29. syyskuuta 2015

PARASTA JUST NYT

2010

Kirjoitin joskus kesän alussa aikomuksistani aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen täällä blogissani. Postaus löytyy t ä ä l t ä. Silloin ajattelin, että kirjoittelisin sitä ehkä kuukauden välein, mutta eihän se tietenkään mennyt niin kuin ajattelin. Eihän se ikinä mene, hah. Nyt kuitenkin tahdoin kirjoittaa jälleen ylös asioita, joista olen kiitollinen tällä hetkellä. 

Onnea on:

Kaveri, joka päättää yllättäen lähteä ajelemaan Jyväskylästä Tampereelle vain tullakseen kylään meille
Syksyn tuoksu ilmassa
Uuden musiikin löytyminen
Uusi asunto uudessa kaupungissa
Perhe ja ystävät
WUP ja Tampereen helluntaiseurakunta
Nuorisopastori, joka kehui hiuksiani heti, kun sanoi ensimmäiset sanansa mulle
Vanhojen kuvien selaaminen ja nostalgisointi
Kauniit värit luonnossa
Hiljalleen putoilevat lehdet
Ihanat kommentit maailman parhailta lukijoilta
Uudet lukijat
Uuden kivan bloggaajan, vloggaajan tai snäppääjän löytyminen
Onnistuneet kuvat
Lempparisarjan uuden tuotantokauden katsominen muutamassa päivässä  
Elämä ylipäänsä just nyt

Mistä te ootte kiitollisia just nyt?  

27. syyskuuta 2015

PIENI PALA HIUSHISTORIAANI

IMG_304950901133170 IMG_305016481201581 IMG_305052402632922 IMG_305242694408630 20141018_154255(0)_1 mooi DSC_2342 BANGBANGBANG 2014-11-14 02.26.45 1 HE OPE 2 3 5 6

Lähipäivinä olen potenut pienoista hiuskriisiä. Tai no jos totta puhutaan, kyseessä ei ole ollut mikään pieni kriisi. Olen suorastaan saanut harmaita hiuksia tästä kaikesta pähkäilystä. Tahdon jotain uutta hiuksiini, enkä todellakaan tiedä, mitä. Tällä hetkellä hiukseni ovat niin kamalat. Tyvikasvu on pidempi kuin koko kesän leikkaamatta ollut nurmikko eikä sinistä väriä ole kirkastettu yli kuukauteen, eli se on juuri inhottavassa vaiheessa: ei tarpeeksi vaalea eikä tarpeeksi kirkas. Myös hiusmalli kaipaisi päivitystä ja latvat saksia. 

Selailin vanhoja kuviani yrittäen etsiä inspiraatiota, mutta menin vain enemmän sekaisin. Toisaalta olisi kiva leikata kokonaan lyhyet hiukset. Toisaalta taas tahtoisin kasvattaa hiuksiani, nyt kun jo näin pitkälle olen päässyt. Toisaalta tahtoisin hiusteni olevan niin kirkuvan väriset, että ne loistavat monien metrien päähän. Toisaalta taas tahtoisin mahdollisimman värittömät hiukset. Joka tapauksessa jotain täytyy keksiä, mutta mitä?

Kun tästä päästä on löytynyt jo jos jonkinlaista väriä, on tullut itse sokeaksi sille, mikä oikeasti sopii mulle. Kun selasin noita yläpuolella olevia kuvia, lähes jokaisen kohdalla tuli sellainen tunne, että tällaiset näyttää kivalta, haluan nämä. Siksi haluaisinkin kuulla teidän mielipiteenne, minkälaiset hiukset teidän mielestänne mulle sopii? Saa siis ehdottaa ihan mitä vain, laitoin nuo kuvat vaan antamaan vähän osviittaa siitä, mikä mulle saattaisi sopia. Naurattaa vain, kun tässä ei ole kuvia kuin vuodesta 2012 eteenpäin, eikä siltäkään väliltä kaikista hiuksista ole kuvaa. Miten niin usein vaihdan hiustyyliäni? :-D 

Eipä tässä kai sitten muuta, kuin ehdotuksia tulemaan, kiitos! :-)

25. syyskuuta 2015

NO KAI MINÄKIN NYT SITTEN



Tekin olette varmasti törmänneet tällä hetkellä blogeissa pyörivään blogiystäväkirjaan? Itse olen bongannut tämän useammastakin blogista, ja lopulta päätin itsekin täyttää tämän, kun se vaikutti niin kivalta. En tiedä, mistä tämä on alunperin lähtöisin, itse kopioin kysymykset And then she grew up -blogista. Ja hei, täyttäkäähän tekin tämä omiin blogeihinne! 

SUOSIKKI..

