31. elokuuta 2015

KUN TÄNÄÄN LÄHDEN



Oven kiinni laitan ja katson eteiseen,
naulakko sinne yksin jää
Laukku kainalossa hyppään aamuun ruuhkaiseen,
en vastaantulijoista tunne yhtäkään

Ei tästä kaupungista saa reissuromantiikkaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä tyrin tän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa
 
3 4

Jotain ihmetyttää kun se kysyy mihin meen
Ja mä vastaan: "Mihin vaan"
Ja se kertoo mitä kuuluu ja miten sillä menee,
se tekee lähdöstäni paljon helpompaa

Ei tästä kaupungista saa yhtään lähdön tunnelmaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä tyrin tän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa
(Suurlähettiläät - Kun tänään lähden)


1 2

Nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä ja hypätä kohti tuntematonta. Hieman jännittää, mutta päällimmäinen tunne on kuitenkin onni. Onni ja kiitollisuus. Kiitollinen menneistä, mutta erityisen kiitollinen tulevasta. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä olen varma, että tein oikean valinnan. Olen niin innoissani.

How you doin'?

27. elokuuta 2015

IHAN VAAN MOI



Palasin tuossa ajassa taaksepäin vanhojen postauksieni avulla, ja mulle valkeni eräs asia. Ymmärsin kaipaavani niitä postauksia, joissa naputtelin näytölle sanoja toisensa perään, mitä ikinä mieleeni juolahtikaan, vailla sen kummempaa aihetta tai suunnitelmaa. Näitä postauksia mielestäni oli mukava lukea, ihan kuin kurkistaisi senhetkisen Tanjan pään sisälle, lukisi suoraan ajatuksia. Ne olivat nokkelia ja niiden teksti soljuvaa ajatusvirtaa. Itku meinasi tulla, kun vertailin niitä nykyisiin teksteihini. Tönkköä, raskaslukuista, tylsää. Siksipä nyt päätin kirjoittaa ihan vain sanoakseni moi, ja kertoakseni mitä pääni sisällä tällä hetkellä liikkuu.

1

Juuri nyt istun työpaikallani ruokapöydän ääressä vanha ja raihnainen läppärini edessäni, nauttien hiljaisuudesta sekä ujosti soivasta Spotify-soittolistastani. Vihdoinkin saan hetken hengähtää kaikessa rauhassa, ottaa aikaa itselleni ja blogilleni. Ei kiirettä mihinkään. Nyt teistä osa varmasti ajattelee, että missä kummassa olen töissä, jos siellä saan rentouduttua paremmin kuin vapaa-ajallani. Olen eräässä ryhmiksessä yövuorolaisena, eli työni on koko lailla pelkkää odottamista. Nukutan lapset, siivoan paikan ja sitten vain odotan, että aamuvuorolainen tulee töihin tai lapset heräävät. Just nyt tällainen passaa oikein hyvin.

DSC_2294

Olen kehitellyt jostain itselleni stressin. Viimeisien päivien aikana olen juossut ympäri ämpäri pää kolmantena jalkana hoitaen kaikenlaisia juoksevia asioita. Sen siitä saa, kun jättää kaiken viimetippaan, eikä hoida niitä heti niiden ilmaannuttua. Sen kun yhdistää vielä huonosti nukuttuihin öihin, on katastrofin ainekset kasassa. Onneksi tämä on vain vaihe, kohta hellittää. Toivottavasti.

3

Täytyy tunnustaa, että tämäkin tallaaja oli taas mainonnan uhri. Kuten varmasti jokainen teistä, minäkin olen törmännyt blogeissa, vlogeissa ja sosiaalisissa medioissa kymmenien tyyppien hehkuttamiin aikuisten värityskirjoihin. Aikani seurasin kuinka lähes jokainen tuttavani lisäsi Instagramiin tai Facebookiin kuvan sellaisesta värityskirjasta, kunnes myös mun oli pakko saada sellainen. Tänään sitten vihdoin ostin sellaisen. Tai siis äitihän sen mulle osti, kiitoksia vaan äippä! 

