31. tammikuuta 2016

VIIKKOKATSAUS 4/16

9talvi 3TALLI 5TALLI

Noin vain mennä hujahti vuoden ensimmäinen kuukausi! Mä olen lähes sataprosenttisen varma, että vuonna 2016 aika kuluu nopeampaa, kuin vuonna 2015 tai ennen sitä. Tuntuu, ettei kerkeä edes kissaa sanoa, ennen kuin on aika taas uuden viikkokatsauksen. Aika on kyllä jännä juttu. Sen kulumista on pakko ihmetellä viikko toisensa jälkeen. No mutta, siirrytäänpä kuitenkin nyt ihmettelemään viikon tapahtumia! 

Viikon tubettaja: Tällä viikolla tykästyin Youtube-käyttäjä Haimilan tapaan kuvata ja editoida videoitaan. Haimilahan on varmasti monelle tuttu Radio NRJ:ltä, jossa hän toimi juontajana usean vuoden ajan. Hänen Youtube-uransa on vasta aluillaan, mutta jo näiden videoiden perusteella uskon, että hänestä tulee yksi minun ja varmasti muidenkin lempparitubettajista. Käykäähän katsomassa hänen videoitaan, pääsette hänen kanavalleen t ä s t ä. 

Viikon biisi: Tällä viikolla eräs biisi on soinut valehtelematta joka päivä päässäni, enkä varmasti ole ainoa. Kyseessähän on, mikäs muukaan kuin, Vilma Alinan uusi kipale Juha88. Tavallaan en edes tykkää tuosta laulusta, mutta jostain syystä olen sitä kuunnellut ja lauleskellut tämän viikon aivan liian ahkerasti. 

Viikon suositus: Testasin torstaina Subwayssa Pulled pork -subia, ja tykkäsin! Otin subiini kastikkeeksi majoneesin, mutta ehkä se ei ollut paras vaihtoehto. Tuossa possussa oli valmiina bbq-kastike, mutta se oli aika mautonta, joten jos tykkää mausteisesta ruoasta, ehkä kannattaa valita jokin muu kastike, kuin se perusmajoneesi. 

Viikon ostos: Mä en itse ole tällä viikolla ostanut mitään muuta kuin ruokaa, mutta silti nostan viikon ostokseksi my day -videossanikin näkyvän Tarun ostoksen, eli Xbox 360:n! Mun mielestäni parasta tuossa taitaa olla se, että nykyään voimme katsoa Netflixiä telkkarista, eikä tarvitse enää katsoa tietokoneen näytöltä. Toki olisihan se onnistunut helpommin ja halvemmalla, eli ostamalla johdon, jolla yhdistää tietokone telkkariin, mutta... No, tulipa ostettua!

Viikon polttava puheenaihe: Tällä viikolla kohu saatiin aikaiseksi Teemu Selänteen Twitter-kommenteista, joissa hän vaati hyysäilyn lopettamista ja kovempia rangaistuksia raiskaajille. Hän myös uudelleentwiittasi Aleksi Valavuoren kirjoituksen, jossa Aleksi otti kantaa suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämän kirjoituksen voitte lukea t ä ä l t ä. Itse en ymmärrä miten tästä on edes saatu kohua aikaan, mutta Aleksi Valavuori kiteytti asian mielestäni hyvin: Moni on saanut itsellensä kriisin siitä, mitä Teemu on mieltä. Kun Teemu ei olekaan enää samaa mieltä kaikkien kanssa ja sanoo sen vielä ääneen, niin se tuntuu olevan liikaa monille. Että Teemunhan piti vain pelata lätkää ja juoda maitoa ja hymyillä, Valavuori sanoo. ( T u r u n S a n o m a t ).

Viikon hullu uutinen: Norjalaisnainen luulee olevansa kissa: "Synnyin väärään lajiin" ( S t a r a ). Jutun mukaan 20-vuotias norjalaisnainen on elänyt neljän vuoden ajan kissana. Hän maukuu, sähisee ja kehrää, sekä kertoo, että sen jälkeen, kun hän on alkanut elää kissana, hänen kuuloaistinsa on parantunut, ja hän näkee paremmin pimeässä. Mä luulen, että tuo on vain julkisuustemppu, sillä jokainen, joka on vähänkään seurannut kissojen käyttäytymistapoja, tietää, ettei kissat esimerkiksi automaattisesti sähise koirille, kuten nainen uutisessa olevalla videolla tekee. Ei hyvää päivää, sanon minä.

Mitä teille jäi tästä viikosta mieleen? :-)

29. tammikuuta 2016

PÄIVÄNI MUN

päivänkuvaon

Morjensta tyypit! Tästä on alkanut tulla vakio, että multa ilmestyy kerran viikossa video Youtubeen ja sitä kautta myös tänne, eikä tämä viikko tee poikkeusta. Tällä kertaa videossa seurataan mun ihan tavallista päivääni. Oon saanut paljon hyvää palautetta mun my day -postauksistani, joten toivottavasti tykkäätte siitä myös videon muodossa. Itse tykkäsin todella paljon tämän kuvaamisesta, vaikka helpompaa se varmasti olisi pienemmän ja kevyemmän kameran kanssa. Käykääpä käsiksi!

Tykkäättekö te katsella my day -videoita? Kumpana katsoisit jatkossa mieluummin my daytani, videona vai kuvina ja tekstinä? :-)

28. tammikuuta 2016

TESTATAAN UUTTA / RUOKA



Kirjoitin viime viikolla siitä, kuinka olen yrittänyt pompata pois mukavuusalueeltani ja kaivautua pois vaniljasyndrooman otteista. Vähän pelkäsin tätä kokeilua, sillä olen ollut vaniljasyndroomainen niin kauan kuin voin muistaa, todennäköisesti koko elämäni. 

Ja jos joku ei tiedä, mitä tarkoitan vaniljasyndroomalla, se on sitä, kun pelkää kokeilla uutta ja on juuttunut totuttuun tapaan. Mun kohdallani se näkyy ruokavalinnoissa, eli syön aina sitä tuttua ja turvallista. Riisiä ja kanakastiketta, jauhelihakeittoa, tortillaa tai makaronilaatikkoa. Viime viikolla kuitenkin kokeilin joka päivä jotain uutta! Kaikesta en muistanut ottaa kuvaa, mutta kerron nyt, mitä kaikkea minulle uutta on tullut maistettua, ja mitä mieltä niistä olin.

kasvissosekeitto

Ensimmäisenä testiin pääsi kasvissosekeitto. Reseptin oikeastaan keksimme päästämme, mutta tuohon siis tuli pakastekasvispussista kukkakaalta, parsakaalta ja porkkanaa, niiden lisäksi pari perunaa, ruokakermaa ja Koskenlaskija-sulatejuustoa. Keiton kaveriksi leivoimme vielä sämpylöitä, tai ehkä pitäisi sanoa, että sämpylän, sillä ne vähän levisivät uunissa, haha! Keiton pinnalle ripottelin sipulirouhetta, mutta parempaa soppa oli ilman sitä. Tykkäsin, teemme tätä varmasti jatkossakin!

bataattiranskikset

Seuraavana testasimme kovasti hehkutettuja bataattiranskalaisia. Ranskalaisten lisäksi teimme mandariinimarinoitua lohta ja valkosipulidippiä. Bataattiranskalaiset teimme t ä t ä ohjetta mukaillen, mutta jätimme korppujauhot ja sipulijauheen pois. Ei ole näitä turhaan hehkutettu, nimittäin tämä oli todella hyvää! Valkosipulidippi sopi ranskalaisten kanssa hyvin yhteen, ja loppujen lopuksi tuo lohi oli aika turha lisä. Ehdottomasti jatkoon!