Kaupunki? Tähän on nyt pakko vastata, että Tampere! Jos nyt saisin päättää ihan minkä tahansa paikan, missä asuisin tai edes viettäisin tämän viikon, vastaus olisi ehdottomasti Tampere.
Lomakohde? No meikäpoikahan ei ole hirveästi reissaamista harrastanut, ulkomaillakin olen käynyt vain Virossa ja Ruotsissa, joten vähän paha mennä sanomaan. Tykkään kuitenkin Suomesta todella paljon, enkä halajakaan mihinkään ulkomaille, eli ehkä se mun suosikkilomakohde löytyy Suomesta. Sitä en vain tiedä, mistä päin Suomea.
Biisi? Viime aikoina kaiuttimissani on pauhannut Pepe Willbergin Aivan sama mulle mä oon onnellinen -biisi, joka soi myös Elämältä kaiken sain -leffassa. Toinen tämän syksyn lemppari on Haloo Helsingin kaunis kappale Kuussa tuulee. 
Ravintola ja annos? Pancho Villasta tykkään ainakin. Sieltä tilaan yleensä pekonihampparin ranskiksilla, nam!
Juoma? Pakko varmaan vastata Coca-cola, sitä tulee juotua ehkä vähän liikaakin...

4

Leffa? Todella vaikea kysymys, kun olemassa on niin monia hyviä leffoja. Suomalaisista leffoista löytyy ainakin kaksi sellaista, joihin on jonkinlainen tunneside syntynyt, ja ne on Kulman pojat ja Pussikaljaelokuva. Ihan loistavia!
TV-sarja? Mitähän mä tähän nyt heittäisin... Kolme miestä ja tyttö, Vampyyripäiväkirjat, Valehtelevat viettelijät - että kun on tönkköjä näiden suomenkieliset nimet - ja tietenkin Salkkarit, Vain elämää, Naurun tasapaino ja niin edelleen.
Kirja? Raamattu.
Asu? En nyt tiedä, tarkoitetaanko tässä asukokonaisuutta vai yhtä vaatetta, mutta vastaan, että eräs musta hame ja farkkutakki.
Meikkituote? Koska elämä ilman kulmakarvoja olisi melko ikävää, vastaukseni olkoon siis kulmakynä.
Hiustuote? En hirveän erikoisia hiustuotteita käytä, mutta tällä  hetkellä suosikkihiustuote taitaa olla suoravärit. Mitä tekisinkään, jos en voisi toteuttaa itseäni mitä kummallisimpien hiusvärien kautta, haha. :-D
Sovellus? Kyllä se Snapchat taitaa viedä voiton tässä pelissä tällä hetkellä. Instagram on myös ihan hauska, mutta on jäänyt viime aikoina vähän taka-alalle Snapchatin vallattua suuren osan kalliista sometusajastani.
Instagrammaaja? Älyttömän upeita kuvia löytyy ainakin näiden nimimerkkien takaa: @eljackson, @dansmoe, @juusohd, @kpunkka, @jamipa, @hilvees, @teppotirkkonen, @jaakkosorvisto ja @sannimaria.

5

Aamurutiinisi? Mun aamuihini ei kuulu mitään tiettyjä rutiineja tällä hetkellä, koska en käy missään säännöllisesti. Yleensä selaan somet läpi ja makoilen sängyllä, jossain vaiheessa nousen ja joko pesen kasvot tai painun suihkuun, syön ehkä jotain ja pesen hampaat. Jos johonkin menen, niin yleensä meikkaan ja suoristan hiukset.
Mitä vaatekaapistasi löytyy? Mulla on sellainen hauska juttu, ettei mulla ole varsinaisesti vaatekaappia. Meillä on vaatehuone, jossa on ylimääräiset peitot ja tyynyt, talvivaatteet ja muutama villapaita, jotka ei mahdu muualle. Sitten mun huoneessani on lipasto, josta löytyy monenkirjavia toppeja, mustia sukkahousuja ja tummahkoja hameita, sekä vaaterekki, jossa koreilee vaatteideni väripilkut aina neonkeltaisesta pinkkiin.
Mitä pakkaat mukaan matkalle? Vaatteet, hammasharjan ja -tahnan, shampoot ynnä muut pesuvälineet ja rahaa nyt ainakin.
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Istun koneella, kirjoittelen blogia, snäppäilen, luen... Mitä nyt teen normaalistikaan, eipä sillä ole väliä onko kukaan näkemässä vai ei.
Mitä laukustasi löytyy aina? Huulirasvaa taitaa olla jokaisessa laukussa ainakin yksi puteli.
Viimeisin sisustusostoksesi? Kuulostaa nyt todella tyhmältä, mutta pyykkikori. Se oli sellainen söpö mustavalkoinen pussukka, lasken sen siis sisustusostokseksi.