4

Ensin ihmettelin, että eikö kukaan voi ostaa sellaista ilman, että mainostaa sitä jokaiselle tutulleen, mutta tässähän mäkin sitä mainostan aivan innoissani, haha. Onhan tämä mahtavaa ajanvietettä vaikkapa täällä yövuorossa, kun kyllästyy somen selaamiseen tai tietokoneella istumiseen. Toisaalta tässä kyllä hieman johdetaan kuluttajaa harhaan. Kannessa komeilee teksti "väritä itsellesi mielenrauhaa", mutta voin kertoa, ettei ole rauhasta tietoakaan, kun kuvissa on niin pieniä kohtia, että on mahdotonta olla värittämättä yli viivojen... 

2

Ihanaa, kun syksy tekee jo tuloaan! Mä rakastan syksyä, eikä mua yhtään haittaa, että tämänvuotinen olematon kesä alkaa olla takanapäin. Kuten jokaisena syksynä, nytkin mun tekisi mieli uppoutua johonkin superhyvään kirjaan ja unohtaa hetkeksi ympäröivä maailma. Mulla on vain sellainen ongelma, että en tiedä mitä lukisin. Jos suuntaan kirjastoon, päädyn lainaamaan jonkin kestosuosikin joltain lempikirjailijaltani, sillä en keksi mitään uuttakaan lainattavaa. Olisi kiva, jos laittaisitte jotain suositteluja, mitä kirjoja mun kannattaisi lukea! Genrellä ei ole mitään väliä, joten rohkeasti vain lempikirjaanne ehdottamaan. 

Mitäs teille kuuluu? Omistatteko te aikuisten värityskirjaa tai luetteko syksyn tullen enemmän?

24. elokuuta 2015

I'M SUCH A FAILURE


Muistattekos, kuinka kirjoitin tänne joskus muutama kuukausi sitten listan asioista, joita tahdon ja aion kokea ja tehdä kesän aikana? Muistin virkistämiseksi tai jos et ole sitä lukenut, voit lukea sen täältä. No eihän mikään koskaan mene suunnitelmien mukaan tai niin kuin Strömsössä - vaikka siellä kävinkin tänä kesänä - joten suurin osa listani asioista on vielä kokematta tänä kesänä. Laskeskelin, että noin kymmenen kohtaa tuosta listasta olisi toteutunut, yhteensähän niitä on vain 35...

3

Mutta olen keksinyt ratkaisun tähän mun saamattomuuteen, sillä täten julistan kesän jatkuvan vielä ainakin syyskuun ajan! Tiedän, että osalla teistä on jo koulu alkanut, eikä varmasti tunnu enää kesältä lämpimistä säistä huolimatta, mutta uskokaa pois, vielä on kesää jäljellä. Päätin siis, että syyskuun aikana toteutan ainakin vielä kymmenen kohtaa lisää listastani!

11

Valitettavasti nämä kesäsuunnitelmat eivät ole ainoa asia, jossa olen epäonnistunut. Lupailin teille jo maaliskuussa, kuinka tekisin arvostelupostauksen halppisactionkamerasta (tästä) kesän aikana. No totuushan on se, etten ole hirveästi siihen kerennyt edes tutustumaan. Olen kyllä muutamia klippejä sillä kuvannut, mutta en ole jaksanut siirtää niitä tietokoneelle ja käydä läpi. Tietokoneeni vetelee viimeisiään, joten sillä ei todellakaan katsella videoita, saati sitten editoida niitä. Saattaa olla, että vielä joskus teen sen arvostelun, mutta tuskin ihan lähiaikoina.

6

Ettei nyt ihan menisi valittamiseksi koko postaus, niin huomasin, että Brooke Fraserin uusi levy on vihdoin kuunneltavissa myös Suomen Spotifyssa!  Joku saattaa muistaakin, kuinka viime syksynä hehkutin Kings & Queens -biisiä täällä, joten oli oikein mukava yllätys löytää se vihdoin myös Spotifysta. Kannattaa käydä kuuntelemassa tuo levy täältä!