Sitten teimme kanakeittoa, josta en muistanut ottaa kuvaa. Ostimme kanankoipia, jotka paistoimme uunissa ennen keittoon lisäämistä. Kanan lisäksi keittoon heitimme perunaa, herne-maissi-porkkanasekoituspussin (miten tuo pitäisi kirjoittaa...), kanaliemikuution ja hiukan broileri- ja currymausteita. Nam, jatkoon menee tämäkin! 

kasvisgratiini

Sitten vuorossa oli kasvisgratiini ja maissikuorrutetut broilerit. Tämä oli ehkä vähän huijausta, sillä olen kasvisgratiiniakin joskus maistanut, mutta yhdistelmä oli uusi, hehe. Muutenkin tässä menimme vähän sieltä, missä aita oli matalin, sillä ostimme gratiinin valmispakasteena, eli heitimme sen vain uuniin hetkeksi ja nuo broileritkin piti vain paistaa pannulla. Tästäkin tykkäsin, vaikka broileri taitaa olla parhainta ilman minkäänlaisia marinaadeja tai kuorrutteita. Jatkoon, ainakin gratiini!

Tästäkin puuttuu kuva, mutta tässä vaiheessa olimme mainoksen uhreja, ja maistoimme telkkarissa mainostettuja pizzaburgereita ( n ä i t ä ) kahdessa maussa, kana ja tonnikala. Molemmat oli ihan ok, ja pointsit siitä, että ne oli helppo syödä käsin! Sisältö ei valunut käsille, niin kuin usein normaalia pitsaa syödessä. Eiköhän me näitäkin vielä joskus osteta. 

tonnikalamakaronilaatikko

Viimeisenä testiin pääsi tonnikala-makaronilaatikko. Sen valmistimme t ä m ä n ohjeen mukaan, mutta jätimme rakuunan pois ja lisäsimme munamaitoon vähän pippuria. En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olin. Toisaalta tämä oli ihan hyvää, vaikka ehkä mieluummin söisin sitä tavallista jauheliha-makaronilaatikkoa. Mukavaa vaihtelua kuitenkin. Ehkä jatkoon! 

Tässä kokeillessani uutta huomasin, ettei se olekaan ihan niin kauheaa. Niin kuin tästä postauksesta voitte päätellä, testi oli aika positiivinen, eikä mikään ruoka aiheuttanut yökkäysrefleksiä. Ehkä tämän kokemuksen jälkeen uskallan ravintoloissakin maistaa jotain uutta!

Löytyikö tästä postauksesta joku sellainen ohje, jota aiot ehdottomasti kokeilla? Entä olisiko teillä suositella jotain hyvää (ja helppoa...) ruokaa, jota voisin vielä testata? :-)

26. tammikuuta 2016

INSPIROITUMISTA VAI KOPIOIMISTA?

42 6

Mun mielessäni on pyörinyt yksi aihe jo jonkin aikaa, ja pitkään mietin, kirjoitanko siitä tänne vai en. Nyt mua kuitenkin ärsyttää kyseinen asia niin paljon, että on pakko avata sanainen arkkuni. Otsikkokin antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mistä tässä postauksessa on kyse. Eli siis, missä menee inspiroitumisen ja matkimisen raja?

Tietenkin se raja on hyvin häilyvä, sillä voin väittää, että vaikka joku keksisi kuinka omaperäisen asian, joku toinen on keksinyt sen jo aiemmin. Niin se vain menee, nykyaikana on todella vaikea keksiä jotain sellaista, mitä joku muu ei olisi jo aiemmin ajatellut. Se raja kuitenkin on olemassa. Onhan se aivan eri asia, jos kaksi ihmistä kirjoittaa samasta aiheesta, mutta eri näkökulmista ja omalla tyylillään, kuin se, että törmää kahteen, lähes samanlaiseen tekstiin. Yleensä vielä todella pienen ajan sisällä.

Uskon, että moni bloggaaja tietää sen tunteen, kun keksii omasta mielestään oikein mahtavan aiheen postaukselle, eikä ole törmännyt muissa blogeissa vastaavaan. Usein sen postauksen eteen nähdään vielä kauhea vaiva, että saa siitä niin kivan, kuin se omissa mielikuvissa on. Kun saa postauksen valmiiksi, tuntee suurta mielihyvää tehdystä työstä, kunnes muutaman päivän päästä bongaa toisesta blogista samasta aiheesta postauksen, ja nopea vilkaisu paljastaa karun totuuden: on se lähes sanasta sanaan samanlainen.

Miksi? Ymmärrän hyvin sen, kuinka omista lemppariblogeista otetaan vaikutteita, ja kun näkee kivan postauksen jossain, tahtoo itse tehdä samanlaisen. Sitä taas en ymmärrä, miksi sen postauksen pitää olla melkein täysin samanlainen? Se on vielä mielestäni ok, että tehdään samasta aiheesta postaus, mutta kyllä oman bloginsa eteen tulisi nähdä sen verran vaivaa, että toteuttaisi postauksen omalla tyylillään, eikä toisia kopioiden.

Olen törmännyt todella usein tietyissä blogeissa postauksiin, jotka ovat kopioita. Jotkut ovat kopioita minun postauksistani, toiset taas jostain toisesta blogista. Sitä alkaa vain miettimään, että onko mitkään postaukset bloggaajan itse keksimiä. Tähän samaan ilmiöön törmää myös muualla somessa. Esimerkiksi jos joku laittaa säännöllisesti tietynlaisen snäpin mystoryynsa, niin kohta joku toinen tekee täysin samalla tavalla. Tai joku lisää tietynlaisia kuvia Instagramiin, ja pian joku toinen tekee samoin. Ja kyllä, yleensä se "matkija" seuraa tätä toista.

Hyväksi esimerkiksi voisi heittää reseptit: joku bloggaaja postaa jonkin reseptin, ja parin päivän päästä se täsmälleen sama resepti löytyy toisesta blogista. Eikä jälkimmäisessä blogissa ole minkäänlaista merkintää siitä, mistä bloggaaja bongasi reseptin. Tietysti aika harvoinhan ne reseptit ovat kenenkään itse keksimiä, mutta kyllä jonkinlainen lähdemerkintä tulisi olla.

Itsekin inspiroiduin tänään Snapchat-käyttäjä @ellanooor:in mystoryssa näkyvästä reseptistä, ja tein sen ohjeen mukaan kinkkupiirakkaa. Inspiroituneena mulla oli kaksi vaihtoehtoa. Olisin voinut kokeilla reseptiä omissa oloissani, ja jättää reseptin jakamatta blogissa, tai olisin voinut jakaa reseptin blogissani, mutta kertoa, mistä sen löysin. Valitsin niistä ensimmäisen. Oli muuten hyvää piirakkaa, käykää kurkkaamassa ohje @ellanooor:in mystorysta, vielä tänään pitäisi näkyä!