2Viimeisin Whatsapp-viesti? Äitiltä "Onko teillä mielessä yhtään minkä väristä verhoa te keittiöön meinaatte?"
Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? No jaa-a! :-D Se riippuu hyvin pitkälti tyylistä ja mausta, mutta itse viihdyn Koskikeskuksessa tai Hämeenkadun renttukaupoissa, syön mäkkärissä ja drinkkien sijaan haen Minetistä tai Jugista jätskin.
Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä? Takki ja kengät täytyisi ainakin löytää, en vain ole missään nähnyt kivoja. Talveksikin tarvisin uuden takin, ahdistaa. Muutenkaan en ikinä löydä mistään kivoja syys- tai talvikenkiä, saanko tallailla menemään Converseilla kesät talvet?
Paras tapa tuhlata 50 euroa? Hmm, viidelläkympillä sais helpostikin kivan vaatekokonaisuuden jostain Henkkamaukalta. Kympin hame, viidentoista euron paita, vitosen korvikset ja parinkympin tennarit, siinäpä se!

 Tykkäättekö te tämäntyylisistä postauksista?

21. syyskuuta 2015

KIITOS


Olipa kerran pieni tytöntyllerö, joka rakasti kirjoittamista. Intohimo kirjoittamista kohtaan oli syntynyt jo hyvin varhaisessa vaiheessa, tytön ollessa alakouluikäinen. Vuosien ajan tyttö keksi tarinoita, toinen toistaan hullumpia, jättäen suurimman osan niistä piiloon suurelta yleisöltä. Ainoat tarinat, jotka tyttö antoi muiden luettavaksi, olivat äidinkielen aineet, ja nekin julkaistiin vain pakon edessä. Tyttö oli hyvin epävarma taidoistaan, vaikka opettaja kannustikin jatkamaan jättämällä mukavia viestejä esseiden kulmiin, hymiöin tai tähtitarroin varusteltuina totta kai.

Yläasteelle siirtyminen tiesi jonkin ajanjakson loppumista. Teini-ikä painoi päälle ja tytön epävarmuus omaan itseensä ja taitoihinsa laski laskemistaan. Äidinkielen aineiden arvosanat laskivat, eikä senhetkinen opettaja ollutkaan enää niin kannustava, kuin edelliset olivat olleet. Kun tyttö yritti parhaansa ja kirjoitti omasta mielestään oikein hyvän tarinan, opettaja antoi tyydyttävän arvosanan ja kyseenalaisti sen, että tyttö olisi ihan itse kirjoittanut sen. Tyttö alkoi uskomaan olevansa huono, eikä tahtonut enää kirjoittaa. Palo sammui.

Vuosien kuluessa tyttö tarttui silloin tällöin kynään ja paperiin, joskus saaden hienon tarinan aikaiseksi, joskus paperi jäi tyhjäksi. Hiljalleen tyttö alkoi taas nauttia tarinoimisesta. Kun elämässä tapahtui jotain hauskaa, jännittävää tai pelottavaa, tyttö kirjoitti asian tarinan muodossa joko Facebook-statukseensa tai pöytälaatikosta löytyvään tarinavihkoonsa. Julkaistut kertomukset keräsivät kannustavaa palautetta, jotkut jopa uskoivat tytössä olevan ainesta kirjailijaksi asti. Kirjailijaksi, eli tytön suurimmaksi salaiseksi haaveeksi.

Tyttö epäili vielä, kirjoitti paljon ja repi paperit. Mikään ei kuulostanut hyvältä. Kynnys julkaista tekstejään nousi koko ajan, pelko siitä, etteivät ihmiset tykkäisikään uusista kertomuksista niin paljon kuin edellisistä. Eräänä syksyisenä iltana tytön sisko kysyi häneltä, miksei tyttö kirjoittaisi blogia. Tyttö säikähti ehdotusta, koska oli salaisesti asiasta haaveillut. Muutamia päiviä, ehkä viikon verran tyttö punnitsi mielessään vaihtoehtoja; kannattaisiko blogia perustaa. Mitä jos palaute olisikin samanlaista kuin yläasteaikoina, ja rakkaus kirjoittamista kohtaan katoaisi. Sitten tyttö muisti laulunsanat "pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa."

Ja nyt tämä tyttö on kirjoittanut blogia jo kokonaisen vuoden. Palaute on ollut paljon parempaa, kuin tyttö olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Lukijoita on kertynyt mukava määrä, vaikka tyttö oli varma, ettei hänen elämänsä ja kirjoituksensa kiinnostaisi ketään. Epävarmuus ei ole kadonnut kokonaan, mutta vähentynyt hurjasti. Kuka tietää, ehkä tämä tyttö vielä joskus uskoo itseensä niin paljon, että hänestä todella onkin kirjailijaksi. Sitä odotellessa tyttö on enemmän kuin o n n e l l i n e n, kun saa kirjoittaa blogia maailman parhaimmille lukijoille.