2

Mitä teidän kesäsuunnitelmiinne kuului, ja saitteko toteutettua kaiken, vai ootteko samanlaisia epäonnistujia kuin mä? :-D

19. elokuuta 2015

FAKTAT PÖYTÄÄN


Heipä hei tyypit siellä ruudun toisella puolen! Anteeksi pienoinen blogihiljaisuus, joka on vallinnut sivuillani. Voisin vedota kiireisiin ja kertoa, että ideoita kyllä on, mutta ne odottavat toteutusta, mutta se olisi vain puoliksi totta. Rehellisyyden nimissä en ole vain jaksanut avata Bloggeria muutamaan päivään, vaikka niitä ideoita jonkin verran onkin, vaan olen käyttänyt aikani niinkin tärkeään asiaan kuin sarjojen katseluun... Mutta täällä ollaan taas! 

Teitä uusia tuttavuuksia on tullut sinne ruudun toiselle puolen viime aikoina taas lisää, joten päätin, että nyt on taas aika kertoa hieman lisää faktoja itsestäni. Osa näistä faktoista saattaa olla joillekin teistä jo tuttuja, mutta toivottavasti jotain uuttakin tulee esiin. Muita faktoja voitte käydä lukemassa faktoja -tagin alta

6

1. En juuri ikinä nukahda elokuvaa tai sarjaa katsoessani, mutta olen pienen ajan sisällä nukahtanut jopa kolme kertaa Housen aikana. Nämä oli siis kolme erillistä kertaa ja taisi olla eri päivätkin. En ymmärrä miksi, sillä House on mielestäni aivan mainio sarja!

2. Mikään ei ole rasittavampaa kuin kuvien muokkaaminen, mutta silti käsittelen jokaisen kuvan, ennen kuin laitan sen blogiini. Olisi niin mukavaa, jos kuvat olisivat julkaisukunnossa suoraan kamerasta.

3. Mun elämässäni tapahtuu melko suuri muutos kahden viikon kuluttua.

4. Olen kova stressaamaan ja jännittämään asioita etukäteen. Jos mun täytyy mennä vaikkapa johonkin haastatteluun, jännitän sitä monta päivää etukäteen, enkä varmasti nuku juuri lainkaan tapahtumaa edeltävänä yönä.

5. Joskus pienenä mun ii2-nimimerkkini oli TaUnO. Se juonsi juurensa Tauno Palosta, kai mä jostain syystä kuvittelin olevani hän. Tiedä häntä. Jos ette tiedä, mikä ii2 oikein oli, se oli vähän IRC-gallerian tapainen nettikuvagalleria.

7

6. Hengailen kotona aina yöhousut tai kollarit jalassa, meikittömänä ja hiukset likaisena jonkinmoisella sykeröllä. Siksi inhoankin, jos joku tulee varoittamatta - kutsumatta - kylään. 

7. Olen asunut elämäni aikana käytännössä viidessä eri paikassa, joista neljässä olen asunut ns. virallisesti, niin että postinikin on tullut sinne, sillä yksi näistä oli opiston opiskelija-asunto(huone).

8. Se opisto, jossa asuin oli Lapuan Kristillinen opisto. Asuin siellä vuoden, sillä kävin siellä kymppiluokan. Menin sinne, koska en tiennyt mihin yläasteen jälkeen hakisin. Olen aina ollut ihan perushyvä koulussa, keskiarvo hieman yli kahdeksan, eli ei ollut huonosta todistuksesta kiinni.

9. Mulla ei ole muita lävistyksiä kuin korvikset. Niitä sen sijaan on oikeassa korvassa neljä ja vasemmassa kaksi, joiden lisäksi molemmissa korvissa yhdet umpeutuneet reiät. Yleensä käytän vain molemmissa yksiä korviksia.

10. Näistä korviksistani neljä ensimmäistä, eli molempiin korvanlehtiin kaksi reikää, olen ottanut liikkeessä, ja loput olen tehnyt itse.