En tiedä, mitä yritän tällä tuhottoman pitkällä tekstilläni sanoa, mutta mua vaan ärsyttää kerta toisensa jälkeen törmätä omiin teksteihini(tai jonkun toisen) toisissa blogeissa. En nyt mainitse, kenen tai keiden blogeista tässä on kyse, mutta jos tunnet piston sydämessäsi, todennäköisesti puhun juuri sinusta. Niin kuin sanoin, nykyaikana on vaikea keksiä niin omaperäistä ideaa, ettei kukaan muu olisi sitä keksinyt, mutta on se jännä kuinka usein törmää samaan aiheeseen samalla tavoin toteutettuna parin päivän päästä siitä, kun on sen itse tehnyt.

Muistattehan, että ihan niin kuin kuvatkin, myös tekstit ovat tekijänoikeuslain alaisia, eli se on rikos julkaista toisen ihmisen tekstejä. Sitäkin nimittäin tapahtuu. Eli jos näet jossain blogissa kivan idean, saat toki lainata sitä itsellesi, mutta teethän postauksesta itsesi näköisen. Inspiroituminen on ok, kopioiminen ja matkiminen ei.

Onko sua tai sun postauksiasi matkittu? Tai kenties kopioitu täysin?

24. tammikuuta 2016

VIIKKOKATSAUS 3/16

katsaus katsaus3 katsaus2

Päivittelin tuossa viikko sitten sitä, kuinka aika menee niin nopeaa, ja nyt on taas pakko todeta samaa. Siis ihan oikeasti. Joko siitä on viikko, kun viimeksi viikkokatsausta raapustelin? Huh huh, ajankulu hei, hidasta vähän! No ei kai, ihan kivahan se on, että kevät ja kesä tulla tallustaa nopeasti, vaikka eipä tässä talvessakaan valittamista ole. Mutta se säästä ja ajankulusta, mennäänpä katsauksen pariin!

Viikon piristys: Ehdottomasti isosiskomme Katjan vierailu täällä. Katja siis opiskelee etänä Tampereella, ja käy silloin tällöin muutaman päivän ajan lähiopiskelemassa täällä, ja yleensä majoittuu meille siksi ajaksi. Katjan kanssa aika kuluu aina nopeaa ja vatsalihakset on pitkään kipeänä kaiken sen nauramisen jälkeen!

Viikon polttava puheenaihe: Uskokaa tai älkää, mutta keppihevoset. Niko Saarinen erehtyi sanomaan mystoryssaan, ettei ymmärrä sitä, että keppihevosille on luotu omat Instagram-tilit. Tästähän keppistytöt vetivät hernepussit neniinsä luullen, että Niko haukkui heidän harrastustaan, ja laukkasivat porukalla haukkumaan Nikoa hänen Instagram-kuvaansa. Niko on monta kertaa selventänyt, ettei hänen mielestään kyseisessä harrastuksessa ole mitään vikaa, hän ei vain ymmärrä keppihevosten omia Instagram-tilejä. Tällä hetkellä kommentteja Nikon kuvassa on reilu tuhat (vrt. normaalisti hänen kuvissaan on noin sata kommenttia).

Viikon artisti: Eksyin pitkästä, pitkästä aikaa kuuntelemaan P!nkin musiikkia ja muistin taas, kuinka paljon siitä pidän. Erityisesti The Truth About Love -albumi on täyttä kultaa.

Viikon tubettaja: Löysin tällä viikolla uuden seurattavan Youtubessa, ja hän on DitaBibiana. Dita on mua paljon nuorempi tyttö, mutta jostain syystä viihdyin hänen videoidensa parissa. Tykkään hänen tyylistään editoida videoita ja mielestäni hän on todella luonteva kameran edessä. Jos tahdotte vilkaista hänen kanavaansa, sen löydätte t ä ä l t ä!

Viikon sarja: Aloimme pari päivää sitten katsomaan Areenasta sen nimistä sarjaa kuin Koukussa. Kyseessä on siis suomalainen sarja, joka kahmi useita Kultainen Venla -ehdokkuuksia, ja itse asiassa taisi voittaakin jokaisen kategorian, jossa oli ehdokkaana. Eikä suotta, tuohon todellakin jää koukkuun! Kannattaa tsekata, vielä löytyy kaikki jaksot Areenasta.

Viikon suositus: Edellisessäkin postauksessa jo tätä hehkutin, mutta pakko mainita vielä: Fazerin uutuus eli Copenhagen vadelma-lakritsivalkosuklaa. Niin hyvää!

Viikon satunnainen uutisotsikko: Roger-kenguru on tikissä - murskaa metallisankoja ja potkunyrkkeilee ( i l t a l e h t i ). Lähes 90 kiloa painava Roger-kenguru treenaa murskaamalla metallisankoja ja jahtaamalla omistajaansa. Luonteeltaan se on ystävällinen ja treenaamisen lisäksi nauttii myös pehmolelunsa kanssa halailusta. 

Mitä sulle jäi päällimmäisenä tästä viikosta mieleen? :-)

22. tammikuuta 2016

TESTATAAN UUTTA / HERKUT



Muistattekos, kuinka puolisen vuotta sitten kirjoittelin vaniljasyndroomastani? No, suurin osa ei varmasti muista, sillä todella moni teistä ei vielä silloin edes lukenut blogiani. Kirjoitin siis t ä s s ä postauksessa siitä, kuinka valitsen sen tutun ja turvallisen sen sijaan, että kokeilisin jotain uutta. Parhaiten tämä tulee ilmi ruokaillessa - ravintolaan mennessäni tilaan aina saman annoksen, kaupasta mukaan lähtee samat herkut ja pitsaan tilaan aina samat täytteet.

Lupailin postauksessani pitää vielä sen vuoden aikana sellaisen viikon, jolloin maistaisin kaikkea uutta, ja vaikka vuosi 2015 onkin jo takanapäin, päätin silti toteuttaa tämän. Ja kuten voitte varmaan arvatakin, se viikko on nyt. Tällä viikolla olen testannut kaikkia mulle uusia reseptejä, joihin palaan myöhemmin, sekä muutamia herkkuja, joita en vielä ollut maistanut. Tässä pientä raporttia, miten on tähän asti mennyt. En suinkaan ole testannut yksin näitä, vaan mukana raadissa oli sisareni Taru ja Katja.

herkut4

Ensimmäisenä testasimme Katjan ja Tarun kanssa Minetin jäätelöitä. Yleensä Minetistä ostan Smurffin tai Supermanin, jotka molemmat maistuvat vähän jollekin makealle purkalle. Tällä kertaa valitsin Zuppa Inglesen (kuvassa vasemmalla), joka maistui... Oudolta? En oikein osaa kuvailla sitä, mutta ihan hyvää se oli, haha! Taru osti Jogurtti-mojito-limen (kuvassa oikealla), ja siitä mä tykkäsin! Vaikka siinä olikin jokin kummallinen jälkimaku, oli se silti hyvää. Katja valkkasi Pistaasin (kuvassa takana), joka maistui siis vähän niin kuin pistaasipähkinältä. Ihan hyvää sekin. Näistä eniten tykkäsin ehkä tuosta Tarun omasta.

