28. marraskuuta 2015

TERVETULOA MEILLE - KEITTIÖ

KEITTIÖ

On tullut aika viimeisen asuntopostauksen, ainakin tällä erää. Nyt kurkistetaan pikkuisen meidän keittiöömme, mikä ei kylläkään mitenkään erityisen kaunis ole. Emme ole juuri nähneet vaivaa keittiön eteen, ja siksi se onkin hyvin pelkistetty. Oikeastaan tuonne keittiöön ei tarvitse mitään erikoisempia sisustuselementtejä tai katseenkiinnittäjiä, onhan se varsinainen värisotku keltaisine kaapin ovineen. Jostain syystä olen alkanut tykätä näistä keltaisista kaapeista, vaikka aluksi se olikin aikamoinen shokki.

KEITTIÖ2 KEITTIÖ3

En oikein tiedä, mitä näistä kuvista kertoisin. Ruokapöytänä meillä on muutama vuosi sitten ostettu baaripöytä, jonka ääressä on mukava kaksin syödä. Sitten, kun väkeä onkin enemmän, saa vuorotella, että kuka tällä kertaa saa istua tuolilla tai ylipäätään syödä pöydän ääressä, haha! Tuosta kahvinkeittimen takaa pääsee Tarun huoneeseen, siinä ei siis ole minkäänlaista ovea tai mitään. On varmaan mukava herätä aina, kun joku muu - siis minä - kolistelee aamuisin keittiössä, kun itse vielä tahtoisi nukkua. Mutta taas toisaalta, onpa lyhyt matka kahvinkeittimen luo aamuisin!

KEITTIÖ4 KEITTIÖ5

Eikö olekin kaunis kukkatapetti? Inhoan sitä niin paljon, vaikka kyllähän se tähän väritykseen sopii kuin nyrkki silmään. Tuosta tiskialtaan alapuolelta kaapista löytyy pienen pieni astianpesukoneemme, jolla pystyy pienimmät astiat pesemään. Tuosta toisesta oviaukosta taas pääsee eteiseen, jossa oikealla puolella on wc ja vasemmalta löytyy kylpyhuone, olohuone, mun huoneeni ja Tarun huone. En tiedä, kuinka vaikea on hahmottaa millainen asuntomme on, mutta yritin selittää mahdollisimman helposti. Siinäpä sitten oli meidän kotimme, 75,5 neliöinen kolmio.

Mitäs mieltä ootte meidän keittiöstämme? Tykkäsittekö tästä postaussarjasta?

25. marraskuuta 2015

MAINIOT MARENGIT

MAREN

Teimme tuossa päivänä muutamana niin hyviä marenkeja, että oli pakko tulla jakamaan resepti teidänkin kanssanne! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tavallisia marenkeja tein, sillä yleensä olen tehnyt vain pavlovaa, jossa pohja on marenkia. Siihen ohjeen löydätte t ä ä l t ä. Nyt teimme käytännössä samalla ohjeella, mutta eri mittasuhteilla. Eli tarvitsi vain:

2 kananmunan valkuaista
1,5 dl sokeria
n. 1 rkl sitruunamehua
"sattumat" oman maun mukaan

Vaahdota ensin valkuaiset kulhossa. Lisää sitten vähitellen sokeri koko ajan sekoittaen. Viimeisenä lorauta joukkoon sitruunamehua noin ruokalusikallisen verran. Lopputuloksena pitäisi olla kovaa vaahtoa, joka ei valu kulhosta pois, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Valmis massa on kiiltävää ja kuohkeaa. 

Lisää "sattumat" ja kääntele ne nuolijalla vaahdon sekaan. Meillä sattumina oli ensimmäisessä satsissa noin desilitra mariannerouhetta ja toisessa satsissa neljä piparminttukeppiä murskattuna. Laita vaahto pursotuspussiin ja pursota sopivan kokoisia palloja leivinpaperille. Voit myös nostella lusikalla sopivan kokoisia palloja pellille. Paista 100-asteisen uunin alatasolla noin 1 h 45 min, kunnes marengit ovat valmiita. Marengit ovat valmiita, kun ne ovat kuivia ja kevyitä. Jos et syö marenkeja heti, säilytä ne kuivassa ja suljetussa rasiassa.

Tykkäättekö te marengeista? Aiotteko kokeilla tätä ohjetta?

23. marraskuuta 2015

TERVETULOA MEILLE - OLOHUONE

OLO1

Niin kuin edellisessä asuntopostauksessani kerroin, teimme pienen kompromissin värien suhteen olohuoneessamme. Taru kun tykkää mustasta ja harmaasta, ja mä kaipaan väriä elämääni, päätimme ottaa tummaan sisustukseen pinkin värin tuomaan eloa.