1

11. Häiriinnyn todella helposti pienistäkin äänistä. Eräänä yönä kuulin seinän takaa kuorsausta, enkä saanut nukuttua, vaikka mulla oli korvatulpat korvissani. Ja esimerkiksi kellon tikitys on todella raivostuttavan kuuloista.

12. Ennen mun oli pakko kuunnella musiikkia aina, missä tahansa olinkaan, mutta nykyään tahdon välillä kuunnella vain hiljaisuutta ja nauttia siitä. Jos vain pystyisi nauttimaan ilman niitä pieniä, tikittäviä ääniä...

13. Mulla on kaksoisolento Tampereella. Oikeasti, näin hänet maanantaina siellä käydessäni, ja jos en olisi ollut varma, olisin itsekin luullut häntä minuksi. Samanlainen tyyli, samanlaiset hiukset - ihan kaikki. Hämmentävää.

14. Mun puhelimeni on tälläkin hetkellä erittäin kuuma muka liiallisen Snapchatin käytön vuoksi. Mielestäni en kyllä käytä sitä ollenkaan liikaa, mutta jotkut saattavat olla eri mieltä. 

15. Viime aikoina olen juonut suunnattoman paljon Lidlin Freeway colaa. Eihän se ole mitään verrattuna aitoon ja oikeaan Coca-colaan, mutta hintansa puolesta vie voiton.

5

16. Olen asunut yläasteen loppuun saakka metsän keskellä, jossa ei naapureita kovin läheltä löytynyt, ja lähimpään niin kutsuttuun kaupunkiinkin on reilu 20 kilometriä matkaa. Nuorempana vihasin sitä, mutta nyt tulen ihan mielelläni tänne rentoutumaan päiväksi tai pariksi(kymmeneksi).

17. Mun kaksi etuhammasta katkesi, kun olin pieni, ja nyt puolet niistä hampaista on muovia(kohan :D). Ennen kuin teloin hampaani, mulla oli etuhampaiden välissä järkyttävän iso kolo, joten olen ihan tyytyväinen siihen, että ne katkesivat.

18. Olen todella laiska panostamaan ulkonäkööni. Meikkaan kyllä yleensä jos johonkin lähden, mutta se on sellainen parin minuutin pikameikki, ei ehkä niinkään huolellisesti tehty. Hiuksia en laita oikeastaan koskaan, mitä nyt vähän suoristan.

19. En tiedä kauanko jaksan tätä sinistä hiusväriä. Toisaalta se sopii mielestäni mulle hyvin ja rakastan sitä muutenkin, mutta toisaalta olisi helppoa jos olisi vaikka ihan vain blondit hiukset.

20. Teininä mulla oli erilaisia vaiheita elämässäni. Välillä pukeuduin kuin poika, välillä kuin emo, välillä kuin pissis, välillä pelkkiin kollareihin ja huppareihin... Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onneksi niistä ajoista ei ole olemassa kovinkaan paljoa kuvamateriaalia.

4

Tässäpä ne faktat sitten olikin. Pahoittelut vanhoista kuvista, en jaksanut takuta kuvanmuokkausohjelman kanssa, kun tämä tietokone on hieman huonovointinen juuri nyt. Voitteko samaistua mihinkään kohtaan?

13. elokuuta 2015

NUKKAISTEN VAATTEIDEN PELASTAJA


Tiedättekö sen tunteen, kun uusi vaatteenne tulee pesusta, ja onkin yltä päältä nukan peitossa? Tai löydätte kirpputorilta unelmienne paidan, mutta ette halua ostaa sitä sen nukkaisuuden takia? Mulle tällainen on ainakin tuttua, esimerkiksi molemmat suosikkihameeni ovat todella helposti nukkaantuvaa kangasta - jo muutaman käytön jälkeen hameet näyttävät siltä, kuin olisin kaivanut ne roskalavalta tai vähintäänkin käyttänyt niitä jo monta vuotta. 