herkut1

Seuraavana testiin pääsi Fazerin uutuussuklaat. Taru bongasi nämä Facebookista, ja meidän mielenkiintomme heräsi saman tien! Oli pakko rientää Fazerin kahvilaan ostamaan näitä. Raadin yksimielinen arvio: nam! Suosikiksemme nousi ryhmän ainoa valkoinen suklaa, eli siis Copenhagen vadelma-lakritsivalkosuklaa. Näistä kaikki oli todella hyviä, mutta jos parhausjärjestykseen laittaisin nämä, se olisi Copenhagen, Rio de Janeiro, London ja New York. Suosittelen ehdottomasti!

herkut2

Kävimme ostoksilla Ruohonjuuri-kaupassa, ja sieltähän löytyi vaikka mitä sellaista, mitä en ole aiemmin maistanut. Loput testiin päässeet ovatkin sieltä ostettuja. Aloitetaan vaikka tuosta tölkistä, joka siis sisältää raparperin makuista limsaa. Tykkäsin! Yleensä mun tölkeistäni ja laseistani löytyy Coca-Colaa, joten tämä oli kivaa vaihtelua siihen. Ihan vielä ei kilpailijaa kokikselle löytynyt, mutta luultavasti ostan uudelleenkin. Noista askeista taas löytyy molemmista inkiväärikarkkeja, jotka olivat molemmat ihan ok. Ehkä enemmän tykkäsin oikeanpuoleisesta, sillä se ei maistunut ihan niin vahvasti kuin tuo toinen.

herkut3

Viimeisenä - ja vähäisimpänä - loput "herkut" Ruohonjuuresta. Nuo tikkarit olivat kyllä erittäin hyviä, erityisesti nuo läpinäkyvissä kääreissä. Molemmat siis maistuivat salmiakille, mustakääreiset vain hiukan vähemmän. Hieman petyin, kun sisällä ei ollutkaan jauhoa kuten normaalisti salmiakkitikkareissa, mutta silti ne olivat hyviä! Samaa ei voi sanoa lopuista. Ensinnäkin nuo hedelmätoffeet maistuivat aivan hirveälle. Mulla on jonkinlainen mielikuva siitä, miltä hedelmätoffeen pitäisi maistua, mutta tuo maku ei ollut lähelläkään sitä. Lakritsitoffeessakin oli outo koostumus ja järkyttävä sivumaku. Askissa olevia syödessä tuntui, kuin olisi syönyt pieniä kiviä. Hampputoffeeta en maistanut, mutta tuon lakritsitoffeen perusteella en tahdokaan maistaa. Hyi.

Ootteko te maistaneet jotain näistä? Tykkäsittekö? Entä olisiko teillä jotain (uutuus)karkkeja, joita suosittelette? :-)

20. tammikuuta 2016

#GROWINGUPFINNISH

pikkukuva4

Kyllä nyt käy tohina tämän tädin Youtube-kanavalla, sillä tänään jälleen lennähti uusi video ilmoille! Selasin eräänä iltana Twitteristä twiittejä hashtagilla #growingupfinnish, ja siitä inspiroituneena tein videon, jossa kerroin asioita, joita muistan lapsuudestani. Tämä on vähän samalla idealla tehty video, kuin Youtubessa pyörineet "Jonnet ei muista" -videot, mutta en väitä, etteikö näitä asioita voisi muistaa ihmiset, jotka ovat mua huomattavasti nuorempiakin. Toivottavasti nautitte! 


Olen pohtinut kovasti tätä videoiden tekoa, ja ainakin tällä hetkellä olen todella innostunut tästä puuhasta. Videoita on siis luvassa ainakin pari kertaa kuukaudessa, luultavasti noin kerran viikossa. Tässä vain pohdin sitä, että tahdotteko, että linkitän jokaisen videon tänne blogiin, vai pidänkö Youtube-tilini täysin blogin ulkopuolisena? Blogi tulee pysymään samanlaisena, vaikka videoita innostuisinkin tekemään todella usein, ja ainakin pyrin siihen, ettei videot vaikuttaisi postausten laatuun. Tiedän, ettei kaikki välttämättä jaksa tai tahdo videoita katsella, mutta toisaalta voihan ne jättää katsomatta, vaikka blogissa niitä mainostaisinkin.

Eli siis otetaanpa pieni äänestys: Tahdotko, että jatkossa linkitän videot myös blogiini, vai pidänkö blogini erossa Youtube-tilistäni? Ja kertokaahan, minkälaisia asioita te muistatte lapsuudestanne? :-)

19. tammikuuta 2016

RISUJA JAOSSA

kaktus1

Taisin mainita tästä jääkaappiepisodistamme joskus aiemmin täällä blogissa, mutta kerron nyt koko jutun, että tarinasta tulisi yhtenäinen ja kaikki tajuaisivat mistä on kyse. 

Olimme siis loka-marraskuun vaihteessa Lapualla viikonlopun, ja kun tulimme sieltä takaisin Tampereelle, huomasimme, että jääkaapistamme oli yksi lasihylly hajonnut tuhansiksi pieniksi siruiksi. Jääkaappi oli uusi, tullut meille vasta syyskuun lopussa, joten takuu tietenkin oli voimassa. Ensin otimme vuokranantajaamme yhteyttä, ja hänen kanssaan sovimme, että me itse hoidamme asian, eli haimme vuokranantajaltamme takuukuitin ja marssimme yritykseen, josta vuokrasetä oli jääkaappimme ostanut. Sateessa. Neljä kilometriä per suunta.

Yrityksestä, josta jääkaappimme oli ostettu, neuvottiin ottamaan yhteyttä huoltoyhtiöön. Lähetin sähköpostilla kuvat jääkaapistamme ja takuukuitista, ja utelin, saammeko kenties uuden hyllyn tilalle. Huoltoyhtiön työntekijä otti yhteyden valmistajaan (GSK Varaosat), josta luvattiin toimittaa uusi hylly meille suoraan. Näin sovimme marraskuun yhdeksäntenä päivänä.

kaktus2

Hyllyä ei alkanut kuulua, mutta ajattelimme, että toimitusajat ovat pitkiä, kun ulkomailta lähetetään. Kun tulimme joulun jälkeen takaisin asunnollemme, huomasimme, että olimme saaneet postissa hyvityslaskun. Ihmettelimme, mikä se oikein on, ja tajusimme sen liittyvän jotenkin tähän hyllyyn, jota emme olleet saaneet. Laitoin sähköpostia huoltoyhtiölle, sillä heidän kanssaan olin viestitellyt aiemmin, enkä vielä tiennyt valmistajan (=lähettäjän) yhteystietoja. Huoltoyhtiöstä välitettiin viestini valmistajalle, ja tästä eteenpäin viestittelin suoraan GSK Varaosien asiakaspalvelun kanssa.