Homman aloitimme sillä, että päällystimme vanhat, harmaat hyllymme Dc fix -sisustusmuoveilla. Teistäkin osa on varmasti lukenut muista blogeista, kuinka ihanan helppoja nuo Dc fixit on, ja kuinka pienellä vaivalla saa todella kaunista jälkeä. No, mä olen ollut harjoittelussa eräässä mainosfirmassa, ja sen kautta päässyt asentamaan esimerkiksi autoihin erilaisia teippauksia, ja voin vannoa, että se oli miljoona kertaa helpompaa, kuin noilla muoveilla leikkiminen. Ottakaa nyt huomioon, että hyllyissämme on tasainen pinta, millaista autoissa ei ole, ja autoihin teipattavat muovit olivat yleensä jotain kuviota tai tekstiä, jotka täytyi saada juuri oikealle paikalle, kun taas tuo oli iso ja suora pala, josta ylimenevät osat pystyi vain leikkaamaan pois. Näköjään muovi on jo yhdestä kulmasta lähtenyt... Huh, ei enää ikinä Dc fix -muoveja tänne, kiitos!

OLO3 OLO4

Television ja hyllyjen vierestä, huoneen perältä löytyy meidän ihanat nojatuolimme, ja kyllä, ne ovat Baden baden -aurinkotuoleja. Ostimme tuolit edelliseen asuntoomme, sillä siellä oli iso terassi ja jonkin verran omaa takapihaa, joten siellä pystyi hyvin köllötellä auringossa noilla tuoleilla. Tässä asunnossakin on parveke, jonne muuten pääsee tuosta tuolien vierestä, mutta se on sen verran pieni, ettei nuo tuolit mahdu sinne. Tuolilla köllöttelee ihana pesukarhu, jonka sain pari vuotta sitten ystävältäni Janitalta lahjaksi. Ja mitäs mä sanoin niistä koruista viime postauksessani, siitä löytyy taas pieni osa niistä...

OLO5

Sohvan virkaa meillä ajaa tuollainen todella "kaunis", musta keinonahkasohva. Ostimme sen Jyskistä muuttaessamme, sillä edellinen sohvamme oli ihan kauheassa kunnossa ja jos mahdollista, vielä rumempi kuin tuo, hahah. Tuohon päädyimme siksi, että se oli halpa ja sen saa levitettyä sängyksi, jossa yökyläilijät saavat nukkua. Pahoittelut teille vaan, ei varmasti ole mitenkään mukava nukkumapaikka. Sohvapöytänä on kaksi Ikean Lack-pöytää ja niiden päältä löytyy tällä hetkellä Tarun tietokone.

OLO2

Viimeisestä nurkasta löytyykin pari peiliä ja Ikeasta ostettu Kallax-hylly. Hyllyn ostimme myös muuton yhteydessä, että saisimme kaikki pienet tavarat sinne piiloon. Laatikoista löytyy muun muassa hiustenmuotoilutuotteet, värityskirjat, ylimääräiset jouluvalot ja -koristeet, askartelutarvikkeet ja meikit, joita ei niin usein käytä. Kuten kuvista näettekin, ympäri olohuonettamme on kuvia meistä ja ystävistämme. Mun mielestäni se tuo kivan lisän tuohon huoneeseen, ja vieraillakin menee aina tovi, kun he vain tutkivat kuvia. Valitettavasti en voi kunniaa tuosta asettelusta ottaa, sillä Taru asetti jokaisen kuvan paikoilleen. Ja ehkä ihan hyvä niin, mä tuskin olisin noin kivaa jälkeä saanut aikaiseksi, haha!

Mitäs tykkäätte meidän olohuoneestamme?

21. marraskuuta 2015

#VAINBLOGGAAJAJUTUT



Tekin ootte varmasti törmänneet tähän haastepostaukseen, joka on jo muutaman viikon kiertänyt blogeissa. Itse bongasin tämän muutama viikko sitten, mutta silloin ajattelin, etten viitsi varastaa toisen bloggaajan ideaa. Näitä postauksia alkoi kuitenkin ilmestymään yhä useampaan blogiin, joten ajattelin, että ehkä minäkin sitten. Tässä siis pieni lista asioista, jotka on luultavasti tuttuja monelle bloggaajalle. Kuinka moneen kohtaan sä pystyt samaistumaan?

Postausideat täytyy heti kirjoittaa ylös, ettei niitä varmastikaan unohda, jonka vuoksi niitä löytyy niin vihkojen sivuilta, kuittien kääntöpuolilta kuin puhelimen muistiostakin hurjat määrät.

...Ja usein yksi sana tai pelkkä lyhennekin riittää, kunhan vain on jonkinlainen merkintä ideasta ylhäällä.

Ja koska ideoita löytyy milloin mistäkin lapusta, on aina yhtä kivaa yrittää etsiä juuri sitä lappua, jossa idea tällä kertaa oli. 