Onneksi asiaan on ratkaisu, nimittäin nukanpoistaja! Oikea termi taitaa olla nypynpoistaja, mutta nukanpoistaja istuu suuhuni paremmin, joten käytän sitä. Olen omistanut nukanpoistajan jo muutaman vuoden, ja luulin sellaisten olevan ihan peruskauraa jokaiselle tallaajalle, mutta juttelin aiheesta tuttavani kanssa, ja hän sanoi ettei ole kuullutkaan moisesta. Ehkä siellä lukijoideni seurassa on myös niitä, jotka eivät niistä ole kuulleet ja kenties tämä tieto tulee tarpeeseen, joten levitetäänpä tätäkin ilosanomaa!

5

Omistamani yksilö on - kuten kuvasta näkyy - OBH Nordica 2010 nypynpoistaja. Tämä toimii kahdella AA-paristolla, eli ihan perussormipatterilla. Laitetta on erittäin helppo käyttää, sen kuin vain napsauttaa laitteen päälle ja alkaa trimmailemaan. Mun käteeni tämä on ainakin juuri sopivan kokoinen, vaikkakaan tärinän takia ei kovin kauaa putkeen pysty nyppyjä poistelemaan. Laitteessa on säiliö, josta nukat on helppo kaataa roskakoriin - edellyttäen tietenkin sen, että saa ensin säiliön auki. Näitä myydään ihan tavarataloissa, itse ostin omani Halpa-Hallista. Hintaa tällä on hieman alle 10 euroa.

3 4

Yllä näette vielä ennen ja jälkeen -kuvat. Pahoittelut huonoista kuvista ja kuvien värierosta. Livenä nukat erottuivat paljon paremmin ja tulos oli paljon näkyvämpi, mutta eikö näistä nyt jotenkin selvää saa.

Loppuun vielä plussat ja miinukset:
+ Helppokäyttöinen
+ Halpa
+ Käteen sopiva
+ Tehokas
+ Löytyy melkein joka kaupasta
- Säiliö vaikea avata
- Kova ääni
- Tärinän takia ei niin miellyttävää käyttää

Onko teillä kokemusta nukanpoistajista vai onko nämä aivan uusia tuttavuuksia?

10. elokuuta 2015

TYYLIÄ VAI EI


Ensinnäkin mojovat kiitokset kaikille, jotka kommentoivat edelliseen postaukseeni. Hienoa, että aihe sai aikaan keskustelua, oli todella mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitänne. Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille, kyllä lämmittää sydäntä, kun näin monia kiinnostaa mun turhanpäiväiset höpinäni. Toiseksi ilmoitusluontoista asiaa. Huomasin, ettei tämä tiettyinä päivinä postailu oikein sovi mulle, joten lopetan sen tähän. Tarkoitus oli siis, ettei teidän ei-rekisteröityneiden lukijoiden tarvitsisi käydä päivystämässä täällä, että onko postausta tullut, vaan tietäisitte päivät, jolloin postaus pompahtaa ilmoille. Tämä järjestely ei kuitenkaan liikuttanut päivittäistä kävijämäärää suuntaan eikä toiseen, joten se oli vähän turhaa. Pyrin kuitenkin postailemaan ainakin pari kertaa viikossa. Jos oot ei-rekisteröitynyt lukija, suosittelen että klikkaat itsesi Facebookissa blogini sivun tykkääjäksi, niin saat tiedon uusista postauksista hetimmiten.

2

Sitten aiheeseen! Mulle esitetään tasaisin väliajoin kysymyksiä mun tyylistäni ja mistä vaatteeni löydän. Jotkut ovat myös pyytäneet, että ottaisin enemmän kuvia itsestäni, että näkisi, millaisia vaatteita mulla on kulloinkin ollut päällä. Mun mielestäni se on vähän outoa, koska suurin osa vaatteistani on ihan H&M:stä tai Gina Tricotista löytyneitä, eikä mun tyylinikään mitenkään erikoinen ole. Päätin kuitenkin toteuttaa tämän postauksen, kun sitä on niin kovasti toivottu. Tiedän, että siellä lukijoiden seassa on myös sellaisia, joita ei tämänkaltaiset postaukset kiinnosta, joten ei huolta, en ole muuttamassa tätä tyyliblogiksi.