He vastasivat, että hyvityslasku on syntynyt siitä, kun tilaamamme hylly on toimitettu Suomesta takaisin heille. Ihmettelin sitten, että minkä takia hyllyä ei ole meille toimitettu, eikä meihin ole otettu yhteyttä, vaikka molempien puhelinnumerot tiedoista löytyvät. Sain erittäin näsäviisaasti ja hyökkäävästi kirjoitetun viestin takaisin, että niinhän jakaja (DPD/Postnord) on toiminutkin. "Kyllä hän sen mieluummin jättää asiakkaalle kuin raahaa takaisin terminaaliin."

kaktus3

Meille ei siis ole tullut minkäänlaista ilmoitusta siitä, että hylly olisi Suomessa, tai että sitä olisi yritetty toimittaa. Minulle on kerran soittanut joku tuntemattomasta numerosta niin, etten ole siihen kerennyt vastata, mutta Tarulle ei ole soittanut kukaan. (Tuo numero on muuten eri, kuin se mistä myöhemmin DPD/Postnord laittoi mulle viestin.) Kotiin ei ole tullut mitään kirjallista ilmoitusta. Sitten hylly vain lähetettiin takaisin lähettäjälle?! 

Tässä välissä täytyy myös tietää se, ettei meillä ollut tietoa siitä, miten paketti meille toimitetaan, eli emme olisi voineet käydä kysymässä pakettia mistään. No, aikani takkusin lähettäjän kanssa sähköpostitse, hän mm. väitti, ettei ulkomailta pysty lähettämään millään muulla tavalla pakettia, kun ehdotin, että lähettäisivät postiin tai matkahuoltoon sen. Miten niin ei pysty? Postillahan kaikki muutkin ulkomaan tilaukset tulevat. Lopulta hän suostui lähettämään paketin uudelleen. Eilen sain viestin, jossa kerrottiin, että hylly toimitettaisiin sen päivän aikana.

kaktus4

Tässä annan siis noottia kahdelle eri yritykselle. Ensin GSK Varaosille töykeästä asiakaspalvelusta, sekä siitä, ettei meille oltu ilmoitettu esimerkiksi seurantakoodia tai kerrottu, mikä firma tilauksen toimittaa. Ja toiseksi DPD/Postnordille siitä, ettei pakettia ole toimitettu perille, eikä ole jätetty mitään kirjallista ilmoitusta saapuneesta paketista. Jakaja oli myös todella tökerö, ei esimerkiksi pyytänyt kuittausta, tai siis ei sanonut mitään, ojensi vain kuittauskonetta ja kuittauksen saatuaan työnsi paketin syliini. Luin netistä muidenkin kokemuksia tästä jakelufirmasta, ja aika negatiiviselta palaute näytti. Eli jos pystytte valitsemaan toimitustavan, älkää nyt missään nimessä ainakaan DPD/Postnordia valitko.

Onko teillä ollut huonoja kokemuksia pakettien toimituksissa? Entä oletteko lähiaikoina kohdanneet huonoon asiakaspalveluun jossain?

17. tammikuuta 2016

VIIKKOKATSAUS 2/16

vko2 vko vko3

Hetkinen, justhan mä vasta kirjoitin edellistä viikkokatsausta, ja nyt taas on yksi viikko kulunut. Hurjaa. Onko aika aina mennyt noin nopeasti? Ei kai tässä sitten muu auta, kuin hypätä hetkeksi vielä menneeseen viikkoon!

Viikon kosmetiikkasuosikki: Tämän viikon suosikiksi nousi Essencen vedenkestävä ripsiväri, josta kerroin t ä s s ä postauksessani. Pitkästä aikaa sellainen ripsiväri, jonka kanssa taivutukset kestävät koko päivän!

Viikon ostos: Ostin vihdoin ja viimein uuden meikkivoiteen, johon pyysin suosituksia jo l o k a k u u s s a. Ostoskoriin päätyi lopulta Lumenen Matt Control Oil-free Foundation, josta on ilmestynyt hiljattain vaalea sävy (0 Light ivory - Valon hehkua), joka sopii mun iholleni. Vielä en osaa sanoa, mitä mieltä tästä olen, mutta ainakin ensivaikutelma on ihan kiva!

Viikon somettaja: Tällä viikolla olen ihaillut visuaalisesti nättejä kuvia ja snäppejä käyttäjältä @hurjamuija. Löysin hänet Snapchatista joskus tämän vuoden alussa, ja siitä saakka olen innolla seurannut hänen elämäänsä, vaikka mulla ei ole hajuakaan siitä, kuka hän on. Tällä hetkellä hän on vaihdossa Skotlannissa, joten hänen some-tiliensä kautta pääsee myös vähän tutustumaan Edinburghin nähtävyyksiin. Hänet voitte löytää myös I n s t a g r a m i s t a nimellä @hurjamuija

Viikon ärsytys: Menetin tällä viikolla totaalisesti hermoni viestitellessäni GSK varaosien asiakaspalvelun kanssa. Kuinka asiakaspalvelutehtävissä oleva henkilö voi vastata niin näsäviisaasti ja ärsyttävästi asiakkaalle... Tulen todennäköisesti purkamaan tätä vielä myöhemmin omassa postauksessaan, niin kovasti mua tämä ärsyttää.

Viikon pettymys: Tällä viikolla alkoi Nelosen uusi sarja nimeltään Ihon alla, ja olin odottanut sitä kovasti mainosten perusteella. No, turhaan tuli odotettua, sillä petyin täysin sarjan pilottijaksoon. Todella sekava ja outo jakso, josta ei oikein päässyt kärryille, että mitä siinä nyt oikein tapahtui. Pilotin jälkeen olisi tullut suoraan seuraava jakso, mutta se jäi katsomatta, sillä ensimmäisen jakson perusteella päätin, että ei jatkoon.

Viikon polttava puheenaihe muilla: Maanantaina(ko se oli?) katsellessani ihmisten mystoryja lähes joka toisessa ihmeteltiin, kuinka Helsinkiin oli satanut niin paljon lunta. Toki olihan se jännää ja outoa, kun yhtäkkiä maa oli täysin valkoinen ja lunta oli lähes polviin saakka, mutta täytyy todeta, että tänä vuonna talvi yllätti snäppäilijät.

Viikon polttava puheenaihe mulla: Minä sen sijaan olen hehkuttanut - ehkä liikaakin - UMK ehdokkaiden julkistamista, ja teinkin mystoryyni syväluotaavan arvion siitä, minkälaisia kappaleita tänä vuonna on kilpailemassa euroviisuehdokkuudesta. Tämä vuosi oli ensimmäinen pitkään aikaan, kun en ole varma siitä, kuka tulee voittamaan UMK:n, mutta arvaukseni on Cristal Snow kappaleellaan Love is blind. Toiseksi tulee Mikael Saari ja kolmanneksi oma suosikkini Sandhja

Viikon biisi: Tämän viikon biisit löytyvät edellisestä kohdasta, ja toinen tuolta postauksen alustakin, eli Sandhjan Sing it away ( k l i c k ) sekä Cristal Snowin Love is blind ( k l i c k ).