222

Kiitos teille ihan jokaiselle kuluneesta vuodesta! Toivottavasti jaksatte jatkossakin lukea tämän tyttösen raapustuksia. :-)

17. syyskuuta 2015

LE PETIT MERCATO

1 2 6

Kävelin tuossa eräänä päivänä pitkin Hämeenpuistoa ja bongasin sieltä kyltin, jossa mainostettiin eurooppalaista ruokatoria, joka olisi loppuviikosta niin ikään Hämeenpuistossa. Mielenkiintoni heräsi heti, ja koska kotoamme ei mitenkään hirveän pitkä matka Hämeenpuistoon ole, päätimme käydä jonain päivänä katsomassa, minkälainen meno siellä olisi. Ja tänään koitti sitten se päivä.

Aluksi kävelimme vain torin läpi sen enempää myyntipöytiin tutustumatta, mutta kun eteen tuli koju, jossa myytiin englantilaista toffeeta, olimme kuin sulaa vahaa. Taru toffeen takia, minä myyjän, hihi. Hetken keskustelimme myyjän kanssa englanniksi. Hän tarjosi meille maistiaiseksi toffeeta ja suklaata, mutta enhän minä karkkilakkoilija sellaisia saanut syödä. Jostain syystä jäädyin täysin, enkä osannut rallienglannillani sanoa syytä, miksi en syö karkkia, joten päädyin sanomaan, etten pidä niistä. Siinä sitten Ranskan poika kovaan ääneen ihmetteli, että miten en muka pidä karkeista, kaikkihan niistä pitävät, haha. Oli se niin söpö!

Myöhemmin menimme vielä paremmin tutustumaan markkinoihin, ja sillä kerralla nappasin kamerankin mukaan. Olimme käyneet nostamassa hieman käteistä, joten tällä kertaa pystyimme ostamaankin jotain. Jollain kojuilla taisi olla korttikonekin, mutta itse ainakin maksan toriostokset mieluummin käteisellä. Tosiaan, tuolla oli kojuja laidasta laitaan, osassa myytiin karkkeja, osassa leivonnaisia, joissakin juustoja, keksejä, oliiveja tai majoneeseja, ja joissakin myytiin laukkuja tai palasaippuaa. Jokaiselle jotakin.

4 3 5

Itse ostin tuolta vain churroja nutellan kanssa, ja ne olivat aivan äärettömän hyviä! Olen aiemmin syönyt churroja vain kerran eräässä kahvilassa Seinäjoella, mutta täytyy sanoa, ettei ne olleet mitään näihin tämänpäiväisiin verrattuina. Tarun mukaan tarttui hieman karkkeja eri kojuilta, joita mä sitten kateellisena kuolasin kotona... Mutta ainakin saan ihailla näiden kuvien kautta tuota värien loistetta, joka noista karkkikuvista huokuu. Mun mielestäni ne on niin ihanan värikkäitä.

Eurooppalainen ruokatori on Hämeenpuistossa vielä tämän viikon loppuun, eli 20.09. saakka, joten suosittelen ehdottomasti, että käytte katsastamassa tarjonnan, jos vain pääsette! Lisätietoa löytyy esimerkiksi tältä nettisivulta tai Facebookista Eurooppalainen ruokatori Tampere -sivulta. Saa nähdä, jos itsekin kävisi vielä pyörähtämässä, ainakin moikkaamassa sitä kivaa myyjää, jos ei muuten ;-)

Ootteko te käyneet tuolla ruokatorilla tai meinaatteko mennä käymään?

15. syyskuuta 2015

23

3232323 23232 1

23 vuotta. Se ois niin kuin 276 kuukautta. Tai 8 395 päivää. 201 480 tuntia. 12 088 800 minuuttia. Hyi että. Kuulostaa niin paljolta. Silti se on mennyt kuin yhdessä hujauksessa. 

Muistan kuinka pienenä odotin aina öitä laskien syntymäpäivääni. Sitä maagista päivää, kun kaikki kaverit kokoontuivat meille, vain mun takiani. Hah, olin pienenä hieman pomottajaluonne, joten nautin suunnattomasti, kun sain olla yksin huomion keskipisteenä. Ja kaiken lisäksi sai vielä lahjojakin! Rehellisesti sanoen en tiedä kummasta nautin enemmän, huomiosta vai lahjoista. Muistan, kuinka suunnittelin etukäteen, mitä kaikkea synttäreilläni tehtäisiin, kun mä sain päättää. Oli se niin hienoa.