7

Kuten mainitsinkin jo, ostokset hoidan yleensä niinkin erikoisessa kaupassa kuin H&M. Sieltä on valehtelematta ainakin puolet vaatteistani. Sen lisäksi ostan vaatteita pääasiassa Gina Tricotista, Cubuksesta, BikBokista, Seppälästä ja Vero Modasta, sekä silloin tällöin kirpputoreilta. Jotkut vaatteistani on myös Tarun vanhoja, kuten esimerkiksi näissä kuvissa näkyvä toppi. En maksa vaatteistani kovinkaan paljoa, esimerkiksi yli 30 euroa paidasta alkaa olla mielestäni jo liian paljon. Tietenkin jos löydän unelmieni vaatteen, olen valmis siitä maksamaan, mutta yleensä hinnat pyörivät siinä eurosta kahteenkymmeneenviiteen euroon. Mitään hirveän laadukasta en sillä hinnalla saa, mutta kyllä näillä pärjää. 

6

Hienosti onnistuu multa tuo poseeraamisen jalo taito, vai mitä, haha? Esimerkkinä mun tyylistäni toimii tällä kertaa melko tummanpuhuva asu, vaikka yleensä en käytä ihan noin paljoa mustaa. Tuon mustan hameen ja kengät löysin yllättäen H&M:ltä, muistaakseni hinnoiltaan 19,90 euroa hame ja 14,90 euroa kengät. Topin sain Tarulta, mutta alunperin se on Gina Tricotista, hinnaltaan varmaan jotain kympin paikkeille. Takki löytyi kierrätyskeskukselta uutena, hintaa oli työntekijäalennuksen jälkeen 0,50 euroa (asiakkaalle olisi maksanut euron). Sukkahousut on ostettu ihan vain Halpa-Hallista hintaan 4,95 euroa ja kassi on ostettu Uturn konffasta pari vuotta sitten, muistaakseni maksoin siitä jotain viisi euroa. Ristikorvikset ja choker-kaulakoru löytyivät Glitteristä, hintoja en muista ja tuo alempi kaulakoru oli mukana eräässä korusetissä, jonka ostin Gina Tricotista hintaan 4,95 euroa. 

8

Nyt kun jälkikäteen tätä asukokonaisuutta katson, huomaan sellaisia asioita, jotka eivät mielestäni näytä hyvältä tai toimi keskenään, mutta ei anneta sen häiritä. Oikeastaan en koskaan edes mieti tarkasti, sopivatko tietyt vaatteet täydellisesti yhteen, vaan puen päälleni asun, joka tuntuu hyvältä. Mutta kivahan se on, jos se jonkun silmää miellyttää, hih. 

Mitä mieltä ootte tästä asusta? Millainen tyyli teillä itsellä on?

6. elokuuta 2015

TOIVEPOSTAUS: MINUN USKONI



Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan, 

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Aamen.  Mitäpä siihen sitten lisäämään, selvään asiaan. "Sentähden jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:32)

MOI

No ei vaiskaa, juksutin vain, ette te näin helpolla tästä pääse, haha. Kirjoitin muutama kuukausi sitten Kaapista ulos -postauksen, jossa kerroin olevani uskovainen. Sen jälkeen multa on toivottu paljon uskostani kertovaa postausta, joten ajattelin nyt olevan hyvä aika sellaiselle. En tahdo tuputtaa uskoani enkä yrittää käännyttää teitä, mutta toivon tämän siunaavan jotain teistä.

Olen saanut syntyä kotiin, jossa äiti ja isä on uskovaisia ja sen vuoksi olen kuullut Jeesuksesta jo pienenä paljon. Meitä lapsia ei ole kuitenkaan aivopesty, kuten joku saattaa kuvitella, vaan vanhempamme on antanut meille vapaan tahdon, aivan kuten Jumalakin antaa. Elin pitkään lapsenuskossa, eli en sen kummemmin itse lukenut Raamattua tai ajatellut asiaa, uskoin vain. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin kapinoimaan sääntöjä ja auktoriteettejä vastaan, kääntäen selkäni uskolleni ja Jumalalle. 