Viikon satunnainen uutisotsikko: Kissa hallitsee selfiet ( I l t a l e h t i ). Manny-kissa on omistajansa mukaan vahingossa oppinut ottamaan itsestään kuvia, joita omistaja julkaisee I n s t a g r a m i s s a. Kissa on saavuttanut suuren suosion, sillä eilen julkaistun uutisen mukaan kissalla olisi yli 40 000 seuraajaa Instagramissa, mutta tällä hetkellä luku näyttää jo yli 85 000! 

Mitä sulla jäi päällimmäisenä mieleen tästä viikosta? :-)

14. tammikuuta 2016

OUDOT TAVAT VIDEOLLA


Morjensta tyypit! Päätin taas vaihteeksi tehdä videon, kun otitte niin kivasti ne edellisetkin vastaan. Toivottavasti tämä saa samanlaisen kohtelun, haha! Eli niin kuin otsikostakin voitte päätellä, videolla kerron muutamia outoja faktoja itsestäni, tai tapoja, joita teen. Pidemmittä puheitta, tässäpä se on, olkaa hyvät!



Mitä tykkäsitte videosta? Minkälaisia outoja tapoja teillä on? :-)

12. tammikuuta 2016

TESTISSÄ ESSENCEN MEIKIT

huulet ripset

Kyllä vain, myös minä hieman mattimyöhäisenä bongasin näitä paljon puhuttuja meikkejä Keskisellä käydessäni, ja pakkohan sieltä oli jokunen yksilö kotiuttaa. Ostin nämä siis jo muutama viikko sitten, ja yhtäkkiä viime yönä tajusin, etten ole tänne niistä kirjoitellut vielä yhtään. Ensimmäiset Essencen meikithän tulivat Suomeen jo keväällä, ainakin mun tietääkseni, ja ovat sen jälkeen hiljalleen levinneet ympäri Suomea kauppoihin. 

Jos joku ei tiedä, niin nämä meikit ovat todella halpoja, hinnat pyörivät suunnilleen euron ja viiden euron välimaastossa, ja siksi nämä ovatkin saavuttaneet niin suuren suosion. Päätin nyt esitellä ostokseni ja näyttää, miltä ne näyttävät käytössä. Kovin laajaa arvostelua kyseisestä merkistä en voi tehdä, sillä en kovin montaa tuotetta ole ostanut, mutta toivottavasti tästä on hyötyä jollekin!

sininenpurkki

Ensimmäisenä testissä on vedenkestävä ripsiväri. Hintaa ripsivärillä muistaakseni oli noin kolme euroa, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Yllätyin iloisesti tästä ripsiväristä! Väri levittyi tasaisesti ja erotteli ripset kivasti. Tätä käyttäessä taivutus pysyi ripsissä koko päivän. Ei ehkä niin paljoa pidentänyt tai tuuheuttanut, kuin nimestä voisi kuvitella, mutta on ehdottomasti hintansa arvoinen. Suosittelen!

violettipurkki

Seuraavana testissä on myös ripsiväri, samaa sarjaa edellisen kanssa, mutta ei-vedenkestävänä ja hieman erilaisella harjalla. Täytyy sanoa, että siinä missä edellisen ripsivärin kohdalla yllätyin positiivisesti, tämän kohdalla yllätys olikin päinvastainen. Jättää ripsiin epämääräisiä paakkuja, ripsiväri varisee päivän aikana alaluomelle sekä taivutus katoaa ripsistä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Jännä miten erilaisia kaksi saman merkkistä ripsiväriä voikaan olla. Ei jatkoon!

punainenhuuli violettihuuli

Kolmantena testissä on Mini sheer -huulivoiteet. Näillä hintaa oli noin 2,50 euroa. Tällä hetkellä huuleni ovat niin rohtuneet, ettei väri sen vuoksi näytä kovin kivalta tai hyvin levittyneeltä, mutta silloin, kun huulet ovat kunnossa, näillä saa kivasti hieman sävyä huuliin. Huulivoiteita voisi ehkä verrata Babylipseihin, ainakin yhtä paljon väriä näistä tulee huulille. Kaiken kaikkiaan oikein passelit huulivoiteet, erityisesti tuo violetti sävy on ollut kovassa käytössä. Jatkoon! 

mattapunahuuli

Viimeisenä - ja vähäisimpänä - testissä on mattahuulikiilto. No, tuo mattahuulikiilto sanana ehkä kertoo kaiken, hahah. Ei todellakaan ole mattaa tämä! En ole tykännyt tästä yhtään. Väri kerääntyy huulien reunoille klönteille ja väri on ällöttävän rusehtava, kuin huulille olisi levittänyt jo hieman kuivunutta verta. Hyi että. Ei jatkoon, todellakaan! 

Ostin myös kabuki-siveltimen, kynsilakan sekä tekoripset, jotka muistin vasta tätä postausta kirjoittaessani. Niistä kaikista tykkään paljon. Tekoripset olivat pitkät ja tuuheat, mutta kuitenkin melko luonnolliset, joita hyvin voi käyttää esimerkiksi jossain juhlissa. Ne voitte nähdä pikkujoulu p o s t a u k s e s s a n i. Ja oi, tuo kabuki-sivellin on niin ihanan pehmeä! Toisinaan havahdun siihen, että silittelen kättäni tai poskeani sillä samalla, kun istun tietokoneeni ääressä, hahah! Kynsilakka pysyi yllättävän pitkään hyvänä ja levittyi kauniisti.

Summa summarum, suosittelen tutustumaan näihin meikkeihin, vaikka joukossa on myös niitä huteja. Näissä on kuitenkin niin hyvä hinta-laatusuhde, ettei se haittaa, vaikka yksi tai kaksi tuotetta olisivatkin huonoja.


Ootteko te testanneet Essencen meikkejä? Mitä mieltä ootte niistä olleet?

10. tammikuuta 2016

VIIKKOKATSAUS 1/16

1 4 2 3

No niin, nyt on vuoden ensimmäinen kokonainen viikko saatu melkein päätökseensä. Päätin aloittaa tällaisen viikkokatsaus-postaussarjan, jossa käyn läpi vähän, mitä kaikkea kuluneeseen viikkoon on mahtunut, ja mitkä asiat ovat olleet viikon kohokohtia. Vähän niin kuin jakaa "viikon x" -titteleitä. Kirjoitan tätä lähinnä itselleni, että voisin sitten myöhemmin muistella, mitä on tapahtunut milloinkin, mutta toivon, että tekin tykkäätte lukea näitä. Tarkoitus olisi kirjoittaa joka viikosta jonkinlainen postaus, mutta saa nyt nähdä mihin tämä etenee.

Viikon biisi: Eniten tällä viikolla on tullut kuunneltua Charlie Puthin One Call Away - b i i s i ä. Tätä taisin hehkuttaa jo tiistaisessa my day -postauksessani, mutta tämä kipale ansaitsee kaiken mahdollisen hehkuttamisen! Toinen kappale, jota olen kuunnellut paljon, on Mansesterin Tampere II - b i i s i, ihan mahtava! 