Tänään aamu alkoi vähän eri tavalla, kuin silloin ala-asteikäisenä. Heräilen huonovointisena omasta huoneestani, jossa olen koko yön yksikseni yskiskellyt, ja manaan orastavaa flunssaa. Tahtoisin vielä kerran kääntää kylkeäni, mutta kutina kurkussani ei salli minun tehdä sitä. Avaan Snapchatin ja selailen ihmisten mystoryja, ja pian kuulen kuinka oveni avataan. Käännyn katsomaan, ja näen Tarun, jonka käsissä on pannareita täynnä oleva lautanen, ja niiden keskeltä pilkottaa tuikkukynttilä. Vähän erilainen synttärikakku, haha, mutta todella hyvää!

Loppujen lopuksi en tiedä, kumpi näistä on parempi tapa viettää syntymäpäiväänsä. Ehkä kuitenkin jälkimmäinen. Todennäköisesti en jaksaisi enää suuria kaverisynttäreitä, enkä nykyään enää tykkää olla huomion keskipisteenä. Ja tästä tulee varmasti mukava päivä, vaikka hieman kipeänä olenkin. Rohtoja naamaan ja menoksi vaan!

En tiedä, mikä idea tällä postauksella oli. Ehkä tahdoin vain kertoa tämänhetkisiä fiiliksiäni. Ehkä kerjään onnentoivotuksia teiltä kertomalla syntymäpäivästäni. Ehkä kirjoitin tämän lähinnä itselleni. En tiedä, mutta julkaistaan nyt, kun tuli kirjoitettuakin, haha. :-D

Löytyykö täältä muita syyskuun lapsia? Kenties ihan tältä päivältä?

13. syyskuuta 2015

MAAILMAN PARASTA PITSAA

2 4 3 Tarjoiluehdotus.

Jos mä saisin päättää, mihin menisimme kavereideni kanssa syömään, lähes poikkeuksetta tahtoisin mennä pitsalle. Harmi vain, että suurin osa ystävistäni pitää enemmän hampurilaisista, joten harvemmin pitseriassa käymme. Pitsa on ehdoton suosikkiherkkuni. En ole tainnut eläessäni syödä pahanmakuista pitsaa - ei kun olenpas, kerran pitsan päällä oli jotain älyttömän pahaa vihreää sotkua, mutta ei siitä sen enempää - eli mielestäni melkein kaikki pitsat ovat oikein maukkaita. On kuitenkin yksi ylitse muiden, ja se on itse tehty pitsa! 

Eräänä kauniina päivänä saimme Tarun kanssa taas loistoidean leipoa tätä maan mainiointa herkkua lounaaksemme. Siitä tuli niin hyvää, että päätin jakaa reseptin teidänkin kanssanne! Tietenkin kaikki osaavat pitsaa tehdä, siinä kun ei tarvitse mikään ruudinkeksijä olla, mutta luultavasti osa teistä tekee pohjan eri tavalla kuin me, joten tahdon jakaa tämän meidän tapamme teille. Meidän pohjamme on piirakkamainen, melko paksu, ja kuten sanoin, mielettömän hyvää! Lisään loppuun vielä ohjeen meidän käyttämäämme täytteeseen, vaikka pitsan päällehän voi laittaa melkein mitä vain, taivas vain on rajana.

Pohjan ainekset:
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhoa
1 tl suolaa
100 g voita
3 dl maitoa

1. Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauho ja suola.
2. Sulata voi ja kippaa se kuivien ainesten sekaan.
3. Kaada perään maito.
4. Työnnä kätesi siihen ällöttävään liejuun ja vaivaa taikinaa, kunnes se muistuttaa koostumukseltaan pitsapohjataikinaa.
5. Levitä uunipellille leivinpaperi ja levitä taikina sen päälle tasaiseksi kerrokseksi.
6. Tadaa, pohja on valmis, lisää vain täytteet.

Meidän käyttämämme täyte:
Ketsuppia
Tomaattia
Jauhelihaa
Pekonia
Juustoa

1. Ruskista jauheliha ja paista pekoni. Mausta oman maun mukaan, me laitoimme aika reilusti mausteita.
2. Levitä ketsuppia pohjan päälle ohut kerros.
3. Viipaloi tomaatit ja heittele ne pitsan päälle.
4. Kaada jauhelihat ja pekonit pitsan päälle.
5. Ripottele juustoa sopiva kerros koko sotkun päälle
6. Paista noin 250 asteisessa uunissa keskitasolla noin 12 minuuttia, kunnes pitsa näyttää hyvältä.
7. Mättää naamaan niin paljon kuin jaksat syödä, ja vielä kerran kiellon päälle.