Muutaman vuoden ajan elin ajattelematta uskonasioita, kokeilin mitä maailmalla oli mulle tarjottavana. Voin henkisesti todella huonosti tuona aikana, olin masentunut ja tuntui, kuin sisälläni olisi ollut pelkkää tyhjää. Yritin täyttää tätä tyhjyyttä "seurustelemalla" monen pojan kanssa, vaihtaen poikaystävää aina, kun edellinen alkoi kyllästyttää. Kesän 2006 alussa kuulin, että silloinen poikaystäväni oli pettänyt mua ja jätin hänet. Tämä satutti silloin kovasti, tunsin olevani arvoton. Aloin miettimään uskonasioita uudelleen ja päätin antaa Jumalalle mahdollisuuden, sillä mitäpä mä siinä menettäisinkään.

MOI2

Se oli mun elämäni parhain päätös. Tyhjä tunne sisältäni täyttyi eikä mun tarvinnut enää hakea rakkautta ja hyväksyntää vaihtamalla poikaystäviä kuin sukkia. Masennus vaihtui iloon. Vaikka olen pessimistinen ja melko negatiivinenkin ihminen joissain asioissa, mulla on kuitenkin ilo sisälläni. En väitä, että elämäni olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista uskoontulon jälkeen, tai etten olisi kohdannut vaikeuksia elämässä. Niitä tulee väistämättömästi ihan jokaiselle. Niissä tilanteissa kuitenkin tiedän, ettei mun tarvitse yksin jaksaa, vaan Jeesus on aina mun kanssani. 

Joku kysyi multa, että miten usko näkyy mun elämässäni. Se näkyy muun muassa siten, että käyn (helluntai)seurakunnassa säännöllisesti, yleensä pari kertaa viikossa, luen Raamattua ja rukoilen. Tällä hetkellä olen mukana viikon mittaisessa kesäraamattukoulussa. En myöskään juo humalahakuisesti, polta tupakkaa tai kiroile. En kuitenkaan ole täydellinen, vaan teen syntiä joskus, niin kuin jokainen meistä. Usko näkyy myös luottona Jumalaan. Luotan siihen, että asiat järjestyy, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin, koska Jumala on nähnyt kaiken jo edeltä käsin. 

Varmasti joku miettii nyt järkiperusteluja sille, miksi uskon Jeesukseen. 15-vuotiaana olin Kiparilla (Vapaakirkon järjestämä rippileiri) ja niskani/hartiani olivat todella jumissa, pää ei kääntynyt ilman viiltävää kipua. Iltatilaisuudessa muodostimme pieniä ryhmiä, joissa rukoilimme toistemme puolesta, ja siinä sai kertoa, jos oli jokin erityinen rukousaihe. Mainitsin kipeästä niskastani, ja leirikaverini rukoilivat sen puolesta. Rukouksen aikana kipeässä kohdassa tuntui lämpö, jonka jälkeen niskani oli täysin terve, ei minkäänlaista kipua jäljellä. Tyypit, jotka rukoilivat puolestani olivat ihan tavallisia 15-vuotiaita leiriläisiä, eivätkä he tehneet mitään muuta, kuin pyysivät Jumalaa parantamaan kivun. Mulle se oli aika vahva merkki Jumalan olemassaolosta. Ja näitä tapahtuu ihan tämän tästä, tuosta voitte vaikka lukea erään tarinan.



MOI3

Mihin te uskotte vai uskotteko mihinkään? Millä tavoin se vaikuttaa teidän elämäänne? Ps. Poikkeuksellisesti tänään postaus, eli huomenna ei tule vaikka perjantai onkin :-)

4. elokuuta 2015

AARTEENETSINTÄÄ

Inhottava tunne, koska rehellisesti sanoen en tiedä kuuluisiko tuota otsikkoa kirjoittaa yhteen. Ahdistaa. Mutta suurin osa netistä löytyvistä aihetta koskevista sanoista oli kirjoitettu yhteen, joten luotetaan nyt siihen... 