Viikon somettaja: Tämä titteli olisi voinut olla nimeltään myös viikon viihdyttäjä, sillä mulla on ollut niin hauskaa tämän henkilön mystoryn parissa. Kyseessähän on tietenkin Snapchatin kuningas, @ihanahermanni! Jostain syystä tällä viikolla hänen snäppinsä ovat olleet erityisen hyviä. Jos et Snapchattia omista, mutta tahdot tutustua Hermanniin paremmin, hänet löytää myös Y o u t u b e s t a

Viikon typerin heitto: Täytyy myöntää, että tällä viikolla typerimmän heiton heitin minä itse. Juttelimme ystävieni kanssa Whatsapp-keskustelussa, kun olin matkalla Jyväskylään. Jenna varoitteli etukäteen, että heidän asunnossaan on tällä hetkellä todella kylmä, johon nokkelasti totesin, että meidän "pitää vaan hengittää lujaa"... Hmm, niin. Mitenköhän hengitetään lujaa, ja mitenköhän se lämmittäisi asuntoa?

Viikon sarja: Tähän pitäisi nyt varmaan laittaa perjantaina alkanut The Voice of Finland, mutta jotenkin se jätti kylmäksi. Sen sijaan O.C. on vienyt mukanaan, vaikka olen sen joskus alusta loppuun katsonutkin. Jotenkin siihen jää vaan koukkuun!

Viikon ostos: Pakko vieläkin hehkuttaa noita lamppuja, joista kerroin my day -postauksessani. Kyllä kannatti ostaa! Vielä en ole kokeillut oikein videota niiden kanssa kuvata, mutta uskoisin, että sekin onnistuisi. Ainakin snäppäily on ollut nyt paljon miellyttävämpää, hahah.

Viikon suosittelu: Tai oikestaan suosittelut. Ihmiset hyvät. Seuraavan kerran, kun menette Jyväskylään, teillä on kaksi paikkaa, jossa teidän täytyy käydä. Ensimmäinen näistä on Ravintola Taikuri. Ai että, vieläkin herahtaa vesi kielelle, kun ajattelen sitä ruokaa, mitä siellä söin. Nam! Toinen paikka on Tallinnan kauppa, jossa siis myydään kaikenlaisia virolaisia herkkuja ja ruokia. Ostin sieltä mm. Vesimelonin makuista limsaa ja jäätelön makuisia Chewitsejä!

Viikon satunnainen uutisotsikko: Oravat pulleampia kuin koskaan ( i l t a l e h t i ). Eivätpä taida oravat olla ainoita, joille on hieman joulukiloja - tai tässä tapauksessa paremminkin joulugrammoja - kertynyt... Onneksi tutkija David Sugarmanin mukaan liikagrammat eivät uhkaa oravien terveyttä, mutta tekevät heistä vähän hitaampia. Nyt aloin miettimään, olikohan se sittenkään jänis, jonka eilen näin, vaiko vain todella suurikokoinen orava.

Viikon polttava puheenaihe: Tarvitseeko tätä edes ääneen sanoa - tai tässä tapauksessa kirjoittaa? Tämän viikon polttavia puheenaiheita ovat olleet ylivoimaisesti sää ja Pikkuleijonien MM-voitto. Ihan kyllästymiseen asti. Molemmat ovat toki ihan mielenkiintoisia puheenaiheita, mutta mitäpä jos aloittaisimme uuden viikon täysin uusilla puheenaiheilla?

Kiinnostaako teitä tällaiset viikkokatsaus-postaukset? Entä mitä teidän mieliinne jäi tästä viikosta?

8. tammikuuta 2016

FINALLY HOME

aamupala lakat pala skittles Ja kun mä vihdoin pääsen himaan, niin mä oon ihan et paadipapiidipaadi... ;-)

Ai että. Mä niin rakastan tätä tunnetta. Tätä tunnetta, kun saa olla vain kotona, ja tietää ettei tarvitse tänään lähteä yhtään mihinkään. Saa vaan hengailla vaikka yövaatteissa koko päivän, jos siltä tuntuu. Ja siltähän nyt tuntuukin, kello on tällä hetkellä jo hieman yli neljä, enkä ole vieläkään vaihtanut yövaatteita pois. Ehkä en vaihdakaan. Ei ole mikään pakko.

Tämä alkuviikko on ollut yllättävän kiireinen mun elämässäni. Tuntuu, ettei ole kerennyt hengähtää missään välissä. Ensin maanantaina tulin Lapualta Tampereelle, jonka vuoksi se päivä kului autossa istuen ja kauppoja kierrellen, kuten kerroinkin edellisessä postauksessani ( t ä ä l l ä ). Tiistaina lompsin juna-asemalle ja hyppäsin junaan, joka matkasi kohti hyistä Jyväskylää. Jyväskylässä tuli paleltua kolmisen päivää, ja kotiin pääsin vihdoin eilen illalla. Voin kertoa, että kyllä uni maittoi, kun pääsi taas omaan sänkyyn nukkumaan. 

Tämä postaus saa reissailun kuulostamaan erittäin vaivalloiselta ja rasittavalta, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa. Tykkään kyllä matkustella ja kierrellä eri paikkakuntia, mutta suorastaan rakastan olla kotona. Kunnon kotipäivän jälkeen jaksaa taas paremmin, vaikkapa sitten lähteä taas uudelle reissulle, hahah! Tänään alkaa sopivasti vielä The Voice of Finland, joten taidanpa viettää illan sohvalla telkkaria katsellen. Home is where I can look ugly and enjoy it. :-)

Kumman sä valitset; kotona oleskelun vai menemisen?

5. tammikuuta 2016

SNÄPEDI SNÄP



Päätin jälleen kerran tehdä my day -postauksen eilisestä Snapchat-kuvien kanssa, nämä kun ovat olleet niin tykättyjä postauksia! Taaskaan kaikkia näitä kuvia en mystoryssani julkaissut, sillä tahdoin säästää ne tähän, ettei siellä mua seuraavien tarvitse katsella samoja kuvia kahdesti. Muutenkin kyllä tykkään lisätä sinne enemmän videoita kuin kuvi, vaikka äiti sanookin mua omituiseksi höpöttäjäksi, kun puhun yksin kännykälleni. Psst. Jos joku tahtoo seurata mua Snapchatissa, löydät mut nimellä ttanjakatariina.

snäp1

Aamulla herään käsittämättömän väsyneenä, kun äiti tulee herättämään mua kahdeksan pintaan. Hetki menee, ennen kuin tajuan, mitä oikein tapahtuu, sillä taas kerran nukkumaanmeno on venynyt melkein kolmeen aamuyöllä, eikä yöunia sen vuoksi ole kertynyt kuin muutama hassu tunti. Keräilen itseäni tovin ja tahtoisin vain painua takaisin pehkuihin, mutta ei auta. Yllättävän nopeasti saan meikinkin valmiiksi ja pääsen syömään aamupalaa. Kymmenen aikoihin lähdemme ajelemaan kohti Tamperetta.

snäp2

Mitä ihmiset oikein tekevät pitkillä automatkoilla? Vaikka Lapualta Tampereelle ei mitenkään hirveän pitkä matka edes ole, ehdin tylsistyä muutamaan otteeseen. Onneksi mukana oli kuitenkin tabletti, jolla pystyi kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan uutta lempparipeliäni, Piano tilesiä ja lukemaan e-kirjana jotain vanhaa Maria Kalliota. Otin kuvan terveellisistä matkaeväistäni, mutta todellisuudessa taisin napata vain muutaman karkin tuolta, ja energiajuomakin on vielä jääkaapissa odottamassa tulevia koitoksia. Ja kyllähän me perille pääsimme, vaikka matkassa vähän kestikin. Olikin jo ikävä keltaista keittiötämme.