Mitä te yleensä laitatte pitsan päälle? Oletteko edes pitsaihmisiä vai pidättekö enemmän vaikkapa hampurilaisista?

8. syyskuuta 2015

PÄIVÄNI SNAPCHATISSA


Niin kuin oon kertonutkin, oon täysin hurahtanut Snapchattiin. Aivan täysin. Sinne tulee latailtua päivän mittaan jos jonkinmoista settiä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Sovelluksen asentamisen jälkeen ei ole tainnut vierähtää päivääkään niin, etten olisi mitään MyStoryyni lisännyt. Ja koska Snappia tulee käytettyä niinkin paljon, päätin toteuttaa my day -tyyppisen postauksen Snapchat-kuvien avulla. Joillekin tässä tulee vähän toistoa, jos Snappiani seuraatte, mutta teitä on enemmän, jotka ette seuraa, joten eiköhän tämä ole ihan ok. Ja jos jotain kiinnostaa seurata, niin mut löytää sieltä nimellä ttanjakatariina

SNAP1

Aamulla heräilin hieman ennen kymmentä ja kulutin lähes kokonaisen tunnin selaamalla eri sosiaalisia medioita. Taistelin väsymystä vastaan tovin, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin suihkuun. Miksi on niin vaikea aamuisin nousta ja kävellä suihkuun, vaikka sinne päästyään ei tahdo sieltä poistua? Suihkun jälkeen nappasin itsestäni selfien. Se taitaa olla ensimmäinen blogissa julkaisemani kuva, jossa ei ole meikkiä eikä minkäänlaista muokkausta. Puin ja meikkasin, ja pian lähdimmekin kohti keskustaa. Kävimme ensimmäistä kertaa Tampereen kauppahallissa, se oli jotenkin todella suloinen paikka.

SNAP2

Kävimme myös ensimmäistä kertaa kirjastossa täällä ja hankimme kirjastokortit. Kiertelimme hetken kirjastossa, mutta sillä kerralla ei mitään tarttunut mukaan. Meinasin kyllä lainata Rock'n'roll never dies -elokuvan jälleen kerran, ihan vain Sampan takia. Tuo elokuva on muuten aika - miten sen nyt sanoisi - mahtava, tai mieleenpainuva ainakin. Elokuvassa kuultavia biisejä laulamme usein ystävieni kanssa, haha. Kiersimme keskustan vaatekauppoja, mutta ainoastaan H&M:llä oli tällä kertaa sellaisia vaatteita, jotka vein sovituskoppiin asti. Toisen jopa ostin!

SNAP3x2

Tässä vaiheessa nälkä kouristelee vatsaa sen verran, että on mentävä syömään. Hienosti kirjoitin viime postauksessa, että pitäisi syödä kunnon aamupala, enkä itse syönyt mitään ennen Pancho Villaan menemistä. Tuo "kaikki ruoka on hyvää" on muuten suora sitaatti edellisessä kappaleessa mainitsemastani elokuvasta. Oli älyttömän hyvää possua tuossa Tarun tilaamassa Fajitas-annoksessa, kannattaa maistaa! Ruokailun jälkeen siirryimme Koskikeskukseen ostoksille ja jälkkäriä syömään. Harmittaa, kun Minetissä ei nyt ole ollut sitä ihanaa Redbull-jäätelöä, mitä kesällä sieltä ostin, mutta onneksi tuo Superman-jätskikin oli ihan hyvää. Typerää muuten, miten erilaiselta kuvat näyttävät eri laitteissa. Tuokin selfie oli oikein kivanvärinen mun puhelimessani, mutta eihän se tässä tietenkään ole.

SNAP4

Myöhemmin kävimme hakemassa Punnitse&Säästä-kaupasta hieman pähkinöitä evääksi, mutta eipä niitä tullut syötyä. Istuskelimme hetken puistonpenkillä ja tuumailin, että voisi ostaa uudet kengät, sillä nuo Converset jo hieman hajoilee. Kellon näyttäessä hieman yli viittä suuntasimme Finnkinoon katsomaan Elämältä kaiken sain -elokuvaa. Pakko sanoa, että petyin tuohon niin paljon. Jostain syystä odotin kunnon komediapläjäystä, mutta tuopa leffa vain masensi. Raadin tuomio: 2/5, ei jatkoon.