Kodissasi on tietty paikka, jossa otat tuotekuvat postauksiisi.

...Ja yleensä muu huone näyttää täydeltä kaaokselta, vaikka se kohta onkin siisti.

3

Ystäväsi ovat kyllästyneitä siihen, että joutuvat aina kuvaamaan sua.

...Siksi jalusta ja kaukolaukaisin ovat Jumalan lahjoja blogimaailmalle.

Kannat kameraa lähes aina mukanasi.

...Ja yleensä juuri silloin, kun tarvitset sitä, se on kotona tai akku on loppunut.

Valokuvat ja tekstit eivät juuri koskaan kohtaa. Jos sulla on kivoja kuvia, et tiedä mitä kirjoittaisit ja toisinpäin.

2

"Luinkin jo sun blogista", kaverisi sanoo todella usein, kun kerrot asiasta, joka sulle tapahtui hiljattain.

"Älä syö vielä, mä otan kuvan", toteat sinä puolestaan kavereillesi jos olette syömässä jossain tai leivotte yhdessä.

Kysyt usein kavereiltasi, kuulostaako kirjoittamasi lause järkevältä ja selkeältä.

Välillä tahdot vain lukittautua omaan huoneeseesi yksin, että pystyt keskittymään täysin postauksen kirjoittamiseen.

Vietät tuntikausia viikossa istuen tietokoneesi ääressä, ja kirjoitat postauksia sekä käsittelet kuvia.

8

Näet hauskan postauksen jonkun toisen blogissa, ja harmittelet, ettet keksinyt sitä ensin.

Se on aina yhtä jännittävää, kun huomaat saaneesi uuden kommentin.

Jaksat iloita jokaisesta uudesta lukijastasi kovasti.

Kun ostat jotain, painat mieleesi mistä ostit sen ja paljonko se maksoi sen varalta, jos päätätkin esitellä sen blogissasi.

Usein jo kuvia ottaessasi tiedät, miten tulet käsittelemään ne.

Silloin tällöin joudut käsittelemään samat kuvat useamman kerran, sillä ensimmäisellä kerralla niistä tuli liian erilaiset keskenään.

2222

Selaat vanhoja postauksiasi selvittääksesi, milloin jokin asia tapahtui.

Laitat vapaapäivänäsi herätyksen, että ehtisit kuvaamaan ennen pimeän tuloa.

Avaat Bloggerin todella monta kertaa päivässä puhelimellasi, ehkä jopa useammin kuin Instagramin.

Tykkäät jostain puhelimella ottamastasi kuvasta, mutta koneelta katsottuna se ei ole tarpeeksi hyvälaatuinen, että laittaisit sen blogiisi.

Kun alustat vahingossa muistikortin, etkä ollut vielä kerennyt siirtämään sillä olleita kuvia koneelle.

Täytät fakta- ja haastepostaukset vanhoilla randomkuvilla, joista osa on jo vilahtanut aiemmin blogissasi.

2

Uppoudut usein omaan maailmaasi, etkä tajua mitä ympärillä tapahtuu, kun suunnittelet tulevaa postaustasi.

Päätät kirjoittaa my day -postauksen, mutta jossain vaiheessa päivää unohdat ottaa kuvia, ja koko homma tyssää siihen.

Osaat yhdistää, mitkä anonyymikommentit ovat saman henkilön kirjoittamia.

Otat useita kymmeniä kuvia samasta kohteesta, että edes yksi kuva onnistuisi. Eikä pidä unohtaa jokaista mahdollista kuvakulmaa!

Kameran näytöltä katsoessasi uskot saaneesi hyviä kuvia, mutta karu totuus paljastuu, kun siirrät kuvat koneelle.

On aina yhtä mukava päästä keskustelemaan toisen bloggaajan kanssa bloggaamisesta, kun toinen voi samaistua täysin toisen kokemuksiin.

Kollegat hei, kuulostaako tutulta?

19. marraskuuta 2015

TERVETULOA MEILLE - MUN HUONEENI

HUONE1 HUONE2

No niin, nyt vihdoinkin tulee se asuntoesittelypostaus, jota jo syyskuussa lupailin teille. Kauheaa, miten nopeasti aika kuluu! Jaoin esittelyn kolmeen postaukseen, sillä kuvia tulikin napsittua yllättävän paljon. Postaukset tulevat siis mun huoneestani, olohuoneesta sekä keittiöstä. Kylpyhuoneessa, vessassa, vaatehuoneessa ja eteisessä ei ole mitään nähtävää, enkä viitsinyt Tarun huonetta tänne kuvata, koska se on Tarun omaa aluetta, ja hän tuskin sitä tahtoo täällä esitellä.

