kertokaa ihmeessä teidän päivästänne!

10. heinäkuuta 2015

MITÄ SAISI OLLA?



On välillämme kuilu, laulaa itse Kari Tapio tuolla yllä olevalla raidalla. Siltä mustakin tuntuu nyt. Mun ja blogini välillä on kuilu, jota en jostain syystä saa täytettyä. Postailuintoa löytyy ja muutamia ideoitakin olisi, mutta en saa niihin sellaista kunnon otetta, jonka tahtoisin, enkä sen vuoksi tahdo niitä julkaista. Teen ne mieluummin silloin, kun olen tuotoksiini tyytyväinen.

Koska ideani eivät sytytä kirjoituskipinääni, toivoisinkin nyt, että te heittäisitte toiveitanne tähän suuntaan. Oletteko joskus miettineet, että olisi kiva lukea jotain tietyntyylistä postausta blogistani? Tahdotteko tietää musta jotain sellaista, mitä en ole vielä blogissani kertonut? Tai onko pääsi kenties ideoita niin täynnä, ettet tiedä, mihin ne tyhjentäisit? Nyt saa esittää ihan minkälaisia toiveita vain, hulluja, hauskoja, perinteisiä, mielipidekirjoituksia, tarinoita, mitä vain. Nyt on kyse siitä, mitä te tahdotte, joten rohkeasti toiveita tulemaan, yritän niitä parhaani mukaan toteuttaa!

5

Ihanaa viikonloppua toverit!

7. heinäkuuta 2015

ETKÖ SÄ KUULLUT, SÄ KELPAAT KYLLÄ



Kesä voi olla joillekin melko rankkaa aikaa. Kun lämpö lisääntyy ja vaatteet vähenevät, talven ajan turvassa olleet itsetunto-ongelmat nostavat päätään. (En siis toki väitä etteikö talvellakin voisi olla itsetunto-ongelmia.) Ja kun katselee hetken ympärilleen, se ei ole mikään ihme. Jatkuvasti kuulee puhuttavan kesäkunnosta, otsikot huutavat toinen toistaan isommin vinkeistä, joilla voisi pudottaa muutaman kilon painoa ja diet-tuotteet on aseteltu kauppojen hyllyille niin, ettei niitä voi olla näkemättä. Mediassa asetetaan tietyt kriteerit, miltä jokaisen pitäisi näyttää ollakseen kaunis. Samaan aikaan pitäisi rentoutua ja nauttia kesästä.

XL-kokoinen tyttö kysyy keskustelupalstalla, voiko hän pukea bikinit ylleen rantapäivänä. Hän kertoo itse viihtyvänsä niissä ja kokee olevansa kaunis. Osa kommenteista kehottaa, että anna palaa vain, osa ehdottaa hänelle bikinien sijaan kokovartalouimapukua, osa taas kieltää tyttöä pukemasta bikineitä julkiselle paikalle, ettei muut kokisi oloaan epämukavaksi. 

Siis anteeksi mitä? Miksi se olisi jollain tavalla huonompi juttu, kuin pienikokoisempien liikkuminen samanlaisissa vaatteissa? Ja miksi kokovartalouimapuku olisi sen parempi vaihtoehto pluskokoisille? Toki ymmärrän sen, että xl-kokoisella naisella mitä todennäköisemmin on isompi maha kuin vaikkapa s-kokoisella, mutta mitä sitten? Se ei tarkoita, etteikö hänkin voisi näyttää hyvältä.

Samaan aikaan toisaalla pluskokoinen bloggari kertoo uhmanneensa yleistä mielipidettä, ja jättäneensä leggingssit/sukkahousut pois hameen alta. Hame oli hieman yli polvien (vai alle? siis niin että polvet peittyivät), eli toisin sanoen paljasta ihoa näkyi noin polvista nilkkoihin saakka. Hänen tekstistään tuli mielikuva, ettei niin voisi tehdä, jos on isokokoinen. Minkä vuoksi ihminen ei saisi kulkea sääret paljaana, oli hän sitten minkä kokoinen tahansa? 