snäp3

Sopivasti juuri tänään postilaatikosta oli pudonnut ilmoitus kirjelähetyksestä, jota lähdinkin hakemaan heti, kun olimme tuoneet tavaramme kotiin ja isä oli vaihtanut meidän olohuoneen lamput. Paketista paljastui Rimmelin Love Glitter -kynsilakkoja, jotka voitin Jenica V - b l o g i n arvonnasta, jee! Kiitos paljon vielä Jenicalle! Täytyikin heti samana iltana kokeilla yhtä niistä. Postista ajelimme kohti Ikeaa, josta löytyi kaikenlaista pientä kivaa.

snäp4

Ikean aulassa oli käsittämättömän suloinen öö, maja? Iglu? Vai mikä tuo nyt onkaan. Näyttää todella kodikkaalta, voisin muuttaa sinne. Ikea-reissun jälkeen olimme niin väsyneitä ja nälkäisiä, että oli pakko päästä syömään jotain. Päädyimme Lielahden Prismaan, jossa teimme myös ruokaostokset tälle viikolle. Ostin muuten Ikeasta kaksi pöytävalaisinta, että voin jatkossa kuvata snäppejä (ja ehkä kuvia ja videoitakin...) paremmassa valossa, vaikka aurinko olisikin jo laskenut. Tietenkään nuo eivät korvaa kunnon studiovaloja tai luonnonvaloa, mutta paremmat nuokin on kuin himmeä kattolamppuni.

snäp5

Toinen niistä lampuista näkyykin tuossa kuvassa! Snäppäilyn ohessa aloin siirtää kuvia koneelle, ja hetkihän siinä meni, kun kuvia oli reilu seitsemänsataa. Illalla aloitin myös tämän postauksen kirjoittamista, ettei tarvitsisi tänään herätä niin aikaisin kirjoittamaan sitä. Lähden nimittäin ihan näillä näppäimillä kohti Jyväskylää, ja tässä on vielä kaikenlaista pientä tehtävää. Ja viimeisessä kuvassa näkyykin minkälaista tuo Rimmelin glitterlakka oli. Ehkä olisi kannattanut laittaa alle jotain toista kynsilakkaa, sillä noin yksinään se ei kovin hyvältä näytä.

snäp6

Ai niin, kynsilakkojen lisäksi olen voittanut joulukuun aikana Joulupuu Tampereen ja Audiokauppa.fin järjestämästä arvonnasta bluetooth-kaiuttimen ja Revontulipalo - b l o g i n arvonnasta joulukortin! Kiitos vielä molemmista, ja erityisesti kauniista sanoista Linda! Loppuilta kuluikin nopeasti uusia postauksia ideoidessa ja Netflixiä katsellessa. Ja jee, nyt Netflixiin on tullut O.C.-sarjasta pari kautta. Tietää taas, mihin ylimääräisen aikansa käyttää, haha! Puoli yhden jälkeen oli aika mennä nukkumaan, vaikkakin taisin nukahtaa taas vasta lähempänä kahta. Sellainen oli mun päiväni.

Hei, olisiko teillä jonkinlaisia toiveita, minkälaisia postauksia tahtoisitte nähdä tänä vuonna? Ehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

3. tammikuuta 2016

CHALLENGE ACCEPTED

Starlight award

Mua heitettiin haasteella jo jokin aika sitten, mutta joulukalenterin ynnä muun hässäkän keskellä en kerennyt vastata siihen aiemmin. Mielestäni tässä oli niin kivoja kysymyksiä, että se sopii täydellisesti vuoden ensimmäiseksi postaukseksi, eli kiitosta vain A n o t h e r S t o r y -blogin Tarulle! Ohjeet tähän haasteeseen näkyy yllä olevassa kuvassa, siispä ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Juuri nyt olen kiitollinen niin monesta asiasta. Olen kiitollinen vanhemmistani, joiden luona olen viettänyt muutaman viikon. Olen kiitollinen perheestäni, joka on aivan paras, vaikkakin varmasti sekopäisempi kuin moni muu perhe. Olen kiitollinen joulusta, ja siitä, että sen jälkeinen normaali elämä taas pikkuhiljaa alkaa. Olen kiitollinen alkavasta vuodesta. Olen kiitollinen siitä, että kuivat silmäni alkavat palautua normaaleiksi, vihdoinkin.

Olen kiitollinen myös vähemmän syvällisistä asioista. Olen kiitollinen tv-sarjoista, joiden parissa olen muutaman päivän viettänyt. Olen kiitollinen uusista meikeistä, jotka ostin eilen. Olen kiitollinen Snapchatista ja uusista tuttavuuksista, joihin olen tutustunut sen kautta. Olen kiitollinen tästä blogista, ja teistä jokaisesta lukijasta. Olen kiitollinen imurin suulakkeesta, jonka saimme joululahjaksi, hahah!

2

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tässä kysymyksessä tarkoitetaan varmaan menneitä ja itse tehtyjä valintoja, mutta siihen kysymykseen en osaa vastata. Jos kuitenkin jotain elämässäni voisin muuttaa, se olisi työtilanteeni. Tai siis se, ettei sitä ole. Vaikka elämä onkin ihan mukavaa tällä tavoin, kun voi tehdä mitä vain milloin vain, eikä tarvitse menojaan suunnitella lomien ja työaikojen mukaan, olisi se silti parempi, että elämässä olisi tietty rutiini ja tulolähde. No, olkoon tämä vuosi parempi vuosi työrintamallakin.

3

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Mä en varmaankaan ole kovin syvällinen ihminen, sillä en ole tainnut ikinä pohtia elämän tarkoitusta. Ehkä elämän tarkoitus on elää hyvä elämä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Antaa ja saada. Etsiä ja löytää. Kamalan vaikeita tällaiset kysymykset. Ehkä elämän tarkoitus on löytää se elämän tarkoitus.

1

Haasteen saa...

Pohdiskelin tätä pitkään, että kenet oikein haastaisin tähän. En usko, että tämä haaste sopii kovinkaan moneen blogiin, jota seuraan, esimerkiksi valokuvausblogissa en osaisi kuvitella törmääväni tällaiseen. Ihan kuutta haastettavaa en löytänyt, mutta keksin kuitenkin muutaman blogin, johon tämä haaste mielestäni sopii. Tämän tietenkin saa toteuttaa kuka tahansa teistä, jos vain tahdotte, eikä haastettujen ole mikään pakko ottaa haastetta vastaan! Eli haasteen saavat...

J e n n i - Jenni's Lullaby -blogista
J a n e t t e - Luonnonlapsi-blogista
A l i s a - Remains of today -blogista
L a u r a - Kuvitellaan vaan -blogista

Eli samat kysymykset teille: Mistä olet kiitollinen juuri nyt, Minkä valinnan tai asian muuttaisit elämässäsi, jos pystyisit ja Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus.

Tykkäättekö te tällaisista haastepostauksista? :-)