Kuvistakin voitte sen varmaan päätellä, että meistä kumpikaan ei ole mikään sisustusintoilija, eikä meidän asuntomme näytä samalta kuin sisustuslehdissä, mutta ehkä se on ihan hyvä. Asuntomme on meidän näköisemme. Kun ystävämme tulevat käymään, he tietävät heti, kumpi huone on kumman, sillä mun huoneeni on vaalea ja täynnä värejä, kun taas Tarun huoneesta löytyy lähinnä mustaa ja harmaata. Olohuoneen suhteen teimme pienen kompromissin, mutta sen näette sitten seuraavassa postauksessa.

HUONE5 HUONE4

Mun huoneeni sijaitsee Tarun huoneen ja olohuoneen välissä, ja näihin kaikkiin pääsee eteisestä. Kun astutaan huoneeni ovesta sisään, suoraan edessä on vaatehuoneen ovi (ja tietenkin vaatehuone sen oven takana :-D), mutta se jäi nyt kuvaamatta. Huoneeni on melko iso ja tilava, ja tahdoin säilyttääkin sen sellaisena, jonka vuoksi jätin kaikki turhat huonekalut ja tavarat jälkeeni muuttaessani. Tahdoin myös värityksestä hieman yhteneväisemmän kuin aiemmin, joten päädyin ostamaan uuden pöydän ja lipaston Ikeasta. Lipasto täytyi ostaa, sillä kuten näette, täällä ei vaatekaappeja ole, ja vaatehuoneemme on niin pieni, ettei sinne mitenkään mahtuisi meidän molempien vaatteet. Vaaterekkikin on samasta syystä ostettu Jyskistä muuton yhteydessä.

En tiedä, olenko täällä maininnutkaan, mutta olen aikamoinen koruhaukka, ja siksi korujani löytyy ympäri asuntoamme milloin mistäkin. Oikeastaan nykyään ei tule niin paljoa koruja käytettyä, mutta ainakin ne näyttävät kivalta lipaston päällä ja seinällä, vai mitä mieltä olette? Tuossa on ehkä yksi neljäsosa koruistani, jos sitäkään. Myös huulirasvoja ja -punia löytyy ympäri asuntoa, tuossa pieni osa niistä. Kehyksissä on kuulemma tuleva mieheni, tai niin ainakin kuvan piirtänyt kaverini sanoi, hahah.

HUONE3 HUONE6

Ja niin kuin sanoin, joulu on tullut taloon. Mun huoneessani ei hirveästi joulujuttuja ole, mutta pakko tännekin oli edes yhdet jouluvalot saada. En oikein tiennyt, mihin muuallekaan ne ripustaisin, joten kiedoin ne vaaterekin ympärille. Ja sitten viimeisimmästä kuvasta löytyy se, missä kaikki taikuus tapahtuu (note to self: jotkut sanonnat ei vain toimi suomennettuina...), eli bloginurkkaukseni. Tässä istun joskus tuntejakin päivässä, sekä hion kuvia ja tekstejä siihen kuntoon, että voin ne teille julkaista. Tajusin muuten juuri, että nuo samat kirjat olivat tuossa jo reilu kuukausi sitten, kun julkaisin t ä m ä n my day -postauksen. Voisi ehkä jo lukea niitä, niin saisi joskus palautettuakin ne.

Mitäs mieltä ootte mun huoneestani? Entä tästä postaussarjasta?

17. marraskuuta 2015

JOULU TULI KAUPUNKIIN

PARAATI2 PARAATI PARAATI3

Viime sunnuntaina oli jouluavajaiset täällä Tampereella, eli on virallisesti lupa hehkuttaa joulua, eikös? Kun aloin tätä postausta kirjoittamaan, muistin, että munhan piti kirjoittaa tänne jo monta viikkoa sitten postaus nimeltä Joulu tuli taloon, eli kertoa siitä, kuinka olen jo koristellut kotini jouluiseksi ja laittanut kaikenlaiset jouluvalot paikoilleen. Itse asiassa tästä on jo melkein kuukausi, sillä se oli Tampereen valoviikkojen avajaisten aikoihin, ja ne olivat jo 23.10. 

Ja kun muistin sen tekemättä jääneen postauksen, muistin myös, että en ole vieläkään tehnyt asuntoesittelypostausta! Enhän mä täällä ole kuin melkein kolme kuukautta vasta asunut... Mutta älkää huoliko, se postaus on kuitenkin tulossa. Aluksi aioin odottaa niin kauan, että olen tyytyväinen asuntomme sisustukseen ja kaikkeen, mutta sitten tajusin, että tällä budjetilla en ikinä olisi niin tyytyväinen, joten ei auta kuin näyttää millaiselta täällä nyt näyttää. Se postaus tulee viimeistään ensi viikolla. Anteeksi, että ootte joutuneet odottamaan näin kauan.