SNAP5

Elokuvan jälkeen kävelimme kotiin, yllättäen telkkarin äärelle. Ennen sohvalle istumista kuvasin päivän ostokset. Vihdoinkin päätin investoida rahani powerbank-laturiin, jolla voi vaikkapa matkalla ollessaan ladata puhelimen akun. Ostin myös uuden Babylips-huulirasvan sävyssä Melon mania. Luin jostain blogista, kuinka tämä antaa kivan värin huulille, mutta mun huulillani väri ei muuttunut yhtään. Loppuilta vierähti katsellessa ärräpäitä (hehe...) telkkarista, kunnes oli aika mennä nukkumaan. 

Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Teenkö jatkossakin vai jätetäänkö tähän kertaan? Ja Snapchat-nimiä saa heittää tähän, jos haluatte että lisään teidät. :-)

6. syyskuuta 2015

NÄIN SELÄTÄT SYYSMASENNUKSEN


Aikojen alusta asti blogiani seuranneet saattavat muistaakin, että olen täysin syksyihminen. Syksyisin olen energisempi ja innostun helpommin asioista. Mikään ei ole kauniimpaa, kuin ruskan värit (enkä tässä nyt tarkoita Timo Koivusalon ja Joel Hallikaisen kappaletta nimeltään Ruskan värit, just to be sure, haha) tai syksyn pimenevät illat. Rakastan syksyä. Tahdoin kuitenkin tehdä postauksen vinkeistä, joilla voi tainnuttaa orastavan syysmasennuksen. Samanlaisen postauksen tein keväällä, sen voitte lukea täältä. Nämä vinkit saattavat olla joillekin päivänselviä asioita, eivätkä välttämättä kaikille toimi, mutta toivottavasti edes jollekin olisi hyötyä näistä. 

4

Kokoa soittolista täyteen suosikkibiisejäsi. Suosikkimusiikkia kuunnellen koulu- tai työmatkat taittuvat mukavammin ja aamut lähtevät paremmin käyntiin. 

Sytytä kynttilöitä. Onko mitään parempaa, kuin pimeänä syysiltana sytyttää huoneeseen muutama kynttilä ja nauttia vaikkapa kuppi lämmintä kaakaota?
Lähde ulos. Lähde reippailemaan viileään syysilmaan tai istahda puistonpenkille ihailemaan värien loistetta. Nappaa mukaan kamera tai hyvä kirja ja nauti olostasi.

Leivo tai kokkaa jotain hyvää. Pyöräytä maailman paras pitsa tai maistuvimmat munkit, ja kutsu kavereita kylään maistelemaan niitä. Itseleivotut herkut ovat poikkeuksetta parempia, kuin kaupan valmispullat!

1

Nuku hyvin ja säännöllisiin aikoihin. Joskus huvittaisi istua tietokoneen tai television ääressä yömyöhään katsellen suosikkisarjaa, vaikka seuraavana päivänä olisi koulua tai töitä, mutta aamulla kiität itseäsi, kun olet mennyt ajoissa nukkumaan. Lähes kaikki tv-sarjat on kuitenkin katsottavissa myöhemmin netissä.

Muuta huoneesi tai asuntosi järjestystä tai osta uusi sisustuselementti. Toimisiko huoneesi järjestys, jos vaihtaisitkin sängyn toiselle puolelle huonetta? Näyttäisikö peti pirteämmältä uuden sisustustyynyn kanssa? Sopisiko pöydälle muutama kynttilä väriä ja valoa tuomaan? Muutoksen ei välttämättä tarvitse olla iso, jo uusi koruteline piristää kummasti.

Vietä leffailtaa kotona tai mene elokuvateatteriin. Varaa itsellesi maistuvat leffaeväät, ota hyvä asento ja nauti elokuvasta.

Käperry vilttiin, kaiva hyvä romaani kaapinpohjalta esiin ja uppoudu siihen. Tai piipahda kirjastossa hakemassa mieleistäsi lukemista. Ajankulun ja ikävät asiat unohtaa hetkeksi, kun uppoutuu täysin mukaansatempaavaan kirjaan.

3

Linnoittaudu telkkarin eteen illaksi. Syksyllä televisiossa alkaa pyörimään taas monia hyviä sarjoja, mm. Jane the Virgin (6.9. AVA), Roba (7.9. MTV3), Posse (18.9. MTV3), Vain elämää (18.9. Nelonen), Antti Holma Show (17.9. MTV3), Voitolla yöhön (20.9. MTV3) ja Hittikärpänen (7.9. TV5).

Käytä värejä. Lakkaa kynnet kivanvärisiksi tai käytä rohkeasti huulipunaa. Jos vielä radikaalimpaa muutosta tahdot, värjää hiuksesi uudella värillä. Mua ainakin piristää uusi väri hiuksissa tai huulilla!

Shoppaile itsellesi jotain kivaa uutta. Mikä piristäisi paremmin, kuin uusi, ihana paita tai täydelliset kengät? Jos rahat ei riitä kalliisiin ostoksiin, voi itseään piristää vaikkapa uudella kaulakorulla.