Aloitimme hieman perusteellisemman siivouksen asunnossamme tuossa pari päivää sitten. Tarkoituksena on käydä kaapit ynnä muut tavaroidensäilytyskolot läpi, ja katsoa, onko ne tavarat oikeasti sellaisia, joita tarvitsemme. Tällaisena heräteostelijana, joka on vieläpä työskennellyt kierrätyskeskuksessa (josta sai halvalla vaatetta sun muuta tilpehööriä) on myönnettävä, että yksi jos toinenkin vaate tai tavara on sellainen, jolle mulla ei ole käyttöä. Osa on vielä paketissakin tai niissä on hintalaput kiinni, eli en ole niitä koskaan käyttänytkään. 

5

Ja kuten huomasitte edellisen kappaleen ensimmäisen sanan 'aloitimme', eli emme ole saaneet sitä vielä hoidettua loppuun asti. Kaapit olemme jo melkein käyneet läpi, mutta vielä pitäisi siivota muut sotkut ja laittaa tavarat takaisin paikoilleen. Siivousta on hidastanut sen lisäksi, ettemme ole koko aikaa olleet asunnollamme, myös se, kuinka olen jäänyt ihmettelemään tavaroita, joita laatikoistani on löytynyt. Tämä on ollut kuin olisi aarretta etsimässä, kun vähän väliä käteen osuu jotain, jonka olemassaolosta ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Niin vain sitä on unohduttu siivouksen lomassa leikkimään tavaroilla, laskemaan matikan tehtäviä - kyllä, oikeasti -, lukemaan kirjoja, selaamaan vanhoja lehtiä tai päiväkirjoja, pitämään muotinäytöksiä, jammailemaan musiikin tahtiin, kokeilemaan erilaisia koruja ja niin edelleen...

2

Eniten pelotti vaatehuoneen penkominen. Se oli kuin suuri Narnia, niin täynnä kaikenlaista tavaraa, ettei lattiaa juurikaan näkynyt. Otin haasteen kuitenkin vastaan ja raivasin tieni vaatehuoneen ovelta aina takaseinään saakka. Kun vihdoin, tuntien ahertamisen jälkeen olin tyytyväinen vaatehuoneen kuntoon, astuin sieltä ulos omaan huoneeseeni, vain todetakseni sen olevan kuin hävityksen kauhistus. Tietenkin vaatehuonetta siivotessani olin heittänyt tavaroita olkani yli omaan huoneeseeni. Nyt pitäisi sitten siivota se. Eli siirtää tavarat takaisin vaatehuoneeseen, ei kun...

4

No joo, ollaan me jotain saatu aikaiseksikin. Veimme järkyttävän määrän vaatteita ja muuta pientä tavaraa kierrätyskeskukselle. Niitä oli niin paljon, etteivät ne mahtuneet kerralla automme (kröhöm... siis iskän auton) tavaratilaan. Kaiken tämän jälkeen meille jäi vielä niitä parempikuntoisia vaatteita, jotka viemme kirpputorille myyntiin. Eli Seinäjoella kulkevat huomio! Käykäähän penkomassa Ykkös Basaarilla pöytää numero 20! Ei haittaa, vaikka ette olisi niin hyvinsyöneitä kuin allekirjoittanut, sillä sieltä löytyy kokoja ihan äksässästä äksällään. Ja hinnat pitäisi olla kohdillaan, sillä mukana on paljon uutta tavaraa, mutta silti kaikki maksaa alle kaksi euroa.

3

Vaikka olemme jo paljon saaneet aikaiseksi, on asuntomme yhä puunaamista vailla. Kyllähän tähän reiluun seitsemäänkymmeneen neliöön nähtävästi tavaraa ja sotkua mahtuu. Onneksi voi lohduttaa itseään Popedan - tai Fredinhän se alunperin taitaa olla - laulun sanoilla "onhan päivä vielä huomennakin". Ei tätä valmiiksi tarvitse tänä iltana saada. Älkää siis tulko kylään, ainakaan pariin päivään, haha!

1

Jäättekö tekin aina tutkimaan tavaroitanne, kun pitäisi siivota? Mikä on muuten teidän lempparikirppislöytönne?