Mutta aiheeseen. Sunnuntaina oli tosiaan ne jouluavajaiset Tampereella, ja pakkohan niitä oli mennä seuraamaan. En käynyt muuta kuin tuon paraatin katsomassa, vaikka olisihan sitä menoa ja melskettä ollut ympäri kaupunkia, mutta ne taisivat olla enemmän lapsille suunnattuja. En tiedä, mitä oikein odotin noilta avajaisilta, mutta niiden jälkeen oli vähän sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli. Paraati kulki Hämeenkadun halki Keskustorille, ja perille saapuessaan Joulupukki sytytti kuuseen valot. Jee. Kannatti nousta aamulla tämän takia, haha.

Nyt, kun joulu on virallisesti avattu, koko kaupunki on siirtynyt jouluaikaan. Pikkuhiljaa kaikenlaiset joulutorit ja -myyjäiset nostavat telttansa, ja joulukonsertit alkavat. Tämä on mielestäni vuoden parasta aikaa! Päivittelen täällä ahkerasti Joulu Tampereen nettisivuja ja kirkkojen tapahtumakalentereja, ja kirjoitan muistiin, mihin kaikkialle pitää tänä jouluna mennä piipahtamaan. Pian, pian, pian ne kaikki ovat täällä! Itseäni lainaten toteankin, että joulunodotus on elämän parasta aikaa!

Joko te odotatte joulua innolla? Onko teidän kaupungeissanne ollut jo jouluavajaiset?

15. marraskuuta 2015

NOSTALGIAPÄRINÖISSÄ

teini1 teini2

Jostain ihan käsittämättömästä syystä päädyin pari päivää sitten kirjoittamaan Spotifyn hakupalkkiin varhaisteini-ikäni ehkä suurimman idolini nimen, ja kuuntelin hänen musiikkiaan muutaman tovin. Jännä miten paljon muistoja joku biisi voikaan tuoda. Vaikka olen itse ollut ala-asteella näitä biisejä kuunnellessani, jostain syystä suurin osa muistoista ajoittui yläasteen ajalle. Ja kukapa muukaan kyseinen artisti olisi, kuin itse Pikku G! 

Ikisuosikkini Romeo ja Julia tuo muistoja ensimmäisistä riidoista niin kutsuttujen poikakaverien kanssa. Kuinka pienen eripuran sattuessa olin varma, että ero koittaa ja koko maailma kaatuu siihen. Ehkä ero tulikin, mutta muutaman viikon päästä se oli jo unohdettu, eikä maailma kaatunutkaan. Ihanat Kuuntele itseäs ja Ensisilmäyksellä -biisit muistuttavat orastavista ihastumisista, joita tapahtui siihen aikaan todella usein, ja aina olin varma, että juuri hän on se oikea, haha.  

Me ollaan nuoriso ja Räjähdysvaara tuovat muistoja mun ja ystäväni kahden hengen bileistä, kun joimme muumilimsaa, söimme juustonaksuja ja kuuntelimme Pikku G:tä täysillä huoneessa, jossa ainoa valonlähde oli vilkkuva, väriä vaihtava jouluvalo. Ja olihan se siistiä, kun oma kotipaikkakunta, Lapua, mainittiin suosikkiartistin biisissä!

Nykyään nämä muistot naurattavat, ja ehkä aiheuttavat pienoista häpeääkin, mutta silloin se oli totisinta totta. Kuuntelin Pikku G:n levyt läpi, ja tajusin, että siellähän on oikein mainioitakin lauluja - tai ehkä tykkään niistä vain siksi, että olen kuunnellut niitä niin paljon pienempänä. Kuitenkin tänä päivänä kuuntelee niitä hieman eri korvalla, kuin silloin suurena fanina, ja ehkä kiinnittää huomionsa eri lauluihin, kuin silloin. Siinä missä pienenä rakastin Romeota ja Juliaa, tänään luukutan Kylki kyljessä, Pikku juttuja, Valheet ja Miksi -biisejä. Ehkä niissä on sanoma tähänkin päivään.

"Mä nään teeveest sotaa, en mitää positiivist
Se ruokkii masennusta ja pahaa fiilist
Saa mut miettii miks kaikki on just näi
Sotaa ja vihaa kaikki seiniä päi

Miks on helpompaa vihaa ku rakastaa
Ihmiset mielummin satuttaa ku parantaa
Ihmiset mielummi varastaa ku antaa
Tavottelee pelkästää omaa etuaan vaa

Pelit ja elokuvat täynnä väkivaltaa
Nuorten hyvinvoinnin kustannuksel tehää rahaa
Luullaa et maailmassa on vaa pelkkää rahaa
Lapset ahdistuu ja kasvaa pelkään pahaa

Miks me tuhlataan, tavaraa haalitaan
Miks ei voitas ottaa vaan mitä tarvitaan
Miks ei kaikki voi antaa ni kaikki saa
Miks ei vanhemmat kasvata lapsiaa

Miks me tehdää just niinku me tehdää
Miksei me mietitä minne me mennää
Miksei kukaa enää muista halata
Miksei kukaa enää muita rakasta"
(Pikku G - Miksi?)