Itsetunto-ongelmat eivät rajoitu pelkästään isokokoisiin ihmisiin. Jonkun täytyy kuumana hellepäivänäkin kulkea täysissä meikeissä, koska pelkää, että häntä haukutaan muuten rumaksi, tai ehkä hän itse kokee olevansa ruma ilman meikkiä. Toinen, normaalipainoinen tyyppi, ei uskalla syödä julkisella paikalla, ettei häntä pidettäisi läskinä. Joku kulkee koko kesän pitkähihaisessa, ettei kukaan näkisi ihottumaa hänen kyynertaipeissaan. Joku ei käytä shortseja, koska hänellä on muka liian paksut reidet. Joku ei naura koskaan, sillä tahtoo peittää ison raon etuhampaidensa välissä. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Suurin osa itsetunto-ongelmista lähtee siitä, kun miettii mitä toiset ajattelevat. Pelätään olla erilaisia, pelätään että joku alkaa haukkumaan, pelätään että muut tuijottavat tai nauravat. Ehkä joku niin tekeekin, mutta silloin se on hänen ongelmansa, ei sun. Väitän kuitenkin, että jokaisella ihmisellä on jokin asia, jonka he tahtoisivat itsestään muuttaa, tai vähintään jokin asia, josta he eivät pidä itsessään. Kaikilla meillä on ongelmia. Eikö olisi kaikista helpoin olla juuri se oma itsensä, ongelmia kun on joka tapauksessa. Vaikka saisi muutettua itsestään sen asian, josta ei pidä, jossain vaiheessa ilmaantuu kuitenkin jokin muu asia, joka alkaa ärsyttää.

"Suosittelen sinullekin ystäväin itserakkausjuttuu." Näin laulaa Mariska uudessa kappaleessaan. Mun mielestäni tuo biisi on aivan mahtava! Ihmisten pitäisi osata rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on, ja ennen kaikkea olla niitä omia itsejään. Meistä kuitenkin jokainen on suuri ihme, täydellinen juuri sellaisena kuin on. Aina on helppo keksiä toisesta ihmisestä hyviä asioita, mutta kun pitäisi keksiä itsestään hyviä puolia, meneekin sormi suuhun. Jokaisessa meissä on hyviäkin puolia, siksi haluankin haastaa teitä keksimään muutaman asian, josta pidätte itsessänne. "Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu, kaikki tarvii itserakkausjuttuu." 

1

Mitkä on sun parhaita puoliasi tai mistä sä pidät itsessäsi eniten?

5. heinäkuuta 2015

VEDETÄÄN PÄÄHÄN BANDANA



Waka waka niinku Shakira, näytä sun bandana. On siinäkin laulun aihe. Tehdä nyt laulu jostain huivista. Eipä olisi itsellä tullut mieleen. Toisaalta, tekeehän räppäritkin lauluja snapbackeistaan. Kuitenkin kyseinen biisi on soinut koko päivän päässäni, johtuen tämän päivän pukeutumisestani. Aamulla laittautuessani mietin, miten hiukseni asettaisin, kun silmäni osuivat hyllyllä olevaan bandana-huiviin. Kiedoin sen pääni ympärille ja totesin sen sopivan hyvin tämän päivän lookkiini, joten jätin sen siihen. Mitäs tykkäätte?

1

Tänään kävimme Tarun ja Niinan kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa Kätyrit (Minions) -leffan. Kyllähän se ihan hauska oli, mutta aika pitkästyttävä. Petyin elokuvaan. Jostain syystä odotin enemmän, vaikka en ole niistä Itse Ilkimyksistäkään tykännyt. Yllättävän vähän lapsiperheitä oli paikalla, vaikka kai se lapsille suunnattu elokuva onkin. Elokuvan jälkeen kävimme Pancho Villassa herkuttelemassa, nams!

5

Onko siellä muuten ketään Snapchat-asiantuntijaa? Tällainen vanhuskin lopulta otti ja latasi sen puhelimeensa, eikä tietenkään osaa käyttää sitä, haha. Haluaisko joku selittää mulle mahdollisimman selkeästi mikä idea siinä on ja miten se toimii? Ilmeisesti muiden profiileja tai mystoryja ei voi nähdä, jos ei ole heidän kaverinsa? Taidan olla auttamattomasti liian vanha tällaisiin sovelluksiin, hah. Mut löytää sieltä nimellä ttanjakatariina, saa lisätä kaveriksi, jos nyt joskus opin käyttämään sitä.

7

Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut?

3. heinäkuuta 2015

HELLEAALTO


Hellurei ja helteiset heinäkuut! Vihdoinkin se kunnon kesä tuli. Vaikka itse pidänkin enemmän niistä viileämmistä kesäpäivistä, niin täytyyhän kesässä edes yksi kunnon hellepäivä olla. Ja nyt siitä osaa olla entistä kiitollisempi, kun alkukesä on ollut niin kylmä ja sateinen. Enkä mä nyt hirveästi panisi pahitteekseni vaikka nämä säät jatkuisivatkin loppukuun ajan. Tykkäättekö te helteestä?