Syö hyvää. Kannattaa ottaa jokin hedelmä kouluun evääksi, jonka voi sitten syödä iltapäivän välitunneilla, ettei energiataso pääse laskemaan turhan alas. Myös kannattaa syödä hyvä ja riittävä aamupala, niin päiväkin rullaa paremmin. (Okei, mä paraskin puhuja, kun en yleensä aamupalaa syö... Mutta siihen tulee muutos.)

2

Vietä aikaa kahvilassa rentoutuen kuuman kupposen äärellä. Jätä puhelin laukkuun ja katsele ympärillesi. Voit seurata ympärillä olevien menoa, ja keksiä tarinoita siitä, millaisia ihmisiä he ovat ja mitä heidän mielessään liikkuu juuri nyt. Ja kuka tietää, ehkä tutustut uuteen ihmiseen, kun uskallat nostaa katseesi puhelimesta.

Tee jotain, mistä nautit. Laula, tanssi, piirrä, soita, kuuntele musiikkia, kirjoita, väritä, maalaa, nuku, syö, meikkaa, siivoa... Mitä ikinä se onkin, tärkeintä on, että nautit sen tekemisestä.

Ole vaan. Syksyisin tapahtuu usein paljon uutta: saatat mennä uuteen kouluun, muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaihtaa työpaikkaa tai aloittaa uuden harrastuksen, ja niistä aiheutuu paljon stressiä. Kavereitakin täytyisi keretä näkemään. On kuitenkin ihan ok välillä jäädä kotiin illaksi ja olla vaan, kunhan pakolliset työt ja läksyt tulee hoidettua ajallaan. Ole siis rauhassa ja rentoudu, kohta se syyslomakin koittaa.

BBBB2223333

Miten te selätätte syysmasennuksenne? Ja oliko näistä mitään hyötyä teille? Ja hei, mitä mieltä ootte uudesta banneristani?

2. syyskuuta 2015

HAAVEISTA TOTTA



Täällä kirjoittelee Tanja, täysin muuttunut nainen. Tai pikemminkin muuttanut nainen. Etelä-Pohjanmaa ja Seinäjoki sai jäädä taakse tällä erää, kun edessä on uusi kaupunki ja uudet seikkailut. Tuntuu jotenkin epätodelliselta. Mä asun nyt Tampereella. Tamperelainen. Huh. Kestää varmasti aikansa tottua tuohon titteliin, niin hieno kuin se onkin. Tää on niin mahtavaa!

En liioitellut tuossa otsikossa yhtään, kun sanoin että haaveista tuli totta. Olen jo jonkin aikaa tahtonut muuttaa Tampereelle, ja aina kun olen käynyt siellä, tunne on vain vahvistunut. Se on jotenkin niin erilainen kaupunki kuin Seinäjoki. Isompi ja kauniimpi. Ei sillä, että Seinäjoessa olisi mitään vikaa (ainakaan hirveästi), mutta aika aikaansa kutakin. Tulihan Seinäjoella asuttua jo yli kuusi vuotta.

5

Nyt tuntuu ensimmäisen kerran siltä, että on todella muuttanut pois kotoa. Siis kotikotoa. Seinäjoelta oli niin helppo mennä vanhempien luo Lapualle, ja niin tuli tehtyäkin lähes joka viikonloppu, joskus viikollakin. Eihän Tamperekaan mitenkään hirveän kaukana ole, mutta ei sieltä niin vain lähdetäkään vanhempia moikkaamaan. Jännittää, ja ehkä hieman pelottaakin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta avoimin mielin otan kaiken uuden vastaan!

Lisää ilonmurusia tähän tilanteeseen tuo meidän asuntomme. Saimme nimittäin asunnon ihan kaupungin sykkeestä, keskustan palvelut ovat kaikki kilometrin säteellä! Parempi onni ei olisi voinut käydä, sillä olimme varautuneet siihen, että asunto saattaisi olla jopa kymmenen kilometrin päässä keskustasta, kunnes bongasimme tämän asunnon netistä. Otimme kiireesti yhteyttä vuokravälittäjään, ja onneksemme saimme asunnon. Saattaa olla, että teen jonkinlaisen asuntopostauksen, kun olemme saaneet sisustuksen mieleiseksemme. Mä olen niin innoissani tästä kaikesta!

6

Kiinnostaisiko teitä jonkinlainen sisustus- tai asuntopostaus, kun olemme saaneet paikat kuntoon? Ja löytyykös sieltä ruudun toiselta puolen tamperelaisia? Ps. Kiitos hurjasti iskälle, äitille ja Niinalle muuttoavusta! <3