Niinpä. Löytyykö sieltä muita entisiä - tai miksei vaikka nykyisiäkin - Pikku G faneja?

12. marraskuuta 2015

AIKAINEN JOULU

1 2

Mulle tuli tässä pari päivää sitten aikainen joulu, kun sain ensimmäisen "joulu"lahjani. Sehän sopi, sillä asuntomme on ollut jo useamman viikon ajan kunnon joulumaa, haha! Todennäköisesti tämä on myös ainoa lahja, jonka tänä vuonna saan,  joten siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Oikeastaan tämäkään ei ole lahja, vaan pikemminkin perintö, jonka Taru ystävällisesti lahjoitti minulle.

Kyseessä on siis Tarun vanha tabletti, joka siirtyi mun käyttööni, kun Taru osti itselleen uuden. Jee! Olenkin haaveillut sekä uudesta tietokoneesta - koska nykyinen vetelee edelleen viimeisiään - että uudesta puhelimesta - vaikka nykyisessä ei mitään vikaa olekaan.  Nyt sain vähän niin kuin molemmat samassa paketissa! Okei, eihän tämä täysin tietokonetta korvaa, mutta onpahan jokin lelu, jolla leikkiä, jos tietokoneeni räjähtää lopullisesti.

Merkiltään tuo ihmevehje on Samsung Galaxy Note 10.1. Eihän se tietenkään mikään uutukainen, olihan se käytössä Tarulla parikin vuotta, mutta toimii lähes moitteettomasti ja on minulle ensimmäinen laatuaan, joten aika innoissani siitä olen. Nyt voi sängyn pohjalla maatessakin katsella Netflix-sarjoja hieman isommalta näytöltä, eikä tarvitse yrittää tiirata pieneltä Sampan näytöltä, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu. Hihi, jee, tattista vaan Taru!

Joko te odotatte joulua? Ootteko jo ostaneet ensimmäiset joululahjat, tai kenties vastaanottaneet sellaiset?

10. marraskuuta 2015

BABY LIPS WINTER DELIGHT

1

Kyllä, minä olin mainonnan uhri. Jälleen kerran. En tiedä, miten tässä aina näin käy. Aina päätän, että tämä oli sitten viimeinen kerta, ja kuitenkin uuden tuotteen ilmestyessä olen ensimmäisenä jonossa, että varmasti saan sen itselleni. Ja kannattiko? No ei kannattanut.

5

Niin kuin otsikosta ja kuvista voi päätellä, minäkin ostin tuon talvipakkauksen Baby lips -huulirasvoista. Niin monesta blogista olen lukenut, kuinka mahtavia nämä uutuudet ovat, että olihan se pakko testata itsekin. En löytänyt näitä yksittäispakkauksissa, joten jouduin ostamaan kaikki värit, jotka maksoivat yhteensä 10,95 euroa. Nämä ovat olleet nyt muutaman päivän testauksessa, ja pakko sanoa, että olen pettynyt. Monet ovat hehkuttaneet näiden ihania tuoksuja, jotka kuulemma kestävät koko päivän huulilla, ja jotkut ovat jopa väittäneet näiden maistuvan tuoksultaan. 

4

Totuushan on se, että kyllä, nämä tuoksuvat. Purkkiin päin ja ehkä ihan pikkuruisen hetken huulillakin laittamisen jälkeen. Ja siis nimenomaan pikkuruisen hetken, nimittäin parin minuutin päästä ei tuoksusta ole tietoakaan. No entäpä sitten maku? Voin vannoa, että nämä eivät maistu sen kummemmalle, kuin normaalitkaan huulirasvat. Eivät maistu kuumalle kaakaolle, eivät keksille, eivätkä makealle omenalle. Edes mintuntuoksuinen huulivoide ei maistu mintulle.

2

No, jos unohdamme tuoksut ja maut, ja keskitymme hoitotehoon. Odotin, että talviversiot olisivat syväkosteuttavia ja parempia, kuin ne alkuperäiset, mutta eivät ole. Huulilla nämä tuntuvat tismalleen samalta, kuin ensimmäisenä Suomeen rantautuneet Baby lipsit, eivätkä käytön jälkeen jätä huulia sen pehmeämmiksi, kuin ne olivat ennen huulirasvan käyttöä. Väreissäkään ei ollut mitään kivaa uutuutta, joten jos kotoa löytyy jo puteli alkuperäisistä Baby lipseistä, ei ole mitään järkeä ostaa näitä.