3

Tänään askartelin itselleni superhyvää smoothieta! Heitin blenderiin banaania, mangoa, kreikkalaista jogurttia, maitoa ja hieman vaniljasokeria. Oli oikein nannaa, vaikkakin hieman tuhtia näin kuumaksi kesäpäiväksi. Olisi ehkä pitänyt heittää mukaan jotain raikasta hedelmää tai mehua, mutta menihän se noinkin.

1

Onko teillä muuten vielä viikonloppu vailla tekemistä? Ei tarvitse olla enää, sillä tässä tulee tämän viikonlopun kuumin menovinkki! Seinäjoella alkaa tänään SummerHOPE -niminen nuortentapahtuma, joka jatkuu läpi viikonlopun. Partyt alkavat tänään kello 19.00 tutussa osoitteessa, eli Vellamonrinne ykkösessä! Lisätietoa saat täältä. Jos koet olevasi liian vanha nuortentapahtumaan, Seinäjoki Areenassa on menoa ja melskettä vanhempaakin makuun. Siitä tietoa saat täältä. Mites on, nähdäänkö siellä?

2

Mitäs te touhuatte hellepäivinä?

2. heinäkuuta 2015

BAMBEJA JA NALLEJA

Varoitus: epätavallinen kuvatulva luvassa!




Käykö teille koskaan niin, että etsitte Wikipediasta tietoa esimerkiksi jostakin bändistä, ja kotvasen kuluttua huomaatte, että olette seikkailleet Wikipedian ihmeellisessä maailmassa niin kauan, että olette päätyneet lukemaan sivua ranskalaisesta yleisurheilijasta, josta ette ole aiemmin kuullutkaan? Mulle kävi tänään niin. Googletin syystä tai toisesta Bambia (elokuvaa) ja huomaamattani siirryin artikkelista toiseen, päätyen lopulta mursuista kertovalle sivulle. Tässä välissä kahmin innoissani tietoa mm. valkohäntäpeuroista, ilveksistä, naaleista ja jääkarhuista. Olihan se mielenkiintoista, mutta turhaa tietoa.

2 4 7

Syy, minkä takia Wikipediaan alunperin päädyin, oli käyntimme Ähtärin Eläinpuistossa. Siellä näimme mm. lapsuuteni lempparieläimeni, bambin. Tai valkohäntäpeurojahan ne taitaa olla oikeasti, mutta mulle nuo täplikkäät ovat bambeja, hah. Kävimme siis tiistaina Tarun kanssa Ähtärissä kiertelemässä, ja saimme kulutettua jopa neljä tuntia, ihan vain eläinpuistossa kiertelyyn! Oli kiva käydä siellä kahdestaan, kun sai kiertää omaan tahtiin ja katsella omasta mielestään mielenkiintoisia eläimiä ihan niin kauan kuin tahtoi. Viimeksi kun on ollut tuolla joskus ala-asteikäisenä koulureissulla.

3 10 6

Ja olihan siellä nähtävää! Aluksi nettisivuja selatessani ajattelin, että tuleekohan turha reissu, kun eläinten määrä tuntui niin pieneltä, mutta ei tullut. Hieman jäi harmittamaan se, ettemme nähneet kettuja ollenkaan ja pandan ja lumileopardinkin vain osaksi, kun ne lymyilivät puiden takana. Muutenkin eläimet olivat harmittavan rauhallisia. Olisi ollut kiva nähdä jotain toimintaa siellä, mutta ymmärtäähän sen, etteivät ne hirveästi saa siellä riehua.

5 9 12

Mielenkiintoisimpia otuksia taisivat olla karhut. Ei siis siksi, että ne olisivat siellä jotain tehneet, vaan ylipäätään. Mun mielestäni karhut ovat jotenkin kiehtovia eläimiä ja olenkin jo pitkään toivonut törmääväni niihin luonnossa. Tietenkään en niin itsetuhoinen ole, että toivoisin iltalenkillä karhun tulevan vastaan, mutta olisi sellainen kiva nähdä vaikkapa autosta käsin.

15 16 13

Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu! Sääkin oli meidän puolellamme, ei ollut hirveän kuuma eikä satanutkaan muuta kuin matkojen aikana. Kuvat nyt ovat mitä ovat, sillä tuli lähdettyä niin yllättäen reissuun. Tähän tarkoitukseen sopivampi objektiivi, 55-300 millinen, jäi Seinäjoelle ja kuvat täytyi ottaa kamerassa kiinni olleella 35 millisellä objektiivilla. No, näihin nyt on tyydyttävä, kyllähän näistäkin näkee mikä eläin on kyseessä.

8

Oletteko te käyneet Ähtärin Eläinpuistossa? Entä mikä on lempieläimenne?