3

Eli nopea yhteenveto vielä, jos joku ei jaksanut kaikkea lukea, haha. 2/5, en suosittele. Tuoksu ei kestä huulilla, ei maistu hyvältä, ei kosteuta, eikä näytä huulilla mitenkään erityisen hyvältä. Suoraan verrannollisia niihin ensimmäisenä Suomeen tulleisiin Baby lipseihin, joten koska näitä ei tietääkseni saa yksittäispakkauksessa, kannattaa mieluummin ostaa niitä alkuperäisiä, jos jokin näistä houkuttelee. Huh, tulipa negatiivinen postaus!

Ootteko te kokeilleet näitä? Mitä mieltä olitte? Ja mikä teidän mielestä näyttää parhaalta huulilla? :-)

8. marraskuuta 2015

YESTERDAY, ALL MY TROUBLES SEEMED SO FAR AWAY


Eilen oli mukava päivä. Tai no, milloin nyt lauantai ei olisi mukava päivä, onhan se paras päivä viikossa. Päätin mukavan päivän kunniaksi kirjoitella pitkästä aikaa vanhan kunnon my day -postauksen. Kröhöm, miten niin "pitkästä aikaa", tuntuu, että mun joka toinen postaukseni on tällainen, haha. No mutta, ainakin palaute on tähän asti ollut positiivista, joten ehkä jaksatte lukea jälleen kerran mun päivästäni. Toteutin postauksen Snapchat-kuvien avulla, mutta tällä kertaa en julkaissut muuta kuin pienen osan näistä kuvista eilen mystoryssani, ettei Snapchat-seuraajieni tarvitse katsella samoja kuvia moneen otteeseen.

SC1

Eilen heräsin minuuttia vaille herätyskellon sointia. Olin laittanut herätyksen yhdeksältä, jotta ehtisin käydä suihkussa ja touhuilla muutenkin kaikenlaista, ennen kuin olisi aika lähteä maailmalle. Katsoin kiinnostavimpien ihmisten mystoryt sekä selasin nopeasti Facebookin ja Instagramin, ja hipsin sen jälkeen suihkuun. Yllättävän nopeasti selvisin sinne ja takaisin, sillä yleensä suihkuun menemisessä kestää vähintään tunti, ja kun sinne pääsee, ei tahdo ikinä lähteä pois. Suihkun jälkeen puin ja aloin meikata itseäni enemmän ihmisen näköiseksi, hahah.

sc2

Mikä siinäkin on, ettei voi ikinä keskittyä pelkästään yhteen asiaan kerrallaan? Meikkauksen ohessa oli "pakko" kuvata hieman materiaalia tuleviin postauksiin, ja siksi kestikin tavallista kauemmin, ennen kuin meikkini oli valmis. Sen jälkeen päivitin mystoryyni joululaskurini, eli kuinka monta yötä on jäljellä jouluaattoon. Taru kyllä vähän epäili, että tuo olisi oikeasti laskurini siihen, että mun karkkilakkoni loppuu, mutta sitä en myönnä. Kamera, jalusta ja kaukolaukaisin ovat kyllä taivaan lahjoja maailmalle!

sc3

Pian koittikin se aika, että oli lähdettävä kävelemään kohti Helluntaiseurakuntaa. Eilen siellä oli naistenpäivä, joka kantoi nimeä Nimeltä kutsuttu. Somistustiimi oli tehnyt ihan mieletöntä työtä, sillä sali oli laitettu niin ihanan näköiseksi! Jotenkin tuli jouluinen fiilis siitäkin, tai ehkä se vain johtuu tästä mun joulufiilistelystäni, joka ei ota loppuakseen. 46 yötä!

sc4

Väliajalla kävimme ruokakaupassa, mitä ei kyllä ikinä pitäisi tehdä nälkäisenä, ja syömässä kotona. Onneksi ruokaa ei tarvinnut tehdä, sillä jääkaapissa odotti valmiiksi paistetut kanafileet ja wokkivihannekset. Jälkiruoaksi söin tämän hetken ehdottoman lempparijätskini, Classicin maitosuklaa-lakritsin, ja tietenkin tölkin jääkylmää cokista. Ruokalevon jälkeen painelimme jälleen kohti hellareita.

sc5

Tapahtuman toinen tilaisuus alkoi puoli neljältä ja kesti hieman yli viiteen. Tällä välin emme jaksaneet enää kävellä kotiin - johon oli vain hieman pidempi matka kuin tuonne kahvilaan - vaan päätimme mennä kahville New Yorkiin. Tai no kahville ja kahville, itsehän ostin Coca-Cola cherryn ja Rocky road -palan, kuten kuvasta näkyy. Sitten vain odottelimme, että kello olisi lähempänä seitsemää, jolloin saisi taas ottaa osoitteeksi Aleksanterinkadun. Hieman ennen seitsemää olimmekin paikalla, ja tuntui kuin olisi ollut tuntia liian aikaisin, niin tyhjä sali silloin vielä oli.

sc6

Kyllä niitä ihmisiä sitten alkoi lipumaan paikalle, kun kello oli hieman yli seitsemän. Wup-illan jälkeen kävelimme lähes suorinta reittiä kotiin, mitä nyt kävimme nappaamassa muutaman kuvan Finlaysonilla. On se vaan ihanaa, kun kaupunki oikein panostaa jouluvaloihin! (Vink vink, Seinäjoki ;-)) Kotonakin oli pakko sytyttää jouluvalot, jotka kaivoimme esiin jo muutama viikko sitten. Miten niin muka liian aikaisin? Ja kyllä, kuusikin on jo laitettu, haha!

sc7

Illan päätteeksi laitoimme Katsomosta pyörimään muutaman väliin jääneen ohjelman, ja siinähän se loppuilta vierähtikin sohvalla istuen. Kellon lähestyessä kahtatoista alkoi uni painaa silmiä, joten oli aika painua pehkuihin. Virheen tein, kun puhelimen esiin kaivoin vielä ennen nukahtamista, sillä somen selaamiseen menikin yllättäen reilu tunti, ja kello olikin jo yksi, kun vihdoin pääsin nukkumaan. 

Vieläkö nämä my day -postaukset iskee, vai pitäiskö keksiä jotain uutta välillä? :-D Ja hei, joko ootte kuunnelleet Softenginen uuden sinkun? Jos ette, käykäähän kuuntelemassa, ihan loistava biisi!

5. marraskuuta 2015

HELLO, IT'S ME

2 5 1

Heipä hei toverit! Täällä sitä taas ollaan, pitkästä aikaa. Hullua miten nopeaa viikko hurahtaa ohi niin, ettei kerkeä edes kissaa sanoa. Piti oikein itsekin lukea edellinen postaus, että mistäs olenkaan viimeksi kirjoitellut.

Tosiaan olin viikonlopun yli Lapualla vanhempieni luona lomailemassa. Ei siellä kyllä oikein rentoutumaan pystynyt, sillä perjantaina ja lauantaina olin Ilta konffassa yömyöhään saakka, ja sunnuntaina vietimme siskonpoikani Jimin synttäreitä perheen kesken. Joku saattaisi kuvitella, että tuo "perheen kesken" tarkoittaisi pientä ryhmää, johon kuuluu vain muutama ihminen, mutta ehei. Meidän perhe on niin iso, että kyllä se melua ja melskettä sai aikaiseksi ihan riittävästi, haha. Jos en nyt väärin laskenut, niin 14 henkeä löytyi silloin saman katon alta, eikä siellä edes ollut aivan kaikki meistä paikalla. On se muuten hyvä, että minä ja Taru olemme sinkkuja ja lapsettomia, kun tälläkin kokoonpanolla oli jo niin täyttä, hahah!

Takaisin Tampereelle palasin maanantai-iltana. Kotona odottikin mukava yllätys, kun Taru avasi jääkaapin oven. Yksi lasilevyhylly (miksikä niitä nyt kutsutaan...) oli hajonnut tuhansiksi paloiksi ihan itsekseen. En tiedä, mikä sen oli hajottanut, sillä hyllyllä ei ollut painoa muuta kuin kaksi pientä muovipulloa, eikä jääkaappi ollut mitenkään erityisen kylmällä. Jääkaappikin on ihan uusi, tuli meille muistaakseni noin kuukausi sitten. Onneksi toisaalta kaappi oli melkein tyhjä, eikä mikään ruoka ollut mennyt pilalle lasinsirujen takia.

Tänään kävimme pyörimässä Särkänniemen parkkipaikalla kuvailemassa. Tietääkö muuten joku, pääseekö Särkänniemen alueelle ilmaiseksi sisään nyt, kun huvipuisto ei ole käytössä? Sen tiedän, että huvipuiston ollessa auki alueelle pääsee ilmaiseksi, mutta pääseekö nyt? Olisi ollut kiva kiertää vähän sielläkin, vaikka aika karu paikkahan se näin syksyisin varmaan on, kun ei ole kesältä tuttua hälinää ja liikettä ympärillä. Alkoi muuten hieman naurattamaan, kun selasin kuvia, jotka Taru musta otti tänään. Mä pidän blogia, jonka nimi on Maailma nauraa mukana, ja parhaat kuvat, jotka musta tänään otettiin, on nämä tässä alapuolella, hahah. Eipä hirveästi näytä naurattavan.

42 6

Mitäs teille kuuluu? Tajusin muuten äsken, että te, jotka seuraatte mua Snapchatissa, tiesittekin jo kaiken, mitä tässä postauksessa kerroin. Sorry :-D Sinne yleensä päivitän ensimmäisenä kaikki tapahtumat, joten jos joku tahtoo seurata sielläkin, mut löytää nimellä ttanjakatariina.